Lue keskustelun säännöt.
Millaisia kokemuksia sinulla on meditoinnista? Itse sain esimerkiksi eilen ihanan kokemuksen.
31.01.2023 |
Siinä tilassa, kun haluan meditoida, on annettava kaikkien uskomuksien ja järkiperäisten analysointien olla vaikuttamatta nykyhetkeen ja jätettävä mieli taka-alalle. Ajatukset saa virrata mutta niihin ei tule samaistua vaan täytyy keskittyä olemisen tilaan, siihen, joka on mielen ulkopuolella ja itseäni auttaa myös se, että keskityn sisäiseen kehoon ja tunnen kehon täyttyvän energiasta.
Eilen meditoin, sitä en ole vähään aikaan tehnyt intensiivisesti. Minulla on ollut todella vaikeaa ja olen inhonnut itseäni syvästi, olen murehtinut ja epäillyt miten kestän elämää enää. Onneksi sain eilen taas kokemuksen joka hetkeksi irroitti minut moisesta ajatuspiinasta ja merkityksettömyydestä.
Pääsin kellumaan hiljaisuuteen, kehossa virtasi lämpö ja tuntui kun olisin kevyempi. Alkoi tuntumaan rakkaudelta, siinä hetkessä rakastin vain. Se oli niin ihanaa, että halusin jopa rakastella itseäni ja samalla mietin, että en ansaitse mitään muuta kuin sen täydellisen hyvän mitä on. Meditoinnin jälkeen oli autuas olo ja silittelin itseäni, tuntui kun olisin vain rauhallisessa rakkaudellisessa tilassa ja siihen oli ihanaa vain tuudittautua eikä mikään pelottanut. Oli turvallinen olo.
Eihän tuota järjellisesti voi selittää eikä siis kannatakaan mutta suosittelen kyllä. Tuntuu siltä, kuin olisi todellisuudessa, ihan elämän pyhässä tilassa kiinni, sellaisessa mitä tämä elämä oikeasti on tiedostavassa tilassa.
Haluaisin kuulla muidenkin meditointihetkien kokemuksia :)
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että silloin kun mieli on erityisen maassa ja elämä vaikeaa, on meditoinnista saatava lohtu kaikkein syvin. Tuntuu tosiaan rakkaudelta kuin istuisi Jumalan sylissä.
Olin kerran ohjatussa rumpumeditaatiossa. Sillä hetkellä ajattelin, että olen ihan kontrollissa ja makailen siinä lattialla. Mutta ihan toisissa sfääreissä olin ja kaikenlaista tapahtui tuolla toisessa ulottuvuudessa. Vai miten sitä tilaa kuvailisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että silloin kun mieli on erityisen maassa ja elämä vaikeaa, on meditoinnista saatava lohtu kaikkein syvin. Tuntuu tosiaan rakkaudelta kuin istuisi Jumalan sylissä.
Kyllä, eilen tältä itsestäkin tuntui. Oli eheyttävä kokemus. Ap
Ei pysty,liian tylsää,monta kertaa oon yrittäny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tulee mieleen vuosikymmenten takaisia välähdyksiä, joita ei ole muistanut vuosikymmeniin. Ihan neutraaleja tapahtumia. Jossain aivoissa luuranneet koko ajan.
Millä ihmeen meditointitekniikalla tuollaista saa aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä ihmeen meditointitekniikalla tuollaista saa aikaan?
Olen harjoitellut meditointia joskus enemmän ja vähemmän. Välillä ei ole tullut mitään enkä ole pystynyt rentoutumaan ja mieli käynyt aivan liian ylikierroksilla yrityksistä keskittyä olennaiseen, eli olemisen tilaan. Harjoittelu on kuitenkin tuottanut tulosta ja pystyn nykyään melko vaivattomasti hiljentämään mieleni ja tarkkailemaan itseäni kauempaa. Hiljalleen vain keskityn olemiseen, tarkkailuun, kehon tuntemuksiin. Antaudun enemmän, päästä irti ja pääsen syvemmälle. Hiljalleen pääsen vain syvemmälle ja kehon tuntemukset lisääntyvät ja tuntuu vähän kuin leijuisi hieman, tai ainakin kevyeltä.
Eilen tuo vei minut todella hyvään tilaan, olin kuin pieni lapsi joka kellui turvallisessa rakkauden läsnäolossa. Kyllä tuli sellainen raukea ja kiitollinen, nöyräkin olo ja sitä toivoo myös muille aivan yhtä ihanaa oloa. Tuo tuntuu todellisemmalta olotilalta kuin tämä ns normaaliksi käsitelty tila mikä vallitsee.
Välillä meditoinnissa saatan tuntea kehollisesti myös todella kipeää tuskaa. Sattuu aivan järkyttävän paljon kehoon, silloin on vaikeaa olla tietoisuuden tilassa. Pitäisi vain antaa sen mennä lävitse mutta toistaiseksi olen joutunut lopettamaan kesken. Seuraavalla kerralla kun tuo tulee niin yritän pysyä tarkkailijana. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä ihmeen meditointitekniikalla tuollaista saa aikaan?
