Miksi niin monella ihmisellä on tarve uhriuttaa muita?

Vierailija kirjoitti:

Oma, kapea kokemukseni tällaisesta muutamasta ihmisestä on, että näkevät muissa ihmisissä hirveästi syy-seuraussuhteita huonoista kokemuksista ja lapsuudesta heidän nykyisessä käytöksessään. Mutta jostain kumman syystä omat vastaavat tai pahemmat kokemukset ei muka heissä ole mitään aiheuttanut. Ollaan sairastuttu vahvuuteen koska traumat on niin isoja, ja omaa traumaa käsitellään muiden kautta. Sinä olet sellainen ja sellainen ja sinun pitää sitä ja tätä... ja koko ajan läpikäydään omia kokemuksia ilman että sitä tarvitsee sanoa ääneen tai myöntää edes itselleen.

Tämä projisointi on ihan psykologiassa tunnustettu perusasia. 

Selvennän siis että 'tällaiset ihmiset' tarkoitan ap sinunkaltaisiasi, ja että se uhriuttaminen saatta olla sitä että ulkopuolinen näkee sinut paremmin kuin sinä uskallat itseäsi katsoa.

-sama

On myös näitä joiden mielestä tunteet ja empatia kohdistuu vain omaan itseen eikä ole edes käsitystä muista ja muiden tunteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälillä ja myötätunnolla on ero. Myötätuntoa on harvalla, sääliä liian monella. Oikeasti on tosiaan kyse vain oman paremmuuden korostamisesta toisen kustannuksella. Mitään vastalauseita ei sallita kun säälitään. 

Totta. Harva myös on oikeasti käsittänyt sen, mitä empatia tarkoittaa. Moni, joka sanoo olevansa empaattinen ei tosiasiassa osaa ollenkaan asettua toisen ihmisen asemaan. He kuvittelevat tietävänsä, miltä toisesta tuntuu sen perusteella, miltä heistä itsestään tuntuisi vastaavanlaisessa tilanteessa.

Ja moni näistä vielä närkästyy ja osa jopa suuttuukin, kun toinen ei tunnekaan tilanteessa "oikein" ja kuten heistä on ainoastaan sallittua tuntea.

Saati sitten jos toinen ei tunnekaan suunnatonta kiitollisuutta (ja nöyryyttä sekä alemmuuttakin) näitä muka-empaattisia "myötäeläjiä" kohtaan eli ei katsokaan heitä ylöspäin vaan pitää tasan samanarvoisina ihmisinä kuten itseäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälillä ja myötätunnolla on ero. Myötätuntoa on harvalla, sääliä liian monella. Oikeasti on tosiaan kyse vain oman paremmuuden korostamisesta toisen kustannuksella. Mitään vastalauseita ei sallita kun säälitään. 

Totta. Harva myös on oikeasti käsittänyt sen, mitä empatia tarkoittaa. Moni, joka sanoo olevansa empaattinen ei tosiasiassa osaa ollenkaan asettua toisen ihmisen asemaan. He kuvittelevat tietävänsä, miltä toisesta tuntuu sen perusteella, miltä heistä itsestään tuntuisi vastaavanlaisessa tilanteessa.

Ja moni näistä vielä närkästyy ja osa jopa suuttuukin, kun toinen ei tunnekaan tilanteessa "oikein" ja kuten heistä on ainoastaan sallittua tuntea.

Saati sitten jos toinen ei tunnekaan suunnatonta kiitollisuutta (ja nöyryyttä sekä alemmuuttakin) näitä muka-empaattisia "myötäeläjiä" kohtaan eli ei katsokaan heitä ylöspäin vaan pitää tasan samanarvoisina ihmisinä kuten itseäänkin.

"Saati sitten jos toinen ei tunnekaan suunnatonta kiitollisuutta (ja nöyryyttä sekä alemmuuttakin) näitä muka-empaattisia "myötäeläjiä" kohtaan eli ei katsokaan heitä ylöspäin vaan pitää tasan samanarvoisina ihmisinä kuten itseäänkin."

Sote-alalla näitä on valitettavasti todella paljon. Itsensä nostaminen asiakkaan yläpuolelle ja muka-empatia tekevät sitten vain lisää tuhoa "auttamis"kohteen psyykkeelle.

