Lue keskustelun säännöt.
Sabotoin omaa elämääni koska koen valtavaa riittämättömyyttä. Ihmissuhteet ovat toksisia ja elän itsetuhoista elämää.
29.01.2023 |
Tämä on tosi kuluttavaa mutta en osaa oikein muutenkaan elää. Tämä on niin tuttua ja normaalia itselleni, etten tiedä miten tästä muuttuisi. Ihan kuin olisi oman mielensä vanki ja tuhoan itseäni.
Minussa olisi ollut potentiaalia vaikka mihin mutta lopulta aina sotken kaikki asiani ja elän niiden ihmisten kanssa, jotka eivät edes arvosta tai kiinnosta minun hyvinvointi, miksi kiinnostaisikaan kun se ei edes kiinnosta itseäni tarpeeksi osatakseni muuttaa elämän suuntaa.
Ei tällaista jaksa.
Tyrin siis aina raha-asiani, työsuhteet. juon ja tupakoin. Elän ihan outoa elämää mutta minulle erittäin tuttua, olen katsellut tällaista elämää aina ja ei omena kauas puusta pudonnut, samassa paskassa kierin.
Monesti olen yrittänyt nousta ja mennä kohti parempaa mutta silti lopputulos on sama, kuormitun ja taas menen kohti haitallisia selviytymiskeinoja koska en välitä. Tämä on epätodellista painajaismaista olemassaoloa. Olen sairas päästäni ilmeisesti ja inhoan tätä elämää.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Voisitko käydä puhumassa terapiassa
jonkun luotettavan aikuisen kanssa?
Ota yhteyttä lähimpään terveyskeskukseen
ja pyydä hoitajalta/lääkäriltä, että haluat päästä
puhumaan terapeutin kanssa elämästäsi.
Se voisi helpottaa.
En ole ap, mutta aika samanlainen tilanne. Töissä tosin olen pysynyt enkä juo kuin kerran pari kuussa.
Kävin nuorempana terapiassa, mutta sain vain masennuslääkkeitä. Kolmikymppisenä uudestaan ihan vain terapiassa, mutta jokainen istunto keskittyi vain ja ainoastaan juomiseen. Olen kuullut että terveydenhoito kertoo juomismäärät kolmella, vaikka kerroin tarkalleen mitä olin sinä kuuna juonut. Eipä auttanut mitenkään, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko käydä puhumassa terapiassa
jonkun luotettavan aikuisen kanssa?
Ota yhteyttä lähimpään terveyskeskukseen
ja pyydä hoitajalta/lääkäriltä, että haluat päästä
puhumaan terapeutin kanssa elämästäsi.
Se voisi helpottaa.
Se on työn alla. Hidas prosessi vaikka kuinka huonosti menisi. Nyt on jo työkyky kadonnut, joten tässä sitten rämmin päivästä toiseen ja murehdin elämääni, omaa itseäni lähinnä. Mietin miksi minun täytyy olla tällainen ja mietin paljon itsemurhaa. Ei tämä ole vain hohdokasta elämää vaikka todella siis olen kaikenlaista kokeillut ja yrittänyt omin avuin kömpiä hyvään elämään. Silti aina vaan läsähdän maahan ja sieltä on aina vain vaikeampi nousta jaloilleen. -ap
ensin pitäisi ottaa vieroitus siihen, että osaat olla yksin. Tällä kombolla jatkuvasti suhteisiin hakeutuminen ei yleensä tuota hyvää, todennäköisesti koet hyvät tyypit tylsinä ja hyväksikäyttäjät kivoina. Eli sun pitää irtaantua omasta vanhasta elämästä ja opetella nauttimaan itseksesi olemisesta ja se vie aikaa, mutta palkitsee lopuksi. Sitten voit mennä suhteeseen omasta halusta eikä pakosta. Muukin häiriökäyttäytyminen saattaa jäädä tämän myötä pois. Lienee parempaa toteuttaa tämä osaavana terapeutin johdolla, toki siinä on toinen kompa, löytää terapeutti, jota oikeasti kiinnostaa auttaa eikä sellainen joka takertuu vain tiettyyn yksityiskohtaan ja väittää kaiken johtuvan siitä. 1 ilmainen tapa päästä asiassa eteenpäin voisi olla AA-kerho, siellä on se läheisriippuvuusteema myös läsnä.
Vierailija kirjoitti:
ensin pitäisi ottaa vieroitus siihen, että osaat olla yksin. Tällä kombolla jatkuvasti suhteisiin hakeutuminen ei yleensä tuota hyvää, todennäköisesti koet hyvät tyypit tylsinä ja hyväksikäyttäjät kivoina. Eli sun pitää irtaantua omasta vanhasta elämästä ja opetella nauttimaan itseksesi olemisesta ja se vie aikaa, mutta palkitsee lopuksi. Sitten voit mennä suhteeseen omasta halusta eikä pakosta. Muukin häiriökäyttäytyminen saattaa jäädä tämän myötä pois. Lienee parempaa toteuttaa tämä osaavana terapeutin johdolla, toki siinä on toinen kompa, löytää terapeutti, jota oikeasti kiinnostaa auttaa eikä sellainen joka takertuu vain tiettyyn yksityiskohtaan ja väittää kaiken johtuvan siitä. 1 ilmainen tapa päästä asiassa eteenpäin voisi olla AA-kerho, siellä on se läheisriippuvuusteema myös läsnä.
