Itseään kunnioittava läski

Muista ap, että vaikka meillä on läskiä, me itse emme ole läskejä. Me olemme ihmisiä. Mennään vaan jatkossakin rannalle bikineissämme. Jos joku ei mahdu samalle rannalle, menköön kotiinsa.

Itsekin olen ylipainoinen (reilusti) ja tähän asti olen jotenkin voinut asian kanssa elää, mutta nyt viimeaikoina olen alkanut tuntemaan niiiiiin suurta itseinhoa. =(



Asiaa pahentaa se, että olen raskaana viimeisilläni ja kamalan turvonnut, joten vaaka näyttää aika hurjia lukemia. Nyt olenkin vakaasti päättänyt, että kun vauva syntyy, niin alan todenteolla tekemään asialle jotain! Ruokavalion olen tietysti muuttanut parempaan suuntaan jo, mutta silti tulee ahdistuspuuskissa syötyä ja mässäiltyä liikaa. Sitten alkaa ottaan päähän kun olen niin saamaton paska.



Nyt pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja jättää ne herkut. Sitten kun vauva syntyy ja helteet helpottaa (tai edes toinen tapahtuu!) niin pääsee taas kävelylenkeillekin.



Mutta teillä on kyllä asenne kohdallaan oman itsenne kanssa, onnitteluni teille siitä. =)

Mutta niin on hoikilla ystävillänikin. Milloin on liikaa selluliittia, milloin liian pienet tissit jne.

Ja ihan normiahan se on.



Yleensä jeesaa kun laittaa itsensä nätiksi, vaikka ilman mitään syytä. Kiva kampaus, kivat vaatteet ja kevyesti meikkiä. Sitä vain huomaa olevansa varsin nätti, kun vain suostuu uskomaan sitä peilikuvaa.



Se ei tarkoita sitä, ettäkö ei kannattaisi parantaa elintapojaan. Mutta sen ohellakin voi nauttia upeasta itsestään =)



ap

Se kertoo heikoista ihmisistä, joilla ei ole minkäänlaista itsekontrollia. Lapsesikin saattaa olla vielä hoikka, mutta entä kun vuodet kuluvat? Silloin syy on sinun.

Ja miten muka voit olla perheenne ainoa läski?

Pelasti päivän kieltämättä :) Yleensä kun kommentit on luokkaa se mitä 7 laittoi.

T: Yksi lisää samaan kategoriaan

Toivottavasti sinä olet perheesi ainoa rääväsuu. Mutta enpä usko...



Juttelin kerran siskoni kanssa (hoikka) näistä kommenteista, mitä tänne tulee lihavista, ja hän oli aivan ihmeissään ja totesi, että ei ainakaan hänelle tule mieleenkään kommentoida toisten painoa tai ylipäätään reagoida siihen mitenkään. Ei häiritse junassa tai jumpassa tai missään muuallakaan. Hän arveli heti, että sellaiset, jotka tekevät näitä ääliömäisiä kommentteja, ovat todennäköisesti itse olleet joskus lihavia ja haluavat nyt ivailla muita asialla tai ylipäätään hukassa omassa elämässään. Eli nämä oudot kommentit eivät ole normaalin laihan ihmisen kommentteja, vaan jotenkin täytyy nyt päteä muiden kustannuksella. Luultavasti nro 7 tupakoi eikä tajua, mitä tekemistä sillä on minkään kanssa, sehän on vain hänen perusoikeutensa!

Luin tuota läskit rannalla ketjua ja tuli taas sellainen olo, etten ole muille ihmisille muuta kuin hyllyvä maisemanrumentaja. Olen raskaana viikolla 18 ja vatsan kasvu on juuri siinä vaiheessa, että maha näyttää vain paksulta eikä raskauskummulta. Tänäänkin sain merkitseviä silmäyksiä niin bussipysäkillä kuin ruokakaupassakin. Toki ylimääräisiä kiloja jonkin verran on, mutten kuitenkaan koe olevani mitenkään sairaalloisen lihava.