Ihmisoikeusihmiset ovat taistelleet länsimaihin uhrihierarkian ja nyt jotkut kehtaavat valittaa siitäkin. Ottakaa pisteenne kiitollisena vastaan älkääkä valittako.

Vierailija kirjoitti:

"Saati sitten jos toinen ei tunnekaan suunnatonta kiitollisuutta (ja nöyryyttä sekä alemmuuttakin) näitä muka-empaattisia "myötäeläjiä" kohtaan eli ei katsokaan heitä ylöspäin vaan pitää tasan samanarvoisina ihmisinä kuten itseäänkin."

Sote-alalla näitä on valitettavasti todella paljon. Itsensä nostaminen asiakkaan yläpuolelle ja muka-empatia tekevät sitten vain lisää tuhoa "auttamis"kohteen psyykkeelle.

Niin on. Etenkin vanhemman polven naispuolisissa työntekijöissä. Kokemukseni heistä ovat valitettavasti niin huonoja että nykyään, jos kaipaan keskusteluapua, hakeudun ainoastaan miespuolisen työntekijän tai nuoremman naistyöntekijän (40v ja alle) luokse. Jos tätä vaihtoehtoa ei ole, niin sinnittelen mieluummin oma-apuoppaiden ym. varassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma, kapea kokemukseni tällaisesta muutamasta ihmisestä on, että näkevät muissa ihmisissä hirveästi syy-seuraussuhteita huonoista kokemuksista ja lapsuudesta heidän nykyisessä käytöksessään. Mutta jostain kumman syystä omat vastaavat tai pahemmat kokemukset ei muka heissä ole mitään aiheuttanut. Ollaan sairastuttu vahvuuteen koska traumat on niin isoja, ja omaa traumaa käsitellään muiden kautta. Sinä olet sellainen ja sellainen ja sinun pitää sitä ja tätä... ja koko ajan läpikäydään omia kokemuksia ilman että sitä tarvitsee sanoa ääneen tai myöntää edes itselleen.

Tämä projisointi on ihan psykologiassa tunnustettu perusasia. 

Selvennän siis että 'tällaiset ihmiset' tarkoitan ap sinunkaltaisiasi, ja että se uhriuttaminen saatta olla sitä että ulkopuolinen näkee sinut paremmin kuin sinä uskallat itseäsi katsoa.

-sama

Kiitos projisoinnin malliesimerkistä. Tässä sinä ulkopuolisena upeasti projisoit omat kokemuksesi ja näkemyksesi uhriisi tietämättä ja välittämät lainkaan mitä hän on käynyt läpi ja minkälaisten itsetutkiskelun kautta on siitä selvinnyt.

Suosittelen peilin hankkimista ja sen edessä istumista.

Sinä olet uhri ja traumatisoitunut. Ne on kaksi asiaa mille et voi itse mitään. Sen sijaan sinä päätät siitä oletko selviytyjä.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet uhri ja traumatisoitunut. Ne on kaksi asiaa mille et voi itse mitään. Sen sijaan sinä päätät siitä oletko selviytyjä.

Ap myöntää olleensa uhri ja traumatisoitunut sekä selviytyjä, joten viestisi oli turha. Mielestäni ap kysyykin miksi joillakin on tarve laittaa selviytyjä takaisin uhrin rooliin, eli uudelleen uhriuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet uhri ja traumatisoitunut. Ne on kaksi asiaa mille et voi itse mitään. Sen sijaan sinä päätät siitä oletko selviytyjä.

Ap myöntää olleensa uhri ja traumatisoitunut sekä selviytyjä, joten viestisi oli turha. Mielestäni ap kysyykin miksi joillakin on tarve laittaa selviytyjä takaisin uhrin rooliin, eli uudelleen uhriuttaa.

Ei minun viestini ollut mitenkään turha. Ap on uhriuttamisen uhri joka on traumatisoitunut nyt uhriuttamisestakin. Viimeistään tässä vaiheessa ap:nkin on hyvä hyväksyä se, että tätä peliä ei voiteta kun vastapuolen aivot on kuivuneen rusinan kokoiset eikä sadetta ole luvassa. Koittaa vain selvitä.