Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen erilaiset taustat
28.01.2023 |
Meillä on 6 vuotta ikäeroa miehen kanssa. 19 täytettyäni löydettiin toisemme ja aloimme tapailla.
Olen itse kasvanut keskiluokkaisessa perheessä, miehen vanhemmat olleet työttömiä alkoholisteja, nyttemmin ovat saaneet ryhtiä elämäänsä.
En osannut nuorena täysin arvioida taustojen vaikutusta, sillä olimme ns. samalla tasolla. Naiivisti elin olettamuksessa, että kasvamme yhdessä aikuisuuteen. Sillä erolla, että minä olin vielä teini ja mieheni oli jo nuori aikuinen.
Olen opettanut hänet kokkaamaan, huoltamaan kotia, syömään ulkona ja paljon muuta.
Keskustelutaidoissa toivomisen varaa, samoin syömään menisi aina lähikebulaan, käsitys viikonlopun vietosta on tv:n äärellä.
Työllä ja tuskalla olen raahannut harrastamaan, muttei tunnu nauttivan juuri muusta kun tietokoneella pelaamisesta tai oluen juonnista jonkun ilmaisen harrastuksen parissa.
Ei osaa järjestää minulle mieleistäni tekemistä. Karkkipussi ja siideri saa yleensä riittää kauppaostoksien kylkiäisinä ja ne ovatkin hänen käsityksensä mukavasta yllätyksestä.
Rakastan miestä, mutta emme koe iloa samoista asioista.
Sellainen avautuminen, saa jakaa kokemuksia. Vertaistuki tervetullutta.
En kaipaa jätä se sika kommentteja, rakastan tuota, mutta joskus tulee turhautumisen tunteita.
Kommentit (53)
Entä jos vain hyväksyisit, että te olette noissa suhteissa erilaisia, ja keskittyisit niihin asioihin missä teillä synkkaa.
Läheisissä suhteissa tulee helposti kiusaus kuvitella, että samanlaisuus on jotenkin tarpeen. No, ei ole.
Vastusta kiusausta kokea paremmuutta, jos haluat suhteen jatkuvan hyvänä. Sinäkin olet varmaan oppinut häneltä yhtä sun toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että voit tehdä miehestäsi keskiluokkaista pikkuporvaria, vaikka kuinka yrittäisit.
Inhoat hänen työväenluokkaisuuttaan, luokkakitkaa siis, 70-luvun termein.
Perustat identiteettisi keskiluokkaisuuteen.
No en tiedä siitä. Lähinnä kitkaa aiheuttavat tapamme viettää aikaa.
Minä olen jo nuorena oppinut hallitsemaan arkea, miehellä on haasteita tehdä suunnitelmia päivää pitemmälle.
Jos erot eivät ole opitussa ja taustoissa, niin mistä arvelisit niiden johtuvan?
Ap
Jätä se sika. Tai sitten tee tietoinen valinta elää kuvailemallasi tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos vain hyväksyisit, että te olette noissa suhteissa erilaisia, ja keskittyisit niihin asioihin missä teillä synkkaa.
Läheisissä suhteissa tulee helposti kiusaus kuvitella, että samanlaisuus on jotenkin tarpeen. No, ei ole.
Vastusta kiusausta kokea paremmuutta, jos haluat suhteen jatkuvan hyvänä. Sinäkin olet varmaan oppinut häneltä yhtä sun toista.
Ei onnistu. Nainen haluaa jo muuta.
Tuossa on varmaan isompi osuus miehen vanhempien työttömyydellä kuin alkholismilla. Useinhan alkoholistien lapset ovat tosi omatoimisia, kun ovat joutuneet pitämään itse itsestään huolta. Ovatko he siirtäneet pojalleen mallin, että itsetä ei tarvitse kantaa vastuuta, vaan joku muu hoitaa ja huolehtii, viimeistään yhteiskunta?
Oman miesystäväni vanhemmat olivat sekä alkoholisteja että mt-ongelmaisia, lisäksi myös väkivaltaisia. Miesystäväni lapsuus on ollut turvaton ja hän on ollut useaan kertaan huostaanotettuna. Ainoa mitä olen joutunut "opettamaan" hänelle on se, ettei aina tarvitse yrittää pärjätä yksin sekä sen, että hänkin voi nauttia fyysisestä hellyydestä.
Mies ei ole ollut enää vuosiin missään tekemisissä ainoan elossa olevan vanhempansa kanssa. Hän on tehnyt töitä itsensä ja menneisyytensä kanssa, koska on alusta asti halunnut katkaista oman perheensä sairaan ja väkivaltaisen mallin kierteen. Hän on siis päättänyt kasvaa aikuiseksi ja valitettavasti nyt kuulostaa, ettei miesystäväsi ole tehnyt samaa päätöstä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että voit tehdä miehestäsi keskiluokkaista pikkuporvaria, vaikka kuinka yrittäisit.