Niin. Tässä olen kyllä ollut todella paljon yksin. Oikeastaan elämässäni ei ole enää "ketään". Paitsi sitten ne jotkut ihmiset, joiden kanssa voin mennä joskus istumaan iltaa. Kun yksinäisyys käy sietämättömäksi, eli olen ollut viikkotolkulla kotona (en nykyään pysty edes juuri kotoani lähtemään) niin tuntuu todella vetovoimaiselta päästä nollaamaan pää muiden kanssa. On se hauskaa sen kaksi iltaa mutta sitten tulee taas niin valtavan huono olo henkisesti ja kaduttaa. Sitten yritän taas yksin pärjäillä ja keskittää ajatukset selviytymiseen. Terapia olisi varmaan avain edes vähän eheämpään elämään, jos näkökulma laajenisi enkä kokisi itseäni niin huonoksi kuin tunnen. On minussa hyviäkin puolia ja elämässäni mutta olen vähän lamaantunut tähän kun ei pysty elämään arvojensa mukaista elämää tai usko itseensä tarpeeksi. -ap
Sinulla tuntuu olevan taito kirjoittaa. Kirjoittaminen auttaa ajattelussa ja itseanalyysissä. Kirjoittamisen myötä kykenet ihan omatoimisesti pureutumaan ongelman ytimeen, paloitella paha olo ja käydä palasia läpi: mistä kaikki on lähtenyt ja mitä asioille voin tehdä, miten palasista saada uusi, ehjempi kokonaisuus. Tietysti jos itsetuhoisuutta on enemmänkin, niin ammattilaisen apu on tärkeää.
Mistä asioista olet kiinnostunut? Oletko säilyttänyt kiinnostuksen noihin asioihin vai onko masennus vienyt kyvyn iloita mistään? Jos näin on, niin aloita hyvin pienistä asioista. Alkuun riittää, että kiität itseäsi päivän päätteeksi siitä, että jaksoit iltaan asti, etkä antanut periksi. Kevät tulee, tarkkaile luonnon muutoksia, ihan hetkeksi kerrallaan edes kun saat fokuksen omasta itsestäsi pois, auttaa paljon. Askel kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla tuntuu olevan taito kirjoittaa. Kirjoittaminen auttaa ajattelussa ja itseanalyysissä. Kirjoittamisen myötä kykenet ihan omatoimisesti pureutumaan ongelman ytimeen, paloitella paha olo ja käydä palasia läpi: mistä kaikki on lähtenyt ja mitä asioille voin tehdä, miten palasista saada uusi, ehjempi kokonaisuus. Tietysti jos itsetuhoisuutta on enemmänkin, niin ammattilaisen apu on tärkeää.
Mistä asioista olet kiinnostunut? Oletko säilyttänyt kiinnostuksen noihin asioihin vai onko masennus vienyt kyvyn iloita mistään? Jos näin on, niin aloita hyvin pienistä asioista. Alkuun riittää, että kiität itseäsi päivän päätteeksi siitä, että jaksoit iltaan asti, etkä antanut periksi. Kevät tulee, tarkkaile luonnon muutoksia, ihan hetkeksi kerrallaan edes kun saat fokuksen omasta itsestäsi pois, auttaa paljon. Askel kerrallaan.
Kirjoittaminen on toki ihan hyvä keino jäsennellä ajatuksiaan. Onneksi on tällainen anonyymipalsta olemassa, josta voi saada etäisesti vertaistukeakin. Ei tämä kuitenkaan vie paljoa eteenpäin vaikka hetkellisesti saattaa helpotusta pahaan oloon saada ja maadoittua ajattelemaan selkeämmin.
Täytyy sanoa, että ihmiset kai kuvittelevat vähän liikoja mielenterveyden hoidosta Suomessa. Olen todennut, että täällä ei kannata voida huonosti tai menettää mielenterveyttään koska oikeasti apu omien kokemuksieni mukaan on lähinnä sairaslomaa+lääkehoito. Terapiaan menisin yksityiselle vaikka heti huomenna mutta aivan liian kallista. Jos on menee liian huonosti mutta ei kuitenkaan ole psykoottinen, jää aikalailla roikkumaan järjestelmään kuukausiksi ja prosessi sairaan hidas eikä kelan tukemaa terapeuttia löydä helposti. Toki on hyvä, että saa edes sairaslomaa ja selviää jotenkin mutta kyllä sitä aika yksin jää. En halua olla kiittämätön mutta valitettavasti resurssit mt-puolella on kehnot.
Olen siinä pisteessä tämän oman mieleni kanssa, että saatan olla sängyn pohjalla useita päiviä. En todellakaan ole kiinnostunut mistään ja jokainen suoritettava asia mitä pitäisi hoitaa tuntuu todella vastenmieliseltä. Olen jostain syystä päätynyt jäädä makaamaan vaikka ennen sentään oli tarmokas ja menin vaikka hampaita kiristellen. Nyt en saa itseeni sellaista impulssia aikaiseksi ja sekin on ollut vähän huolestuttavaa ja hämmästyttää. Tiedän, että itse tässä pitäisi ottaa vastuu ja nousta, tehdä mitä pitää mutta kun ei vain enää kiinnosta, ei saa itseään ylös, ei väkisinkään. Vaikka tietää, että tällainen lamaantuminen ja luovuttaminen pitkällä aikavälillä vain saattaa pahentaa asioita. -ap
Voisitko käydä puhumassa terapiassa
jonkun luotettavan aikuisen kanssa?
Ota yhteyttä lähimpään terveyskeskukseen
ja pyydä hoitajalta/lääkäriltä, että haluat päästä
puhumaan terapeutin kanssa elämästäsi.
Se voisi helpottaa.