Lue keskustelun säännöt.
Eroaisitko tässä tilanteessa?
26.07.2010 |
Rakkautta ei ole ja mies aiheuttaa inhotusta. Ei seksiä. Ei minkäänlaista läheisyyttä. Pientä riitaa mutta ei isoja, yleistä kylmyyttä vain. Mies ihan hyvä mies joka ei hakkaa eikä ryyppää ja leikkii lasten kanssa ja tekee kotitöitä. itse olet kuitenkin ajautunut harrastamaan bovarismia saadaksesi edes hieman iloa elämääsi. Olet myös taloudellisesti riippuvainen miehestäsi ja elintasosi laskisi jos eroaisit. Puhumattakaan siitä, että sinun pitäisi hoitaa lapset yksin ja heidän surunsa. Mitä tekisit?
Kommentit (29)
Entä jos mies epäsosiaalinen ja ei tee aloitteita mihinkään ei huolehdi itsestään, käy parturissa tai pese vatteitaan, käyttää samoja paitoja viikon. On viikonloppuisin räjähtäneen näköinen, töihin sentään laitta edes dödöä. Ei kuntoile, pelaa tietokoneella vapaa ajallaan yömyöhään. Nukkuu aina pitkään vk-loppusin, ei mitään rytmiä/elämänhallintaa. Suuttuessaan ei näe omaa vikaa vaan hän voi tehdä asioita milloin huvittaa (siivota ym, minun on tehtävä hänen pyyntönsä heti) Käyttää toisen alentamista ja haukkumista ja henkistä väkivaltaa riidoissa.Niin miksi otin hänet...jaa-a. HUono itsetunto!! Kannattaako tätä ruveta muuttamaan? Vai kärsinkö alemmusskompleksissa koko ajan, koska itse olen pettänyt ja mies sai selville. Ajattelenko että tämä on tätä nyt ja en nyt saa parempaa tai toistakaan,lasten hyväksi ollaan yhdessä. Jos yhteistä aikaa yritän järjestää niin miehellä on muuta ei jaksa ym. itse ei koskaan ehdota mitään yhteistä aikaa paitsi lasten itsekseen.
Niin ja siis hyvä isä ja huolehtiva vähän liiankin ankara välillä mutta silloin kun hänelle sopii niin on hyvä isä ja leikkii lasten kanssa. Varsinkin pojasta pitää. Nyt kun ollaan poissa lasten kanssa niin ajattelen että jos tilanne muuttuisi ym. ja kaipaa takaisin. Sitten kun menen sinne niin meillä on todella kylmät välit ja ei läheisyyttä, ollaan todella erillämme ja minua ahdistaa ja rupean valittamaan tai siivoamaan. Voiko parantua vai paheneeko tod. näköisesti. Harmittaa vaan ydinperheen rikkominen, minä olen ydinperheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli monta vuotta päällä täysin vastaava tilanne. Kesti vuosia kituuttaa niin, mutta lopulta mulla meni jakeluun, että oman asenteen muuttamisella olot kotona paranee. Mulla myös mies oli oikein hyvä mies kaikki ne mun omat huonot vuodet. Oli hirveän helppo ajatella, että kaikki on muka miehen syytä, vaikkei mitään konkreettista pystynytkään nimeämään, että miten niin muka miehen syytä.
Kyseessä oli mun oma identiteettikriisi tai mikä lie. Mulla oli paljon kaikenlaisia ongelmia ja siinä meni melkein 10 vuotta, että hyväksyin itseni tällasena niinkuin oon.
Yksi syy tilanteeseen saattaa meillä olla se, että mies on muuten tosi hyvä, mutta on ollut työttömänä monta vuotta. Taloudellinen tilanne huono. Kyllä se varmasti vuosien kuluessa alkaa jo tunteisiinkin vaikuttamaan, kun tuntuu, että mies ei tee ihan kaikkeansa, jotta töitä saisi. Hänestä meillä menee ok, vaikka oikeasti ei todella mene.
-Nro 6 & 7
Ainakin suuressa osassa. Vika voi olla tietenkin missä vaan, mutta omasta itsestä on hyvä lähteä liikkeelle. Nimittäin jos vika ei olekaan miehessä/tilanteessa/muussa, ei pahoinvointi katoa mihinkään, vaikka eroaisikin.
