Oletteko ihan oikeasti kasvattaneet lasta antamalla samalla mitalla takaisin?

Joskus olen saattanut tönäistä takaisin, mutta en kyllä laske sitä kasvatukseksi eikä se ole ollut harkittua vaan spontaani reaktio jatkuvaan ärsyttämiseen. Ja tiedän kyllä ettei niin saisi tehdä.

Sitten varmasti syljetään,tönitään ja potkitaan muita.

ole.

Olen uhannut tehdä moista mutta uhkaukseksi on jäänyt.

vapaa kasvatus ja autoritäärinen kasvatus niputetaan vaikutuksiltaan yhteen.



Autoritäärinen kasvatus on älyn laiskuutta ja kykenemättömyyttä syvään kasvatustyöhön.



Se ettei töni lastaan tai anna järjettömiä rangaistuksia, ei todellakaan ole vapaata kasvatusta :D



Voi olla, että jos on itse kasvanut autoritäärisen kasvatuksen ilmapiirissä, tuota on hankala käsittää.



Joten lukekaa hyvät tönijävanhemmat kirjoja!

antaa samalla mitalla takaisin. Joskus vaan voi tulla se kriittinen piste kun ei jaksa enää sadatta kertaa selittää, jäähyttää tai hämätä, vaan oma pinna on niin kireänä, että näpäyttää takaisin. Koirilla tänä sama metodi näyttää tuottavan tasapainoisia pentuja, joten miksi se ihmisellä olisi vaarallista? Vai väittääkö joku että nämä tappajakoirat ovat tappajia siksi että niiden emo näykkäisi niitä pentuaikoina?

Toisinaan kyllä kysyn lapselta, miltä hänestä tuntuisi, jos joku tekisi saman hänelle itselleen. Pienikin lapsi osaa jo vastata, ettei olisi kivaa.

Ihmisellä on moraali ja kyky kontrolloida viettejään.



Eläimen ja ihmisen rinnastaminen tässä yhteydessä on enemmän kuin omituinen päättelyketju.



Moraali kehittyy kohtaamisissa ja niistä välittyvissä skeemoissa.



Ihminen tarvitsee kyvyn hieman monimutkaisempaan ajatteluun, kuin eläin.

siis muutaman kerran. Yhdesäs vaiheessa lapsella oli paha tapa nipistää kovaa kynsillä, mikä oikeasti sattui kunnolla. Eikä millään uskonut kieltoja ja uhkauksia (esim. otan lelun pois jos nipistät ja tietty toteutin uhkauksen), joten pari kertaa sitten sanoin että jos et nyt lopeta niin nipistän takaisin ja myös sen tein (en tosin niin kovaa kuin lapsi). Päälle kysyin että oliko kivaa, johon lapsi tietty sanoi ei ja minä totesin että tuolta se musta tuntuu se sinun nipistelysi. Ei tosiaan tarttenut tehdä kuin pari kertaa niin loppui moinen touhu.

siis muutaman kerran. Yhdesäs vaiheessa lapsella oli paha tapa nipistää kovaa kynsillä, mikä oikeasti sattui kunnolla. Eikä millään uskonut kieltoja ja uhkauksia (esim. otan lelun pois jos nipistät ja tietty toteutin uhkauksen), joten pari kertaa sitten sanoin että jos et nyt lopeta niin nipistän takaisin ja myös sen tein (en tosin niin kovaa kuin lapsi). Päälle kysyin että oliko kivaa, johon lapsi tietty sanoi ei ja minä totesin että tuolta se musta tuntuu se sinun nipistelysi. Ei tosiaan tarttenut tehdä kuin pari kertaa niin loppui moinen touhu.

tällainen on kyllä ihan hyvä juttu.

Ihmisellä on moraali ja kyky kontrolloida viettejään.

Eläimen ja ihmisen rinnastaminen tässä yhteydessä on enemmän kuin omituinen päättelyketju.

Moraali kehittyy kohtaamisissa ja niistä välittyvissä skeemoissa.

Ihminen tarvitsee kyvyn hieman monimutkaisempaan ajatteluun, kuin eläin.

Ihminen on eläin siinä mielessä, että hän kontrolloi viettejään vain rajallisesti, ja ihmisen on hyvä se itsekin ymmärtää. Moraali on vain työkalu, jolla yhteiskunta pysyy kasassa ja vältetään viidakon laki pintatasolla.

Tietenkin jos yksilö on todella tyhmä ja kykenemätön tilanneanalyysiin, on ehkä paraskin esittää hänelle että tilanteet ovat muuttumattomia eikä esim. töniminen koskaan sallittua. Toisaalta jos lapsi ei ole tyhmä, hän oppii kyllä nopeasti tulkitsemaan tilanteita itsekin jos muiden ihmisten reaktiot provosointiyrityksiin vaihtelevat. Jos lapsi ei onnistu saamaan aitoa tunnereaktiota kasvattajalta, hänestä voi tulla kiltti ihminen, joka kuolisi ennemmin nälkään kuin varastaisi, koska ei opi tajuamaan moraalin suhteellisuutta. Jos hän oppii luottamaan sääntöihin liikaa, häneltä viedään kyky itsenäiseen ajatteluun.

Ei ole kasvattajalla helppoa.

joutUnu joskus tuuppaamaan taaperon nurin sohvalle kun olen imettäny vauvaa ja taaperoinen tullut hyppimään siihen päälle. Lattialle en ole koskaan tuupannu.

lapsi sotki mun sängyn kielloista piittaamatta, ja niinpä menin ja sotkin sen sängyn. siitä seurasi kova parku ja sovinto, jonka jälkeen siivosimme yhdessä molemmat sängyt.

4-vuotias poikani kiusasi kaksossiskoaan jatkuvasti puremalla tätä, eikä mitkään jäähyt, kiellot tai rankaisut tepsineet. Kerran sitten otin ja puraisin poikaa kun oli juuri purrut siskoaan ja siihen loppui siskon pureminen kertaheitolla.