Olen harjoitellut meditointia joskus enemmän ja vähemmän. Välillä ei ole tullut mitään enkä ole pystynyt rentoutumaan ja mieli käynyt aivan liian ylikierroksilla yrityksistä keskittyä olennaiseen, eli olemisen tilaan. Harjoittelu on kuitenkin tuottanut tulosta ja pystyn nykyään melko vaivattomasti hiljentämään mieleni ja tarkkailemaan itseäni kauempaa. Hiljalleen vain keskityn olemiseen, tarkkailuun, kehon tuntemuksiin. Antaudun enemmän, päästä irti ja pääsen syvemmälle. Hiljalleen pääsen vain syvemmälle ja kehon tuntemukset lisääntyvät ja tuntuu vähän kuin leijuisi hieman, tai ainakin kevyeltä.
Eilen tuo vei minut todella hyvään tilaan, olin kuin pieni lapsi joka kellui turvallisessa rakkauden läsnäolossa. Kyllä tuli sellainen raukea ja kiitollinen, nöyräkin olo ja sitä toivoo myös muille aivan yhtä ihanaa oloa. Tuo tuntuu todellisemmalta olotilalta kuin tämä ns normaaliksi käsitelty tila mikä vallitsee.Välillä meditoinnissa saatan tuntea kehollisesti myös todella kipeää tuskaa. Sattuu aivan järkyttävän paljon kehoon, silloin on vaikeaa olla tietoisuuden tilassa. Pitäisi vain antaa sen mennä lävitse mutta toistaiseksi olen joutunut lopettamaan kesken. Seuraavalla kerralla kun tuo tulee niin yritän pysyä tarkkailijana. Ap
Ootko harjotellut muiden opastuksella, kirjoista vai miten? Aihe kiinnostaa vilpittömästi, mutta en oikein tiedä miten aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä ihmeen meditointitekniikalla tuollaista saa aikaan?
Olen harjoitellut meditointia joskus enemmän ja vähemmän. Välillä ei ole tullut mitään enkä ole pystynyt rentoutumaan ja mieli käynyt aivan liian ylikierroksilla yrityksistä keskittyä olennaiseen, eli olemisen tilaan. Harjoittelu on kuitenkin tuottanut tulosta ja pystyn nykyään melko vaivattomasti hiljentämään mieleni ja tarkkailemaan itseäni kauempaa. Hiljalleen vain keskityn olemiseen, tarkkailuun, kehon tuntemuksiin. Antaudun enemmän, päästä irti ja pääsen syvemmälle. Hiljalleen pääsen vain syvemmälle ja kehon tuntemukset lisääntyvät ja tuntuu vähän kuin leijuisi hieman, tai ainakin kevyeltä.
Eilen tuo vei minut todella hyvään tilaan, olin kuin pieni lapsi joka kellui turvallisessa rakkauden läsnäolossa. Kyllä tuli sellainen raukea ja kiitollinen, nöyräkin olo ja sitä toivoo myös muille aivan yhtä ihanaa oloa. Tuo tuntuu todellisemmalta olotilalta kuin tämä ns normaaliksi käsitelty tila mikä vallitsee.Välillä meditoinnissa saatan tuntea kehollisesti myös todella kipeää tuskaa. Sattuu aivan järkyttävän paljon kehoon, silloin on vaikeaa olla tietoisuuden tilassa. Pitäisi vain antaa sen mennä lävitse mutta toistaiseksi olen joutunut lopettamaan kesken. Seuraavalla kerralla kun tuo tulee niin yritän pysyä tarkkailijana. Ap
Ootko harjotellut muiden opastuksella, kirjoista vai miten? Aihe kiinnostaa vilpittömästi, mutta en oikein tiedä miten aloittaa.
En oikeastaan edes muista mistä mielenkiintoni meditointia kohtaan alkoi. Kiinnostuin henkisyydestä ja sattumusten kautta, eri tapahtumien ja reittien kautta olen alkanut kiinnostumaan elämästä eri näkökulmasta. Jos sinua kiinnostaa, niin aloita vaikka Eckhart Tollesta ja hänen kirjastaan läsnäolon voima. Esimerkiksi storytelissä on äänikirjanakin suomeksi.
Kun kiinnostuu näistä asioista niin hiljalleen sitä löytää erilaisia itselleen sopivia ja miellyttäviä keinoja tutustua olemiseen syvemmin ja näkemään tavallaan tätä elämää ihan eri tavalla.
Itse välillä olen enemmän näiden asioiden parissa ja joskus en ollenkaan. Ap
Vuosia jossain vaiheessa päivittäin meditoin, kävin jopa kursseja. Parhaana niistä ehkä MSBR-kurssi. En kokenut koskaan mitään erityistä. Ajoittain ajatusten harhailua, tavallisia ruumiin tuntemuksia, välillä pitkästymistä.
Noilla kursseilla varoiteltiin, että voi tulla huonojakin oloja, kun alitajunnasta vapautuu käsittelemättömiä asioita ja esim. traumataustaiselle ei aina sovi. Mulla taitaa olla alitajuntakin tyhjä kun ei koskaan noissa tullut mitään semmoista. Mieleen putkahtaneen ajatuksetkin oli tyyliä mitä ruokaa laittaisi huomenna, mitähän kello on, tai joku työasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee jokainen yksityiskohta villeiltä vuosilta mieleen, ihanasti vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä meditaatiossa ole oikeastaan mitään sen mystisempää kuin oppia ettei kaikkiin ajatuksiin tarvitse reagoida, oppia suhtautumaan itseensä myötätunnolla, katsellen itseään kuin ulkoapäin. Meditoiminen ei tarkoita aina jossain lotusasennossa istumista, sitä voi tehdä myös vaikka kävelyllä tai tiskejä pestessä.
Niin suosittelen meditointia. * -ap