Odotinkin milloin ilmestyy av:n perinteinen 'naisen omaa vikaa kaikki' kommentti! :D
Hoitakaa oma pahoinvointiongelmanne ennen kuin aiheutatte lapsillekin suurta kärsimystä. Mies ja lapsen kärsivät varmasti jo nyt, mutta erotessa se moninkertaistuu.
Ei oma onnellisuus/ onnettomuus johdu toisesta ihmisestä niin kauan kun toinen on suht koht normaali, niin kuin teidän kuvauksistanne voi olettaa.
Kylmä nainen aiheuttaa kyllä onettomuutta miehelle.
Vika on naisessa itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteen korjaantuminen on tosiaankin kiinni ihan omasta asenteesta. Tunteet seuraavat asenteita ja arvoja, joten asenteita muuttamalla tunteetkin muuttuvat. Terapiaan, ellei muu auta. Ulkopuoliset suhteet eivät tuo apua, kun ongelma on pään sisäinen.
Olen juuri eronnut. Kyllä tässä joutuu tosi rankasti miettimään, mitä on tehnyt. Lapsia käy sääliksi. Kaikki yhteiset vuodet - turhiako? Heitänkö samalla menemään? Kaikki on aloitettava tyhjästä. Senkin etsiminen, kuka minä edes olen? Avioero kun ei koskaan kuulunut ajatusmaailmaani. Syyllisyyttä, jossittelua ja vatvomista...
Älkää nyt hyvät ihmiset erotko tylsyyden takia! Hyviä miehiä ja isiä ei joka paikassa kasva! Sen huomaa siinä, kun koettaa itteensä markkinoida vapailla markkinoilla kolmen lapsen yh:na... Yksin tässä joutuu ehkä loppuikänsä olemaan. Parempi vaihtoehto?! Minun oli pakko erota, kun miehen vakava peliriippuvuus alkoi näkyä omassa ja lasten mielenterveydessä. Loputon valehtelu ja välinpitämättömyys perheestä tekivät tehtävänsä. Kunpa saisin sellaisen tavallisen, arkisen kunnon miehen, joka olisi turvallinen ja pitäisi lapsista lämmöllä huolta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pystynyt edes katsomaan miestäni ilman, että alkoi inhottaa. Ajatus seksistä hänen kanssaan puistatti. Hän oli kuitenkin kaikin puolin kunnollinen, hyvä isä ja hyvä minua kohtaan.
Nyt meillä menee jo paljon paremmin. Seksikin on alkanut sujua ilman puistatusta ja jopa nautin siitä. Pystyn katselemaan häntä ajattelematta hukkaavani elämäni tämän miehen rinnalla.
Kaikki tämä luultavasti johtui ja johtuu minusta ja omasta epävarmuudestani. En osaa hyväksyä itseäni sellaisena kuin olen ja heijastan oman epävarmuuteni mieheeni ja odotan häneltä liikaa. Ihminen hänkin on eikä pysty kaikkeen, vaikka ihmeenä tosin pidän sitä ettei hän aikanaan lähtenyt vaan edelleen vilpittömästi minua rakastaa. Ja minäkin voin nykyisin taas sanoa samaa hänestä.
<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Rouva_Bovary" alt="http://fi.wikipedia.org/wiki/Rouva_Bovary">http://fi.wikipedia.org/wiki/Rouva_Bovary</a>
Mitä siis on bovarismi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe mitään syytä miksi elää sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan ei tunne rakkautta, ei hellyyttä, ei läheisyyttä. Tuntisin itseni huoraksi jos pelkästään taloudellisista syistä antaisin mieheni elättää minua.
Taloudellisesti Suomessa tulee aina toimeen. Lapset näkevät enemmän kuin kuvittelet, kyllä he vaistoavat sinun ja miehesi suhteen. Olet kuitenkin vielä nuori, sinulla olisi mahdollisuus elää onnellinen loppuelämä ilman turhaa riippakiveä.
ja olen päätöksestäni edelleen tyytyväinen.