Inhoat hänen työväenluokkaisuuttaan, luokkakitkaa siis, 70-luvun termein.
Perustat identiteettisi keskiluokkaisuuteen.
No en tiedä siitä. Lähinnä kitkaa aiheuttavat tapamme viettää aikaa.
Minä olen jo nuorena oppinut hallitsemaan arkea, miehellä on haasteita tehdä suunnitelmia päivää pitemmälle.
Jos erot eivät ole opitussa ja taustoissa, niin mistä arvelisit niiden johtuvan?
Ap
Sinä et osaa elää hetkessä. Ei tule mitään tuosta ja se johtuu sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että voit tehdä miehestäsi keskiluokkaista pikkuporvaria, vaikka kuinka yrittäisit.
Inhoat hänen työväenluokkaisuuttaan, luokkakitkaa siis, 70-luvun termein.
Perustat identiteettisi keskiluokkaisuuteen.
No en tiedä siitä. Lähinnä kitkaa aiheuttavat tapamme viettää aikaa.
Minä olen jo nuorena oppinut hallitsemaan arkea, miehellä on haasteita tehdä suunnitelmia päivää pitemmälle.
Jos erot eivät ole opitussa ja taustoissa, niin mistä arvelisit niiden johtuvan?
Ap
Niin, sinä olet oppinut käsikirjoittamaan elämäsi menemään keskiluokkaisen standardien mukaan. Väheksyt esim irtokarkkeja ja unohdat, että teko on tulosta törkeämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ottanut äidin roolin ja tehnyt miehestä projektin itsellesi. Voihan elämänsä noinkin kuluttaa, mutta kannattaa ymmärtää, ettei toista ihmistä voi koskaan muuttaa.
Miehen paapominen ja kouluttaminen ei koskaan pääty niin, että miehestä tulee se ihanan sivistynyt, huomioiva, taiteesta innostunut adonis, jollaisen nainen hänestä halusikin ja joka tekee naisen elämästä huumaavaa, romanttista unelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos vain hyväksyisit, että te olette noissa suhteissa erilaisia, ja keskittyisit niihin asioihin missä teillä synkkaa.
Läheisissä suhteissa tulee helposti kiusaus kuvitella, että samanlaisuus on jotenkin tarpeen. No, ei ole.
Vastusta kiusausta kokea paremmuutta, jos haluat suhteen jatkuvan hyvänä. Sinäkin olet varmaan oppinut häneltä yhtä sun toista.
Arvostan miestäni, ja vietämmekin aikaa yhdessä. Tämänkertainen turhautuminen iski, kun tajusin, että minä osaan viettää aikaa miehen toivomalla tavalla. Ollaan keskusteltu asiasta, mutta taas huomaan, että minun toiveet jääneet toteutumatta. Puhetta on, mutta sen tasolle asiat jääneet.
Koitan olla armollinen, antaa aikaa ja ymmärtää, mutta silloin tällöin alkaa ärsyttää, kun huomaan ajan vierivän ja taas pitäisi ottaa ne samat toiveet esille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteessa tulee aina ongelmia kun mies ei tykkää niistä asioista kuin pitäisi. Se ongelma tulee tarkaalleen naisen korvien väliin. Ap annahan miehesi olla sellainen kuin on. Rakkaus on juuri sitä.
Miestä et voi muuttaa mutta itseäsi voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että voit tehdä miehestäsi keskiluokkaista pikkuporvaria, vaikka kuinka yrittäisit.
Inhoat hänen työväenluokkaisuuttaan, luokkakitkaa siis, 70-luvun termein.
Perustat identiteettisi keskiluokkaisuuteen.
No en tiedä siitä. Lähinnä kitkaa aiheuttavat tapamme viettää aikaa.
Minä olen jo nuorena oppinut hallitsemaan arkea, miehellä on haasteita tehdä suunnitelmia päivää pitemmälle.
Jos erot eivät ole opitussa ja taustoissa, niin mistä arvelisit niiden johtuvan?
Ap
Niin, sinä olet oppinut käsikirjoittamaan elämäsi menemään keskiluokkaisen standardien mukaan. Väheksyt esim irtokarkkeja ja unohdat, että teko on tulosta törkeämpi.
Otaksun, että viimeisessä sanassa on typo :D
Aloituksen perusteella ongelma ei ole aloittajan keskiluokkainen tausta. Kyllähän nuo hänen mainitsemansa asiat ovat ihan normaaleja aikuisuuden arkitaitoja, ei mitään keskiluokan erityisosaamista.
