Jos teen tai sanon jotain tyhmästi, asiaa jää helposti pitkäksi ajaksi painamaan mieltä, vaikka se olisi ihan pikkujuttukin. Voisiko liittyä siihen
että lapsena ja nuorena meillä käytettiin kotona ruumillista vyöllä kurittamista rangaistuksena, jos oli tehnyt tai sanonut tyhmästi. Niin että jos nyt alitajuisesti odotan rangaistusta, ennen kuin asian voi unohtaa ja kun sitä ei tule, asia jää painamaan?
Kommentit (8)
Pitäs tehdä gallup kaikille jotka saaneet tällasta ruumiillista kuritusta.
No, mä oon ja mulla on myös samoin kuin aloittajalla, mutta en tiedä onko näillä asioilla yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Pitäs tehdä gallup kaikille jotka saaneet tällasta ruumiillista kuritusta.
No, mä oon ja mulla on myös samoin kuin aloittajalla, mutta en tiedä onko näillä asioilla yhteyttä.
Joo, mutta ainakin siis joku muu ymmärtää mitä tarkoitin! Olen miettinyt, onko joku kiltintytönsyndrooma vaan vai liittyykö tuohon kovaan kuriin aikanaan.
Ap
Itellä sama juttu mutta johtuu kyllä ihan eri asiasta sanosin itellä siis asiat jää vaivaamaan koska uskosin että pelkään kasvojen menetystä ja että muut ajattelevat pahaa kun sanoin jotain tyhmää tms. Eli epävarmuutta.
Samanlainen olen, mutta en ole kokenut kuritusväkivaltaa lapsuudessa.
Itseäni taas enemmän häiritsee jonkun toisen tyhmät sanomiset, joihin olisin voinut vastata paremmin. Aina en niin syytä itseäni, sillä aina ei ole voinut vastata paremmin, koska mahdollisuus vaan nopeasti tokaista pari lausetta ja muutenkin jos tietää, että toinen ei kuuntele, oikeastaan tuntuu aika turhalta..
Olen vanhempi ihminen ja tunnistanut koko aikuisikäni itsessäni tuon ap:n kuvaileman "olotilan" tyhmästi sanomisieni tai tekemisieni jälkeen. Ei liittyne lapsuuden asioihin vaan pidän osana perusluonnettani ja itseni ilmaisemista.
Elämänkokemusten ja iän karttumisen myötä olen oppinut suhtautumaan keveämmin "töppäyksiini". Tapauksesta riippuen jopa nauramaan.
ehkä tai sitten ei, ei oo yksinkertaista mikä johtuu mistäkin