Nyt voin vastata itsestäni sekä lapsistani ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos mies epäsosiaalinen ja ei tee aloitteita mihinkään ei huolehdi itsestään, käy parturissa tai pese vatteitaan, käyttää samoja paitoja viikon. On viikonloppuisin räjähtäneen näköinen, töihin sentään laitta edes dödöä. Ei kuntoile, pelaa tietokoneella vapaa ajallaan yömyöhään. Nukkuu aina pitkään vk-loppusin, ei mitään rytmiä/elämänhallintaa. Suuttuessaan ei näe omaa vikaa vaan hän voi tehdä asioita milloin huvittaa (siivota ym, minun on tehtävä hänen pyyntönsä heti) Käyttää toisen alentamista ja haukkumista ja henkistä väkivaltaa riidoissa.Niin miksi otin hänet...jaa-a. HUono itsetunto!! Kannattaako tätä ruveta muuttamaan? Vai kärsinkö alemmusskompleksissa koko ajan, koska itse olen pettänyt ja mies sai selville. Ajattelenko että tämä on tätä nyt ja en nyt saa parempaa tai toistakaan,lasten hyväksi ollaan yhdessä. Jos yhteistä aikaa yritän järjestää niin miehellä on muuta ei jaksa ym. itse ei koskaan ehdota mitään yhteistä aikaa paitsi lasten itsekseen.
TV:katkeroituva 33v joka vuodattanut pahaa oloaan läheisilleenkin.
Entä jos mies epäsosiaalinen ja ei tee aloitteita mihinkään ei huolehdi itsestään, käy parturissa tai pese vatteitaan, käyttää samoja paitoja viikon. On viikonloppuisin räjähtäneen näköinen, töihin sentään laitta edes dödöä. Ei kuntoile, pelaa tietokoneella vapaa ajallaan yömyöhään. Nukkuu aina pitkään vk-loppusin, ei mitään rytmiä/elämänhallintaa. Suuttuessaan ei näe omaa vikaa vaan hän voi tehdä asioita milloin huvittaa (siivota ym, minun on tehtävä hänen pyyntönsä heti) Käyttää toisen alentamista ja haukkumista ja henkistä väkivaltaa riidoissa.Niin miksi otin hänet...jaa-a. HUono itsetunto!! Kannattaako tätä ruveta muuttamaan? Vai kärsinkö alemmusskompleksissa koko ajan, koska itse olen pettänyt ja mies sai selville. Ajattelenko että tämä on tätä nyt ja en nyt saa parempaa tai toistakaan,lasten hyväksi ollaan yhdessä. Jos yhteistä aikaa yritän järjestää niin miehellä on muuta ei jaksa ym. itse ei koskaan ehdota mitään yhteistä aikaa paitsi lasten itsekseen.
TV:katkeroituva 33v joka vuodattanut pahaa oloaan läheisilleenkin.
Ei toista oikein voi muuttaa, jos siis tarkoitit miehen muuttamista. Olet tehnyt väärän valinnan, vaikka ihanat lapset olet hänen kanssaan saanutkin. Ehkä lapsetkin pitäisivät aktiivisemmasta isäpuolesta elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin toivoa on vielä, mutta silloin se on oma pääkoppa mikä vaatii muutosta. kuten joku viisaasti sanoi, niin kukaan toinen ei tee sinua onnelliseksi. Jos mies juo, alistaa, käyttää hyväkseen ja suoranaisesti aiheuttaa pahan olon niin silloin ero on varteenotettava vaihtoehto.
Jos mies juo, alistaa, käyttää hyväkseen ja suoranaisesti aiheuttaa pahan olon niin silloin ero on varteenotettava vaihtoehto.
Olen samaa mieltä. Muissa tapauksissa ongelmia kannattaa keskittyä löytämään ja ratkaisemaan, sen sijaan että vain heittää miehen pihalle. Suhteen ongelmat kun ovat yleensä ainakin osittain oman pääkopan toiminnasta johtuvia, eikä niitä voi paeta miestä vaihtamalla tai miehestä eroamalla.
Tätä on joskus vaikea ymmärtää, kun uuden ihastuksen alkuhuumassa ongelmat loistavat poissaolollaan. On kuin se uusi olisi jotenkin parempi ja ongelmat poissa. Mutta alkuhuuman jälkeen ne samat omat ongelmat tulevat taas väistämättä esiin. Ei ole järkevää omalta kannalta eikä etenkään kohtuullista lasten kannalta, että puolisoa vaihdetaan vain hetkellisen helpotuksen vuoksi.