Taustat tietenkin voi vaikuttaa, mutta ehkä enemmän luonteenpiirteet. Itse olen pannut merkille, että jotkut ihmiset vaan ei oikein kiinnostu mistään. Harrastukset on lähinnä Netflix ja sohvalla istuskelu. Toiset taas ovat kiinnostuneita tekemään ja kokemaan, välillä oppimaan uuttakin. Harvoin kai tuollaiset taipumukset sen kummemmin muuttuu elämän aikana. Varsinkaan siihen suuntaan, että uteliaisuus asioita kohtaan kasvaisi. Ennemmin varmaan mennään siihen että telkkari riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä väkisin mieleen tulee kysymys, että miksi ihmeessä olet ryhtynyt suhteeseen hänen kanssaan?? Ajatteletko vielä kymmenen vuoden kuluttua olevasi tylsän miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos vain hyväksyisit, että te olette noissa suhteissa erilaisia, ja keskittyisit niihin asioihin missä teillä synkkaa.
Läheisissä suhteissa tulee helposti kiusaus kuvitella, että samanlaisuus on jotenkin tarpeen. No, ei ole.
Vastusta kiusausta kokea paremmuutta, jos haluat suhteen jatkuvan hyvänä. Sinäkin olet varmaan oppinut häneltä yhtä sun toista.
Arvostan miestäni, ja vietämmekin aikaa yhdessä. Tämänkertainen turhautuminen iski, kun tajusin, että minä osaan viettää aikaa miehen toivomalla tavalla. Ollaan keskusteltu asiasta, mutta taas huomaan, että minun toiveet jääneet toteutumatta. Puhetta on, mutta sen tasolle asiat jääneet.
Koitan olla armollinen, antaa aikaa ja ymmärtää, mutta silloin tällöin alkaa ärsyttää, kun huomaan ajan vierivän ja taas pitäisi ottaa ne samat toiveet esille.
Ap
Wtf!?! Onko armollisuutenne harkinnut että mies ei halua viettää aikaa niin kuin sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että voit tehdä miehestäsi keskiluokkaista pikkuporvaria, vaikka kuinka yrittäisit.
Inhoat hänen työväenluokkaisuuttaan, luokkakitkaa siis, 70-luvun termein.
Perustat identiteettisi keskiluokkaisuuteen.
No en tiedä siitä. Lähinnä kitkaa aiheuttavat tapamme viettää aikaa.
Minä olen jo nuorena oppinut hallitsemaan arkea, miehellä on haasteita tehdä suunnitelmia päivää pitemmälle.
Jos erot eivät ole opitussa ja taustoissa, niin mistä arvelisit niiden johtuvan?
Ap
Niin, sinä olet oppinut käsikirjoittamaan elämäsi menemään keskiluokkaisen standardien mukaan. Väheksyt esim irtokarkkeja ja unohdat, että teko on tulosta törkeämpi.
Eikö tässä ollut kyse siitä, että mies ei tajua miettiä mikä olisi ap:lle mieleinen ylläri? Ei osaa miettiä muuta, kuin siideriä ja karkkipussia. Onhan tuo nyt ankeata, jos ei ollenkaan ole halua ilahduttaa toista sillä tavalla, että laittaisi siihen jotain ajatusta.
Vierailija kirjoitti:
Naisille harvoin riittää se jonka ovat valinneet.
Luonnollista on sitten armollisesti muutetaan se toinen. Miljoona kertaa nähty kuvio. Ap elä yksin ja vietä aikaa niin kuin haluat.
Se rakastaminen ei taida olla tarpeeksi, jos koette iloa täysin erilaisisista asioista. Itse en ainakaan jaksaisi olla sellaisen miehen kanssa, joka viettää suurimman osan ajasta tietokonetta tuijottaen kaljalasi kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että voit tehdä miehestäsi keskiluokkaista pikkuporvaria, vaikka kuinka yrittäisit.
Inhoat hänen työväenluokkaisuuttaan, luokkakitkaa siis, 70-luvun termein.
Perustat identiteettisi keskiluokkaisuuteen.
No en tiedä siitä. Lähinnä kitkaa aiheuttavat tapamme viettää aikaa.
Minä olen jo nuorena oppinut hallitsemaan arkea, miehellä on haasteita tehdä suunnitelmia päivää pitemmälle.
Jos erot eivät ole opitussa ja taustoissa, niin mistä arvelisit niiden johtuvan?
Ap
Niin, sinä olet oppinut käsikirjoittamaan elämäsi menemään keskiluokkaisen standardien mukaan. Väheksyt esim irtokarkkeja ja unohdat, että teko on tulosta törkeämpi.
Eikö tässä ollut kyse siitä, että mies ei tajua miettiä mikä olisi ap:lle mieleinen ylläri? Ei osaa miettiä muuta, kuin siideriä ja karkkipussia. Onhan tuo nyt ankeata, jos ei ollenkaan ole halua ilahduttaa toista sillä tavalla, että laittaisi siihen jotain ajatusta.
Ap on parempi ihminen. Se tässä mättää. Hän katselee korkealta miestään. Ohi on.
Alue: Aihe vapaa
En usko että voit tehdä miehestäsi keskiluokkaista pikkuporvaria, vaikka kuinka yrittäisit.
Inhoat hänen työväenluokkaisuuttaan, luokkakitkaa siis, 70-luvun termein.
Perustat identiteettisi keskiluokkaisuuteen.