Lue keskustelun säännöt.
Lapsena ajattelin että äidit on tyhmiä
04.08.2010 |
siis en tarkoita sitä, että ovat tyhmiä, koska asettavat sääntöjä - vaan yksinkertaisesti ovat älyllisesti jotenkin alamittaisia. Tuntemani äidit eivät vaikuttaneet muistavan mistään juuri mitään, huomaavan kovinkaan paljon asioita. Heiltä oli turha kysyä mitään, koska he eivät osanneet vastata. Koko ajan tavaroita katosi heiltä ja he unohtivat tyyliin ostokset kauppaan ja pyykit koneeseen, ruoan pöydälle ja niin päin pois. Tekniikka hui-hui ja autolla ajo "apua apua". En osaa parkkia ja niin päin pois, iik iik, missä on lähin mies, apua, en osaa mitään, auttakaa nainen hädässä. Ja juu turha kuvitella, että äiti olisi enää osannut istua lattialle, kun menee lonkat ja selkä, eikä äiti osaa juosta eikä uida eikä pyöräillä.
Mutta siis nyt alan tajuta joskus, miksi äitinä tulee niin tyhmäksi. Ei ole ikinä itselle sellaista aikaa, että oikeasti ehtisi jotain. Jos tässä nyt muutama minuutti onkin taukoa ja käy koneella naputtamassa, niin seuraavassa hetkessä pitää taas lentää. Kaikki aloitettu keskeytyy lasten takia. Ei ole loppujen lopuksi enää pinnaa mihinkään yhtäjaksoista keskittymistä vaativaan.
Niin ja siis kun kasvoin isommaksi, huomasin etteivät äidit niin tyhmiä ole. Ei edes oma äitini :) Hänkin alkoi ymmärtää vähän paremmin yhden sun toisen päälle, kun minäkin kasvoin. Silti se tuntuu vähän masentavalta olla perheen idiootti. (Kykenen kyllä ajamaan autoa ja tekemään yhtä sun toista, myös istumaan lattialla, mutta silti).
Kommentit (3)
Hyvä pointti sulla, ap. Nyt kun muistelen, niin ihmettelinpä samaa minäkin.
Lisää maustetta tuli siitä, että olen syntynyt vuonna 1967 ja äitini v. 1934, eli on ihan toisen aikakauden lapsia hän. Ei rock- tai tv-sukupolvea, vaan sotaa edeltävää. Kalkkikselta siis tuntui monessa asiassa!
Samanlainen murros nyt on - nykylapsille netin viestimet ja kännykän eri ominaisuudet ovat arkipäivää, itse en viitsi liittyä edes Facebookiin.
Lapsen on tosi vaikea tajuta sellaista asiaa, että kaikki on suhteellista ja kun on nähnyt vähän elämää, ei enää osaa kouhottaa kaikesta tekniikasta tai muotiuutuudesta. On nähnyt niitä NIIN paljon, ettei enää innostu ja LUULE, että kaikki "pitää" omaksua heti ja saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas ihailin äitiäni lapsena, koska hän hallitsi kaikkea. Kaikesta tärkeästä lupa kysyttiin aina äidiltä, äiti hoiti kodin ja lehmät ja sosiaaliset suhteet. Isäni oli ajoittain paljon poissa töiden takia, ja kotiasioissa antoi äidille täyden määräysvallan. Aikuisena olen tosin kuullut, että isäni käytti vaikutusvaltaansa mm. talousrahojen jakelussa, mutta tätä puolta en lapsena tietenkään nähnyt. Näin vain kaikkivaltiaan, kaiken osaavan äidin. Mulla kesti kauan ymmärtää, että a) minun ei tarvitse olla tällainen äiti ja b) ei oma äitinikään ihan sellainen ollut. :)
Minustakin omani ja kavereiden äidit oli aika yksinkertaisia ja avuttomia, ja kyvyttömiä ja haluttomia oppimaan mitään uutta. Olen kyllä edelleen samaa mieltä.