Yksin eläessä ei omia ongelmiaan myöskään tiedosta yhtä selvästi kuin parisuhteessa, jossa toisen ihmisen läsnäolo ja reaktiot tuovat niitä selvemmin esille.
Niin, ja pistää silmiin mm. tuo "mies aiheuttaa inhotusta". Ihan kuin mies tekisi tuon tahallaan, aiheuttaisi sinulle inhottavia fiiliksiä? Sanoisit mieluummin "minua inhottaa miehessäni asia X". Jos et voi keksiä mitään, minkä inhoaminen on oikeasti ymmärrettävää (esim. alkoholismi), huomaat että ongelma on enemmän sinussa. Toki miehessäkin voi olla vastaavia ongelmia, useimmiten niitä on suhteen kummallakin osapuolella.
Jos miehesi olisi täällä kyselemässä, kehottaisin häntä paneutumaan itseensä ja omiin ongelmiinsa, ja sitä kautta hakemaan helpotusta tilanteeseen. Sinua kehotan samoin. Vain itseensä ja omaan suhtautumiseensa voi vaikuttaa - muiden syyttäminen omasta onnettumuudesta ei kannata.
jolle olennaisinta on sietää miestä kuin miestä jotta ydinperhe pysyy kasassa. On todellakin muitakin mahdollisuuksia. Se että itsellä on hyvä olla on todella tärkeää jo lastenkin kannalta. ja vaikka molemmat olisi kuinka kunnollisia, sitä yhteistä hyvää ei silti välttämättä löydy. kaikki eivät tee toisiaan onnelliseksi vaikka kuinka yrittäis. ja joku raja sillä yrittämiselläkin on.
Itseäni helpotti huomattavasti kun tajusin, että en tule ikinä rakastamaan miestäni tarpeeksi, en kertakaikkiaan halua tarvittavaa "symbioosia" hänen arvomaailmansa kanssa. Asumme asumuserossa- kummallakin on mahdollisuus rakentaa omaa elämäänsä, ja lisäksi hoidamme lapset mahdollisimman hyvin yhdessä. Meille tämä sopii ja kun olemme miettineet tulevia kumppaneita, heidän suhteensa on sellainen kriteeri, että ovat tarpeeksi itsetuntoisia. Kun on omaakin elämää, ei koe joka asiasta ristiriitoja ja itsetunnon loukkauksia. minkäänlaista parisuhdetta ei välillämme ole, vaikka paljon lasten vuoksi tapaammekin.
Ei ole pakko vääntää itseään solmuun yhden miehen takia, jos ei sydämessä tunnu hyvältä. Omasta kokemuksesta voin myös sanoa, että lapsille on hyväksi nähdä ONNELLISET vanhemmat- yhdessä tai erikseen sen sijaan että kaksi tunnekylmää ja ahdistunutta ihmistä yrittää väkisin toteuttaa jotain pakollista perhekuvitelmaa.
Ei kaikenmaailman terapiolilla ja loputtomalla keskustelulla, analyysillä ja yrittämisellä kaikkea ratkaista. Ja jos ratkaistaankin, se usein tarkoittaa sitä' että toinen luopuu persoonallisuudestaan toisen hyväksi. Ja sitä ei kenenkään pitäisi tehdä- vaikka perinteisesti naiselta on sitä avioliiton hyväksi edellytetty tekemään. Rohkeasti ap vaan tukimaan mitä mahdollisuuksia tilanne on ratkaista.
En eroaisi. Hakisin itselleni apua. Yrittäisin ymmärtää, että itse olen kuitenkin se, joka on vastuussa omasta onnellisuudesta - jopa parisuhteessa.
Kieltämättä hyviä miehiä/isiä ei kasva joka puussa. Sanoisin myös, että yritä, yrittäkää vielä oikein lujasti ja tosissanne. Parisuhdeterapiaan mars!
Itsellä oli sama tilanne, mies todella aiheutti inhotusta, ei ollut seksiä (en halunnut) eikä läheisyyttä (ei ollut kummallekaan enää tärkeää).
Mutta omaa ratkaisua (sitten parisuhdeterapian jälkeen...) helpotti se, että mies oli ajoittain väkivaltainen ja erittäin välinpitämätön isä... Joten mitään menetettävää ei ollut. Enkä hitossa ole katunut! Nyt olen löytänyt omani...