Lue keskustelun säännöt.
Mietittekö mitä peritte joskus
30.01.2023 |
Täällä näitä perintöasioita kysellään usein, niin mietittekö tai tiedättekö mitä tulette perimään.
Onko oletus ettei riitaa ole tulossa perinnöstä vai arvaatko jo sisarusten kesken tulevan taistelua?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarvinnut juuri miettiä kun molemmat vanhemmat ovat alkoholisoituneita kädestä suusta eläjiä. Toisella velkaa, toisella ei. Ylimääräistä ei kuitenkaan ole.
Onhan se heiltä jäävä tavarakin perintöä.
Se onkin ongelma usein, kun rahaa ei jää vaan kämppä täynnä arvotonta tavaraa josta päästävä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kauheasti stressaa perintöverot. Kun vanhemmilla omaisuutta. Ja mihin kaikki huonekalut ym laitetaan.
Ainoa lapsi ja toinen vanhemmista jo edesmennyt, en stressannut silloin aikoinaan enkä tule stressaamaan jatkossakaan.
Vanhemmat superköyhiä, kaikki heidän tavaransa on vanhaa ja kulahtanutta lukuunottamatta televisiota joka sekin on tyyliin 6v vanha jo. Peritään siskon kanssa ne tavarat, menee varmaan suurin osa suoraan kaatikselle.
En etukäteen itse viitsi miettiä pahemmin ettei tule pettymyksiä, mutta olen kuolinpesiä käynyt tyhjentämässä joskus ja aika jäätävä määrä sitä turhaa roinaa jää ihmisten jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En stressaa. Sisaruksiin ei sitten kannata pilata silloin välejä. Surullista ja helvetin tyhmää!
Olen jo isältä perinyt osuuteni ja kun äiti kuolee, jää meille kolmelle jaettavaksi n. 300 000 euroa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen toisinaan miettinyt. Olen nyt kahden vuoden aikana ollut perimässä isäni ja mummoni. Ei suurempia "yllätyksiä" näissä.
Isän isä kun joskus siirtyy ajasta ikuisuuteen, niin tulee olemaan kyllä mielenkiintoista. Silloin on luultavasti riitoja tiedossa papan "uuden" vaimon vuoksi. Äitini perimistä en ole pahemmin miettinyt, toivottavasti siihen olisi vielä pitkä aika.
Joskus. Olen ainoa lapsi. Mietin, mihin laitan kaikki tavarat. Iso mökki, miten onnistun huolehtimaan siitä.
En kuitenkaan haluaisi ajatella kuolemaa, koska rakastan vanhempiani ja haluan, että elävät mahdollisimman pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän stressaa, kun aikanaan perin vanhan omakotitalon. Pelottaa myydä sitä kuntotarkastustenkaan jälkeen, kun ei tiedä mitä sieltä voi ilmetä. Ainakin odotan 10 vuotta ennen kuin käytän siitä saamiani rahoja, jos joutuukin purkamaan kaupat tms. Mutta onneksi ei ole nyt ajankohtaista!
En mieti, molemmat vanhempani ovat kuolleet jo vuosia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat kuolleet, ei tartte onneksi miettiä.
Suren jo etukäteen sitä, että lapsuuskoti tulee luultavasti katoamaan jossain kohtaa. Asumme siskoni kanssa molemmat kaukana, eikä ehkä olisi järkevää jättää maatilaa vain ränsistymään tai ylläpitää sitä kesäpaikkana. Eipä siitä varmasti edes suuria summia saisi myydessä, jos joku haluaa ostaa. Tällä hetkellä vanhempani siellä edelleen asuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole miettinyt, mutta riitaa todennäköisesti tulossa.
En usko että tulee riitaa. Äidin asuntoa ei kukaan meistä halua ja irtaimistossa ei ole sellaista minkä ehdottomasti haluaisin. Jotkut jutut on jo sovittu kullekin meistä ja luulen että sovussa ollaan. Ei siellä ole edes mitään silleen arvokasta, äiti on jo jakanut hopeat yms aikaisemmin. Meillä varmasti tulee olemaan pikemminkin haaste päästä eroon kämpästä ja kaikesta siitä roinasta Vaikka hän on jo ehtinyt aloittaa kotinsa tyhjennystä valmiiksi,niin sitä tavaraa riittää.
Veikkaan, että kumpikin vanhempi satsaa mieluummin laadukkaaseen vanhuuteen kuin pyrkisi jättämään mainittavaa perintöä, ja tämä on mielestäni täysin oikein. Varmaan jotain jää kuitenkin, heillä molemmilla on tietääkseni (varma nyt en tietenkään ole) esimerkiksi velattomat asunnot (noh, toisella puolikas puolisonsa kanssa).
En ole varsinaisesti mitään vailla, mutta kieltämättä välillä mietin sitä että onkohan toinen heistä tehnyt testamentin joka tulee aiheuttamaan kränää sitten joskus. meitä lapsia ei varsinaisesti ole koskaan tasapuolisesti kohdeltu. Noh, jos on niin sen näkee sitten ja se on sitten hyväksyttävä. Etukäteen sattuu ajatus siitä, että testamentti olisi konkreettinen osoitus siitä että joitain lapsia rakastettiin enemmän kuin toisia.
En tule perimään mitään, sekopää kotikiusaaja vanhempani teki testamentin suosikkilapselleen ja muut jää kokonaan ilman. Ja joo, tiedn että riitauttamalla saisin lakiosan mutta en tiedä onko se sen taistelun väärti.
En siis saa mitään eikä asiaa tarvitse siten ajatella.
Vanhemmat jo kuolleet ja peritty. Pari muuta perintöä tullut testamentin kautta.
Tavallaan. Rahallinen perintö tulee olemaan kohtalainen, mutta ei sellainen jolla nyt on isoa merkitystä elämääni. Sen sijaa tulen perimään pienen yrityksen, jossa nytkin olen töissä. Sen ongelma on vain se, että en halua ryhtyä yrittäjäksi enkä tehdä yrityksen johtamiseen liittyviä töitä enkä ottaa sitä isoa vastuuta niskoilleni. Eli tulen alkajaisiksi irtisanomaan itseni ja sitten yritän myydä tai lopettaa firman. Vanhemmat toki toivovat, että jatkan, mutta en luultavasti pysti siihen yksin.
Ei ole tarvinnut juuri miettiä kun molemmat vanhemmat ovat alkoholisoituneita kädestä suusta eläjiä. Toisella velkaa, toisella ei. Ylimääräistä ei kuitenkaan ole.