Todella rasittava työkaveri, joka puhuu kokoajan terveydestään.

Kaikenlisäksi hänellä on jatkuvia poissaoloja noiden jatkuvien käytejen vuoksi.

Ap.

Antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eli ei kuuntele. Voi myös olla käymättä koko yhteiskahvitauoilla ja käydä itsekseen eri aikaan. Aika usien sitä joitain rasittavia tyyppejä työyhteisöön mahtuu, se täytyy vain hyväksyä. 

Miksi teidän pitäisi kuunnella jossei hänkään kuuntele. Puhukaa keskenään korotat vaan ääntä jos tää sairas yrittää sönköttää jotain. Miksi ihmiset alistuu tälläisten päsmäreiden alle. Sanoo suoraan vaan ettei kiinnosta enää sun sairaudet että sairastuu itse kun ei mitään muita aiheita ole.

Sano sille, että turpa kiinni. Meitä ei kiinosta! 👹

Vierailija kirjoitti:

Antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eli ei kuuntele. Voi myös olla käymättä koko yhteiskahvitauoilla ja käydä itsekseen eri aikaan. Aika usien sitä joitain rasittavia tyyppejä työyhteisöön mahtuu, se täytyy vain hyväksyä. 

Joo olen alkanutkin välttämään tuon ihmisen seuraa.

Aluksi harmittelin aidosti, että voi, kun ikävää, että tapasimme hänelle näin hankalassa elämän vaiheessa. En ymmärttänyt silloin, että tuo ei ole mikään ohi menevä vaihe vaan hänen normaalitilansa.

Ap.

🤣

Minä ottaisin kahvini ja evääni ja vaihtaisin pöytää, jos tajuaisi. Jos ei pöytävaihtoehtoja ota puhelin käteen ja selaa sitä ja jos ei sekään auta käy eri aikaan tauolla. Jos taas on määrätyt tauot puhu esimiehelle tai pomolle ettet voi sen henkilön kanssa käydä yhtä aikaa tauolla, kun et jaksa kuunnella sen juttuja. Jos sekään ei onnistu sano sille suoraan, että jo on vaikeeta taas ja lisää siihen että just nyt en jaksa kun kuulin että minulla on haimasyöpä.

Kuulostaapa tutulta henkilöltä, onko kyseessä noin kolmikymppinen nainen?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa tutulta henkilöltä, onko kyseessä noin kolmikymppinen nainen?

Tai mun vaihdevuosi-ikäiset työkaverit?

Meillä duunissa on myös noita. Luulevat omistavansa tauot ja muiden henkilökohtaisen ajan. He hakevat vain huomiota, hinnalla millä hyvänsä, varastavat kaiken ajan ja energian.

En jää tuollaisten seuraan, vaan keksin jonkun toisen paikan missä viettää taukoni.

Kyllä noita on. Pahinta on se, etteivät näe vikaa itsessään.

Ei taida olla muuta sisältöä elämässä kuin oman navan ympärillä pyöriminen. Ottakaa muut oma tilanne taukojen aikaan, ei pidä antaa yhden möllin hallita keskusteluja tuolla tavalla. 

Se on ikävä, mutta siinä on vain käynyt niin, että kun tarpeeksi on kipuja siitä tulee koko elämä ja osa omaa identiteettiä. Et voi muusta puhua, kun ei voi harrastaa mitään ja aivosi on kokoajan vain kivussa. 24/7. Sitten koitat olla rasittamatta yhteiskuntaa käymällä töissä ja kivut vaan jatkuu. Ikävä kyllä siinä tulee sijaiskärsijöiksi työkaverit. Siinä tulee negatiivinen kierre ja negatiivinen asenne, kun ramppaa jatkuvasti lääkärissä ja mitään asialle ei osaa rivilääkäri tehdä. Ja työnantaja ei kustannna erikoislääkäriä, joka todennäköisesti 10 minuutissa osaisi kertoa mikä vaivaa ja miten vaivasta pääsee eroon. Jatkuva lisälääkkeeiden tuputtaminen aina vain suurempia kipuja vastaan myös pehmentää pään.

Käypäsuosituskin on tiedettä 10 vuotta jäljessä liikunnallista kivuissa ja täten on arpapeliä saako oikeasti osaavan fysioterapeutin vai jonkun leipiintyneen joka antaa vaan koneelta jotain tulostuksia liikkeille, jotka itseasiassa vain huonontaa oloa.

Loppuun sanon, että olen pahoillani, että höpötän jatkuvasti sairaudestani. En vaan tiedä mitään muutakaan puhuttavaa, kun en voi nauttia harrastuksista. Koitan olla jatkossa hiljaa.