Ystävästä erkaantuminen
Olen jo pitkään kokenut yhen ystävyyssuhteen ongelmana. Minua vaivaa tietyt asiat ja huomaan, että myös omaa ystävää vaivaa jokin. Viime aikoina hiljaiseloa ollut enemmänkin. En vain pysty sanomaan, että tämä oli tässä. Onko parempi antaa ystävyyden vain hiljaa kuihtua kasaan.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Parempi vain feidata ystävyys.
Hiljaisesti vai ilmoittaa, että en halua olla tekemisissä
Niinhän se normaalisti menee, että suurin osa ystäyyksistä kuihtuu pois. Ystävyys ei ole ikuista. Itselläni on vain yksi ystävä lapsuudesta jäljellä, muut ovat vaihtuneet matkan varrella. Vanhat ystävyydet jäävät, uusia tulee tilalle. Älä ota asiasta liikaa stressiä.
Olen esimerkiksi hänen 5 v lapsen kummi ja hän ei enää kutsunut synttäreille ja valehteli juhlista päin naamaa. Tämän jälkeen en ole juuri yhteyksissä ollut. Väkisin väännettyä keskustelua ollut tässä parin viikon aikana muutama
Vierailija kirjoitti:
Tunne voi olla molemminpuolinen 😅
Tätä olen epäillytkin.
Ehkä toinenkaan osapuoli ei uskalla sanoa, että kokee suhteessa jotain epämukavia tunteita. Aikansa kutakin, sanotaan.
Anna olla. Jos kumpikin on hiljaa, se on siinä
Sano seuraavan kerran, kun ottaa yhteyttä, että pidetäänkö taukoa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuu, ystävyys myös
Se vaan on niin surullista.
Meille tulee omat jutut.
Mulle kävi juuri noin.
Ei vaan lle sana arvomaailma. Muuttuu.
Joidenkin kanssa ystävyys silti pysyy. Kaikkien ei.
Onhan se suru.
Voi panostaa niihin joissa on hyvä olla ja voi löytää uusiakin.
Ymmärrän. Se on vähän häkellyttävää.
Minulla kaikkosi yksi. En tuntenut pitkältä ajalta. Tai no 20 vuotta. Jotenkin eri suuntiin tuo henkinen ja varmaan sosiaalinen maailma muuttui. Mennään eri suuntiin. Jotenkin toistemme ohi. Ei kohdata.
Vierailija kirjoitti:
Sano seuraavan kerran, kun ottaa yhteyttä, että pidetäänkö taukoa.
No, aika usein näissä se tauko meinaa sitä, et ystävyys myös loppuu.
Mä kokeilin kerran tätä taukoa ystävyydestä. Huomasin voivani paljon paremmin, kun en joutunut olemaan varpaillaan koko ajan tämän henkilön kanssa.
Hänellä oli kauhea tarve jutella ja saada asiat selviksi. Vuoden tauon jälkeen tapasimme. Ei vain tullut enää mitään. Olimme kasvaneet vain erilleen. Totesimme, että parempi ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuu, ystävyys myös
Se vaan on niin surullista.
Meille tulee omat jutut.
Mulle kävi juuri noin.
Ei vaan lle sana arvomaailma. Muuttuu.Joidenkin kanssa ystävyys silti pysyy. Kaikkien ei.
Onhan se suru.
Voi panostaa niihin joissa on hyvä olla ja voi löytää uusiakin.
Kyllä. Meilläkin jotenkin arvomaailma muuttui ja yht äkkiä eikä tunnu olevan yhteistä. Lisäksi esiintyy valehtelua
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Se on vähän häkellyttävää.
Minulla kaikkosi yksi. En tuntenut pitkältä ajalta. Tai no 20 vuotta. Jotenkin eri suuntiin tuo henkinen ja varmaan sosiaalinen maailma muuttui. Mennään eri suuntiin. Jotenkin toistemme ohi. Ei kohdata.
Kyllä näitä tapahtuu
Joitain ystäviä kyllä jää kaipaamaan, mutta toisaalta, ne keiden kanssa alkaa mennä eri suuntaan, ei tule sitä fiilistä
Ehkä voisi sanoa, että toisen seura ei tunnu nyt hyvältä
Joskus voi käydä niin. Mulla on sama tilanne. Tosi pitkä ystävyys, melkein koko elämän pituinen, muttei ole enää mitään puhuttavaa. Olemme kehittyneet täysin eri suuntiin, eikä ole mitään muuta yhteistä kuin menneisyys. Nyt tulee yhä pitempiä taukoja yhteydenpidossa. Ja kun jompi kumpi sitten vihdoin viestittelee jotain, ei enää synny oikein mitään keskustelua. Olen päättänyt päästää nyt irti.
Parempi vain feidata ystävyys.