Säälitkö yksinäisiä vanhuksia hoitokodeissa
jotka ovat yksinäisiä eikä kukaan käy katsomassa koska ovat itse olleet eläessä ilkeitä läheisilleen?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
En sääli. En edes ajattele heitä. Miksi tekisin niin?
No, kun ovat vanhoja ja hauraita ja avuttomia.
Täällähän oli ketju, jossa kauhisteltiin sen yhden herran liian pientä ruoka-annosta.
Nyt moititaan, miten hoivakodissa on liian isot annokset ruokaa, kun vanhukset lihovat liikaa. Ja ei, ei heistä juuri liikunnalla ole laihtumaan, kun jotkut ei pääse sängystä ilman apua ja jotkut vielä rollaattorilla kulkevat.
Ilkeitä en sääli ollenkaan. Muutenkin säälin enemmän niitä, jotka ovat huonokuntoisia ja yksinäisiä kotonaan, kun eivät ole saaneet hoivakotipaikkaa, vaikka olisi tarve. Vanhuksia elää kamalissa olosuhteissa neljän seinän sisällä, ihan täysin muutaman kerran päivssä pikaisesti käyvän hoivapalvelun ja ruokapalvelun turvin. Hoivakodissa on sentään ihmisiä ympärillä.
Jos sinua asia säälittä? Palvelutalot on ilmaisia kursseja ,joihin menet! Ryhdyt vanhukselle ystäväksi.Sama on kirkolla,sairaaloilla, Punasella ristillä.Kursittavat ihmisen ystäväksi yksinäiselle. Tee jotain säälitelysi lisäksi.Kirjotuksesi on sana helinää!
En. Itse ovat yksinäisyytensä aiheuttaneet.
Mitä siinä pitäis tehdä? Hääriä ympärillä 24/7 ku herhiläinen? Ja reagoida heidän jokaiseen sanaansa ja pyyntöönsä kuin nöyrä palvelija kuninkaalleen vain koska on vanha? Ja ehkä yksinäinen. Viihdyttäköön toiset vanhat yksinäiset toisiansa.
Siellähän on muita vanhuksia seurana. Enemmän tosiaan käy sääli yksinään kotona asuvia. Opiskeluaikoina vuokrasin vanhan mummelin yläkerran ja kyllä hän valitti ja itki, kun ei poika perheineen juuri koskaan käyneet kylässä vaikka samassa kaupungissa asuivat. Tuli kyllä mummon puolesta paha mieli. Sitten hän sai sydärin ja kuoli, ja mietin, että parempi noin hänelle. Minä muutin sitten toisen mummon yläkertaan.
En sääli. Yksinäisyys voi olla valinta jo ennen hoivakotia - suojamuuri kus***itä vastaan. Toimii se siellä hoivakodissakin.
En sääli, jokainen itse tekee valintansa. Itse aion lähteä elämästä kun en pärjää enää kotona.
Jos vanhus pääsee hoitokotiin on hänen tilanteensa jo niin huono, ettei siinä ole ihan hirveästi merkitystä käykö kukaan läheinen enää istumassa naama happamana hänen vuoteensa vieressä. Vanhuus on tila, jossa ihminen keskittyy pääasiassa ulostamiseen, syömiseen ja nukkumiseen. Väsymys on se vaikein asia, jossa he vielä kamppailevat hereillä ollessaan.
En. Kyllä siihen on joku syy että on yksin. Joko ei ole ollut hyvä omille lapsilleen tai ei ole hankkinut lapsia. Silloin ihminen todennäköisesti haluaakin olla yksin ja on tyytyväinen siihen ettei vanhanakaan tarvitse nähdä ketään
Säälin enemmän niitä yksinäisiä vanhuksia, jotka asuvat kodissaan eivätkä pääse sieltä koskaan mihinkään.
Anoppia en säälisi enkä edes menisi katsomaan, mutta appi todennäköisesti sinne joutuukin lähiaikoina ja hänen luonaan käyn usein.
En. Eihän ne ole siellä yksinäisiä. Siellä on muut asukkaan ja hoitajat. Uskokaa tai älkää, niin hoitajat saattavat tuntea hyvinkin helliä tunteita hoitamiaan vanhuksia kohtaan ja heistä tulee ikään kuin ystävät näille vanhuksille.
Vierailija kirjoitti:
En. Itse ovat yksinäisyytensä aiheuttaneet.
kukapa sen totuuden asiasta tietää,kuka on ilkeä
sivu
Monet yksinäisyyttä valittavat vanhukset eivät oikeasti ole yksinäisiä, vaan se "miksei kukaan koskaan käy"-valitus alkaa sillä hetkellä, kun omaisen auton takavalot lakkaavat näkymästä. Sitä se muistisairaus teettää, valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
En. Itse ovat yksinäisyytensä aiheuttaneet.
Niin vanhenemalla kuten sinäkin
En sääli. En edes ajattele heitä. Miksi tekisin niin?