Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monella ihmisellä on tarve uhriuttaa muita?
29.01.2023 |
Itselläni on ollut moniakin vastoinkäymisiä ja traumaattisia tapahtumia elämässä, mutta olen niistä selvinnyt ja olen siitä iloinen. Inhottaa, jos kerron näistä asioista, on monella tuttavalla kauhisteleva asenne ja pitävät minua jonain uhrina ja traumatisoituneena ihmisenä. Ylipäätään etsitään koko ajan jotain traumoja jotka muka selittää ihmisen joutumisen esim väkivallan uhriksi ja huonoihin ihmissuhteisiin. Joku ihme tarve viedä ihmiseltä omaa vastuuta pois omasta elämästä ja vähätellä ihmistä pitämällä tätä olosuhteiden uhrina. En tiedä saako tämä jotkut tuntemaan itsensä paremmaksi vai onko syynä vaan yleinen trendi että kaikilla on joku diagnoosi. Itse myönnän tehneeni huonoja valintoja elämässä, välillä on ollut vain huono tuurikin. Mutta olen ihan toimiva ihminen joka on osannut myös selvittää tieni pois näistä tilanteista. Enkä todellakaan tarvitse kenenkään sääliä.
Kommentit (30)
Omassa elämässä on kaikki liian hyvin niin pitää sijaisloukkaantua toisen puolesta. Wo'kepiireissähän tuo on yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kerro traumoistani kenellekkään. En uhriuta itseäni enkä kaipaa sääliä.
Pidän itseäni aika vahvana ihmisenä. Siksi ärsyttää, kun jonkun mielestä se, että olen esim ollut huonossa ihmissuhteessa joskus, tarkoittaa että olen joku surkea ja traumatisoitunut reppana. Olen miettinyt, että oma vahvuuteni taitaa lopulta herättää kateutta ja se aiheuttaa tarpeen vähätellä.
Sitäkään ei uskota jos joku sanoo viihtyvänsä sinkkuna. Taustalla on pakko olla joku trauma tai välttelevä kiintymyssuhde tai mitä kakkaa vielä
Jotkut kuvittelevat olevansa empaattisia ja välittäviä, jos näkevät kovia kokeneen ihmisen uhrina ja ressukkana. He myös loukkaantuvat herkästi, jos heidän reppanana pitämänsä ihminen osoittaakin olevansa luultua nohevampi tai ihan vain tyytyväinen elämäänsä. Monella on aika heikosti kehittynyt tietoisuus itsestä ja omista motiiveista eivätkä he näe sitä, että heidän käytöksensä on itse asiassa vallankäyttöä ja oman paremmuuden korostamista. Lisänä vielä se, että samoilla henkilöillä menevät helposti sääli ja empatia sekaisin. Mitä enemmän joku alleviivaa empaattisuuttaan ja sydämellisyyttään, sitä todennäköisemmin kyseessä on tällainen "uhriuttaja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri osa naisista leikkii nykyään jotain kyökkipsykologia ja ylipäätään kaikkea psykologisointia, diagnosointia ja terapia-länkytystä on mediassa ja joka paikassa niin paljon että tähän se johtaa.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kuvittelevat olevansa empaattisia ja välittäviä, jos näkevät kovia kokeneen ihmisen uhrina ja ressukkana. He myös loukkaantuvat herkästi, jos heidän reppanana pitämänsä ihminen osoittaakin olevansa luultua nohevampi tai ihan vain tyytyväinen elämäänsä. Monella on aika heikosti kehittynyt tietoisuus itsestä ja omista motiiveista eivätkä he näe sitä, että heidän käytöksensä on itse asiassa vallankäyttöä ja oman paremmuuden korostamista. Lisänä vielä se, että samoilla henkilöillä menevät helposti sääli ja empatia sekaisin. Mitä enemmän joku alleviivaa empaattisuuttaan ja sydämellisyyttään, sitä todennäköisemmin kyseessä on tällainen "uhriuttaja".
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälillä ja myötätunnolla on ero. Myötätuntoa on harvalla, sääliä liian monella. Oikeasti on tosiaan kyse vain oman paremmuuden korostamisesta toisen kustannuksella. Mitään vastalauseita ei sallita kun säälitään.
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa naisista leikkii nykyään jotain kyökkipsykologia ja ylipäätään kaikkea psykologisointia, diagnosointia ja terapia-länkytystä on mediassa ja joka paikassa niin paljon että tähän se johtaa.
Tuon huomaa tälläkin palstalla. Johonkin "olin väkivaltaisessa suhteessa"-aloitukseen tulee kymmenittäin kommentteja joiden lähettäjät ovat opiskelleet omia traumojaan youtubeakatemiassa, sitten on tarve palstaterapoida muita kun ei kykene itseään auttamaan. Termistö ja hienot lauseet on hallussa, toisin kuin oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa naisista leikkii nykyään jotain kyökkipsykologia ja ylipäätään kaikkea psykologisointia, diagnosointia ja terapia-länkytystä on mediassa ja joka paikassa niin paljon että tähän se johtaa.
