En jaksaisi enää elää
Sairastan skitsoaffektiivista häiriötä, joka on kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja skitsofrenian välimuoto. Olen sairastanut rajuoireisen psykoosin jo kolme kertaa. Psykoosit on minulla ihan yhtä helvettiä: menen täysin sekaisin ja mielessä pyörii ihan hirveitä kauhukuvia, joihin uskon ihan täysillä. Itsensä ylös kampeaminen psykoosien jälkeen on rankkaa. Minulla on myös vaikea sosiaalisten tilanteiden pelko, enkä pysty sosiaalisen ahdistuneisuuden takia aina edes puhumaan ihmisille. Tämä sairaana eläminen tuntuu vaikealta. Olen jo yli nelikymppinen, eikä minulla ole elämässä juuri mitään, kun en ole osannut tai pystynyt rakentamaan elämääni. On minulla pari yliopistopaikkaa, mutta opinnot eivät ole edenneet pitkään aikaan. Olen kateellinen normaaleille ihmisille, joilla on perheet ja työpaikat. Minä tuskin tulen enää pääsemään työelämään. Tulevaisuus näyttää synkältä. Olenkin toivonut, että kuolisin vaikka koronaan, niin ei tarvitsisi enää kärsiä.
Kommentit (15)
Älä kuole, elämässä on pieniä nautintoja, ei tarvitse tavoitella mitään suurta.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla jotain mistä pidät tai olet ihan innostunut, vai viekö sairaus kaiken energian?
Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että sairaus vie kaiken energian. Joskus olen jaksanut olla innostunut yliopisto-opiskeluista, mutta viime aikoina on opiskelu tuntuu liian työläältä. Olen lähes jatkuvasti väsynyt, mikä saattaa johtua siitä, että syön kahta eri neuroleptiä. Nukun pitkiä yöunia ja otan vielä torkutkin päivällä.
Oletko kuitenkin saanut hoitoa, lääkitystä ja koetko että saat tarpeeksi apua?
Onko sulla toiveita, ajatuksia mikä voisi auttaa sua?
Se Jeesus on kaiken a ja o,kannattaa yrittää uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuitenkin saanut hoitoa, lääkitystä ja koetko että saat tarpeeksi apua?
Onko sulla toiveita, ajatuksia mikä voisi auttaa sua?
Olen saanut hoitoa ja minulla on lääkitys. Käyn sairaanhoitajan juttusilla kerran viikossa ja minulla on masennuslääkitys ja kaksi psykoosilääkettä. Olen käynyt kaksi pitkää terapiaa, mutta ne ei ole auttaneet tarpeeksi. Haluaisin käydä enemmän läpi minun lapsuuden traumaattisia kokemuksia, jos vaan siihen suostuttaisiin hoidossa. Samoin haluaisin käydä läpi sosiaalista ahdistuneisuutta. Ensimmäinen terapeutti suuttui aina kun yritin puhua sosiaalisesta ahdistuneisuudesta ja syyllisti minua lapsuuden traumoista. Tuntui siltä, että menin huonompaan kuntoon sen ensimmäisen pitkän terapian takia. Haluaisin löytää terapeutin, joka osaisi minua auttaa, mutta en tiedä mistä.
Minulla on myös skitsoaffektiviinen häiriö. Elämänlaatu parani kummasti, kun lopetin kaikki lääkkeet.
Minulla vähän samat mietteet. On skitsofrenia enkä edes muista montako psykoosia takana. Olen samanikäinenkin. Ainoa syy elää on perhe. Yksin en selviäisi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän samat mietteet. On skitsofrenia enkä edes muista montako psykoosia takana. Olen samanikäinenkin. Ainoa syy elää on perhe. Yksin en selviäisi.
Oletko perustanut oman perheen vai tarkoitatko lapsuuden perhettä?
Vierailija kirjoitti:
Se Jeesus on kaiken a ja o,kannattaa yrittää uskoa.
Olen uskonut Jumalaan siitä asti kun kävin pikkutyttönä pyhäkoulussa. Välillä usko horjuu, kun olen joutunut kokemaan niin kamalia asioita elämässä. Yritän kuitenkin pitää kiinni uskosta. ap
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat kuolla niin kannattaisi tehdä jotain sen eteen. Valittamalla kärsimys vaan jatkuu.
Maapallo on muutenkin ihmis loisen pilaama. ihmis laji on sadistinen loinen.
Oletpa ilkeä tyyppi kun tulet vi tuilemaan sairaalle ihmiselle! Mene aukomaan päätäsi jonnekin muualle, kiitos
Ihanaa että olet uskossa ap! Muista aina että kaikesta huolimatta Jeesus rakastaa sinua <3
Rukoilen puolestasi
Turha elää missään itsesäälissä. Aikaa kuluu nopeammin, jos on mielekästä tekemistä. Rukoileminen on turhaa. Jumalista tai jeesuksista ei ole mitään todisteita. Itse sinä olet vastuussa omasta elämästäsi. Psykooseihin on tehokkaita lääkkeitä. Käytä niitä. Turha täällä on kerjätä huomiota, ei se olo siitä parane. Suosittelen liikuntaa ja terveellistä ruokavaliota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuitenkin saanut hoitoa, lääkitystä ja koetko että saat tarpeeksi apua?
Onko sulla toiveita, ajatuksia mikä voisi auttaa sua?Olen saanut hoitoa ja minulla on lääkitys. Käyn sairaanhoitajan juttusilla kerran viikossa ja minulla on masennuslääkitys ja kaksi psykoosilääkettä. Olen käynyt kaksi pitkää terapiaa, mutta ne ei ole auttaneet tarpeeksi. Haluaisin käydä enemmän läpi minun lapsuuden traumaattisia kokemuksia, jos vaan siihen suostuttaisiin hoidossa. Samoin haluaisin käydä läpi sosiaalista ahdistuneisuutta. Ensimmäinen terapeutti suuttui aina kun yritin puhua sosiaalisesta ahdistuneisuudesta ja syyllisti minua lapsuuden traumoista. Tuntui siltä, että menin huonompaan kuntoon sen ensimmäisen pitkän terapian takia. Haluaisin löytää terapeutin, joka osaisi minua auttaa, mutta en tiedä mistä.
Noi traumat on varmasti yksi syy miksi oireilet noin kovasti. Terapeuteista on pulaa, mutta sitkeästi vaan etsi ja kysele ja vähän väliä tenttaa uudelleen ja uudelleen samoja tyyppejä löytyykö aikaa.
Onko sinulla jotain mistä pidät tai olet ihan innostunut, vai viekö sairaus kaiken energian?