Hyvä, että joku muistuttaa välillä, että ihmisessä on muutakin kuin kuori. Täällä AV:lla se tuntuu usein unohtuvan.

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa, elämästä on nautittava, oli kiloja sitten minkä verran tahansa.



Mutta, mutta. Eihän tämä oikeasti ole kovin terveellistä. Totuus on, että meidän kaikkien läskien pitäisi ottaa itseämme niskasta kiinni ja parantaa elämäntapojamme ihan oman terveytemme takia. Ei todellakaan siksi, että mammojen ei tarvitseisi kauhistella hyllyviä kroppiamme rannalla. Vaan ihan oman terveytemme takia.

Lapseni mahdollista lihavuutta on turha murehtia etukäteen.

Olen lihava siksi, että napostelen turhaan kaikkea herkkua esim. töissä. Ja nyt työmatkalla on lähes päivittäin tullut ostettua jäätelö (uusi Classic valkosuklaa on ihana!).

Liikuntaakin pyrin harrastamaan salilla, mutta se vain usein jää. Toisinaan silkasta laiskuudesta, toisinaan ihan kunnon syystä (mm. polviongelman takia).



En suostu murehtimaan turhia. Pyrin nauttimaan elämästäni mahdollisimman paljon.



ap

Vaikka sekin kyllä riippuu liikakilojen määrästä ja monesta muustakin seikasta. Viittasin äsken esim. polviongelmaani. Joku voisi helposti syyttää lihavuutta, mutta kyseessä on lapsuudesta saakka vanha vamma, jolla ei ole tekemistä painoni kanssa (tai näin lääkärit ovat vakuuttaneet kun olen asiaa murehtinut).

Itselläni on verenpaineet ym. oikein hyvällä mallilla.



Elämästä ei selviä hengissä kuitenkaan. Terveydestään voi ja kannattaa pitää huolta, mutta samalla kannattaa muistaa se henkinenkin terveys.



ap

Se kertoo heikoista ihmisistä, joilla ei ole minkäänlaista itsekontrollia. Lapsesikin saattaa olla vielä hoikka, mutta entä kun vuodet kuluvat? Silloin syy on sinun. Ja miten muka voit olla perheenne ainoa läski?

Oikeasti vahva ihminen ei jaksa nälviä ihmiselle, joka tietää ja tunnistaa ongelmansa, mutta elää sen kanssa kuitenkin ihan ok.

SINÄ olet säälittävä, äitinä varsinkin, koska lapsistasiki tulee tuollaisia mulkeroita. Tai vielä pahempaa, läskejä, joita edes oma äiti ei hyväksy.

ja täällä teilataan rumat ja tyhmät. :) Itellä bmi oli ennen raskautta 27, nyt rv19+1 ja aika paksulta tuntuu. Oon kyllä toista oottavana selkeesti raskaana olevan näköinen, mut huh ahdistaa ajoittain tää jatkuva paksuus. Olen melkein puolitoista vuotta ollut putkeen raskaana..



Hyviä ja huonoja päiviä on kaikilla, pitää koittaa muistaa itsestä lähinnä ne hyvät puolet. Niin muut tekee, ei ne niitä vikoja muistele tai huomaa tai mieti.

Ja miten muka voit olla perheenne ainoa läski?

Meidän äiti on aina ollut ylipainoinen, mutta kukaan meistä lapsista ei ole.

Nää läskien haukkujat vaikuttaa kyllä poikkeuksetta aika yksioikoisilta ihmisiltä. Ei mitään ymmärrystä siitä, että ylipaino johtuu erilaisista syistä. Ei kaikki läskit oo mitään sipisiä mussuttavia sohvaperunoita.

Lihavuus ei läheskään aina ole perinnöllistä. Sisaruksistani vain minä olen läski, siskoni ja veljeni hoikkia. Äiti hyvin hoikka, isä pullea.