Jo Minna Canth kärsi myötätunnolla ratsastavista paremman väen naisista, jotka kävivät hänen sairasvuoteensa äärellä keräämässä pisteitä.
Jos kännykkä olisi keksitty aiemmin, he olisivat varmasti napanneet tukun selfieitä.
Vierailija kirjoitti:
Säälillä ja myötätunnolla on ero. Myötätuntoa on harvalla, sääliä liian monella. Oikeasti on tosiaan kyse vain oman paremmuuden korostamisesta toisen kustannuksella. Mitään vastalauseita ei sallita kun säälitään.
Totta. Harva myös on oikeasti käsittänyt sen, mitä empatia tarkoittaa. Moni, joka sanoo olevansa empaattinen ei tosiasiassa osaa ollenkaan asettua toisen ihmisen asemaan. He kuvittelevat tietävänsä, miltä toisesta tuntuu sen perusteella, miltä heistä itsestään tuntuisi vastaavanlaisessa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa elämässä on kaikki liian hyvin niin pitää sijaisloukkaantua toisen puolesta. Wo'kepiireissähän tuo on yleistä.
Woken koko ydin luoda uhrihierarkioita ja etuoikeuskehiä. Nykyhetki on infektoitunut uhriutumispuheella. On kunnia-asia päästä uhriutumaan muiden puolesta, sillä voi kerätä hyvepisteitä ja kiillottaa kilpeään: olen hyvä ihminen, välitän heikoista. Valitettavasti täysin laskelmoitua. Todellinen lähimmäisenrakkaus ei tee koskaan numeroa itsestään. Sitä ei valjasteta poliittiseksi liikkeeksi.
Sijaisloukkaantuminen hyvin kuvaava sana. Saanhan loukkaantua puolestasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisellä on tarve löytää syy asioihin. Se on inhimmillistä. Siksi he tekevät sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on tarve löytää syy asioihin. Se on inhimmillistä. Siksi he tekevät sitä.
?
Oma, kapea kokemukseni tällaisesta muutamasta ihmisestä on, että näkevät muissa ihmisissä hirveästi syy-seuraussuhteita huonoista kokemuksista ja lapsuudesta heidän nykyisessä käytöksessään. Mutta jostain kumman syystä omat vastaavat tai pahemmat kokemukset ei muka heissä ole mitään aiheuttanut. Ollaan sairastuttu vahvuuteen koska traumat on niin isoja, ja omaa traumaa käsitellään muiden kautta. Sinä olet sellainen ja sellainen ja sinun pitää sitä ja tätä... ja koko ajan läpikäydään omia kokemuksia ilman että sitä tarvitsee sanoa ääneen tai myöntää edes itselleen.
Tämä projisointi on ihan psykologiassa tunnustettu perusasia.
Vierailija kirjoitti:
Sitäkään ei uskota jos joku sanoo viihtyvänsä sinkkuna. Taustalla on pakko olla joku trauma tai välttelevä kiintymyssuhde tai mitä kakkaa vielä
Niinpä. Ja vaikka joku olisikin päättänyt valita sinkkuuden traumojen yms. takia, niin ei se sääliminen ja surkuttelu niitä ainakaan paranna. Eikä parisuhteen paniikinomainen tyrkyttäminen. Liian moni hajalla ja hukassa oleva ihminen yrittää korjata itseään parisuhteen kautta, mikä ei monestikaan pääty kovin siististi. Mutta nämä säälijät ovat harvemmin mitään erityisen skarppeja tyyppejä vaan kaikkeen tarjotaan sitä kliseisintä patenttiratkaisua ymmärtämättä ihmisten taustoja.
Vierailija kirjoitti:
Oma, kapea kokemukseni tällaisesta muutamasta ihmisestä on, että näkevät muissa ihmisissä hirveästi syy-seuraussuhteita huonoista kokemuksista ja lapsuudesta heidän nykyisessä käytöksessään. Mutta jostain kumman syystä omat vastaavat tai pahemmat kokemukset ei muka heissä ole mitään aiheuttanut. Ollaan sairastuttu vahvuuteen koska traumat on niin isoja, ja omaa traumaa käsitellään muiden kautta. Sinä olet sellainen ja sellainen ja sinun pitää sitä ja tätä... ja koko ajan läpikäydään omia kokemuksia ilman että sitä tarvitsee sanoa ääneen tai myöntää edes itselleen.
Tämä projisointi on ihan psykologiassa tunnustettu perusasia.
Ja siis vastauksena kysymykseen olen sanonut muutamalle ihmiselle että heidän olisi varmasti vaikka hakeutua terapiaan puhumaan lapsuudestaan, eli varmasti olen "uhriuttanut" heidät sillä.
Jotkut luulevat, että empatia tarkoittaa toisten säälimistä.
Heikko itsetunto, pitää toisia lytätä