Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sinun mielestäsi sopiva "ikäraja" lasten hankkimiseen?
04.08.2010 |
Kun tunnen yhden typykän, joka pamahti paksuksi vahingossa poikaystävälleen ja molemmat ovat vähän päälle kaksikymppisiä.
Vielähän nuo molemmat jaksaa touhottaa vauvasta, mutta odottakaas nuoret kun vauva syntyy. Siinä vaiheessa veikkaan että jätkä kävelee ovesta ulos ja tyttö jää vikisemään yksin vauvansa kanssa.
Tsiih.. Poika tekee jotain hanttihommia ja pyrkii poliisikouluun (heh..) ja tyttö on joku rakennusalan artesaani, eli kumpikaan ei tee säännöllistä työtä vaan satunnaista työkeikkaa.
Asuvat ulkomailla ja tyttö on suomalainen ja poika sen maan kansalainen.
Tyttö ei varmaan edes saa täysiä tukia ja etuuksia, kun ei ehtinyt hankkia sen maan kansalaisuutta. Ja ei kuulemma oo rahaa tulla takaisin suomeen ja ostaa uutta kämppää.
Ja se niiden nykyinen asunto on pieni ja homeinen loukko. Monet vesivahingot siinä on ollut, mutta eivät halua päästää irti siitä asunnosta, kun uutta eivät kuulemma saa vaikka kuinka rukoilisivat.
Sääliksi käy tulevaa lasta.. Mutta toivottavasti molemmat oppii nyt jotain
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin vanhemmilla on mahdollisuus siihen että ovat käyneet jo koulunsa loppuun, saaneet jonkinlaisen ammatillisen lisäkoulutuksen ja kokemuksen työelämästä sekä keränneet rahaa säästöön niin etteivät ole yhteiskunnan elättejä lapsensa kanssa.
joka kitisi valinnoistani ja elämästäni muille ystävilleni.
Naureskeli kun aloin seurustelemaan yhden tyypin kanssa että kun se ajaa vain romupeugeottia ja sillä on joku ihmeduuni eikä se ole kouluja käynyt. Kauhisteli kun mentiin kihloihin, olinhan vaan 17 ja jätkä 21. "Mitä ne oikeen luulee, mihin toi suhde voi muka johtaa, Emmihän on pelkkä pillu sille"..
Kuuli että tulin raskaaksi, luuli vahingoksi ja arvosteli taas lisää kun sai tietää että ihan yritetty lapsi oli.
Tänä päivänä ei pidetä yhteyttä. Oli hänelle liian kova paikka kun mentiin sen yhden tyypin kanssa naimisiin, ajetaan farmarifordilla, lapsia on siunaantunut 2 lisää ja ostettiin rivitalopääty.
Tämä "ystävä" kun asuu yksin vuokraluukussaan eikä yksikään mies ole katsonut sen juomista ja biletystä vuotta pidempään.
Ja jotenkin ei harmita ettei olla ystäviä enää..
tuntuu.
Mutta mä lähtisin siitä, että n. 25-vuotias on kypsä valitsemaan pysyvän kumppanin itselleen. Ja joo, jollain se toki tapahtuu aiemmin ja jollain myöhemmin...
yleensä 18-vuotiaalla ei kuitenkaan ole riittävää kokemusta parisuhteista ja elämästä. Hän ehkä on hyvä hoitamaan vauvaa, mutta ei perustamaan tälle kestävää perhettä ympärille. ja kuten sanoin, aina löytyy myös poikkeuksia
Ap, sinulla todella epämiellyttäväkyräilevä asenne.
Ikärajaan en ota sen suuremmin kantaa, kuin että numeerisen iän sijaan merkittävämpää on henkinen kypsyys. Jos henkinen kypsyys on vielä kypsyttelyvaiheessa, niin turvaverkostolla on suuri merkitys perheen hyvinvoinnin kannalta. Sekä vanhat että nuoret vanhemmat voivat olla erinomaiset vanhemmat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En silti asettaisi ikärajaa lastenhankinnalle. Ja vahinkojahan sattuu kaiken ikäisille. Kuinka moni meistä onkaan yllätyslapsi joka on syntynyt vähemmän ihanteellisiin olosuhteisiin? Mieluummin nuoret vanhemmat kuin vanhat, mielestäni, ovat voimissaan vielä kun syntyy lapsenlapsia!
Kaikkea hyvää toivottaisin nuorelle perheelle, ja tukea eikä paheksuntaa!
itse olin 22 esikoisen synnyttyä.toivottu ja yritetty lapsi oli.kummallakin vakityöpaikka ja yhteinen asunto, tosin silloin vuokralla. omasta mielestä oikeaan aikaan on alotettu, itse en "vanhemmalla iällä" osaa kuvitella enää äidiksi tulemista, mutta se oma mielipiteeni ja vanhemmalla iällä tarkoitan yli 35. nyt toisen yrityksen kimpussa...
itsellä lähipiirissä alle 20 vanhempia ja täytyy sanoa että ovat hienosti lapsensa hoitaneet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olin aivan kypsä kantamaan vastuuni. Tunnen monia 30+ vanhemmaksi tulleita, joille vastuunottaminen oli paljon isompi ja vaikeampi asia. Mitään yleispätevää ikärajaa ei ole olemassa, ihmiset ovat yksilöitä.
olen 21 vuotias. olen ollut mieheni kanssa 16 vuotiaasta ja vuoden olemme naimisissa olleet. esikoista odotetaan syntyväksi parin viikon sisään. on omistus asunto ja miehellä vakituinen työ ja hyvin tullaan mielestäni toimeen.
halusin lapsen nuorena, koska mielestäni elämä ei pääty lapsen saantiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei sitä voi määritellä tarkasti,koska elämäntilanteet vaihtelevat niin paljon.
On niin kovin yksilöllistä, ihmiset elävät niin erilaisissa elämäntilanteissa, ovat varustettuja erilaisella psyykkeellä ym.
Vanhemmuus on raskaampaa, jos joutuu kovin paljoa miettimään muita asioita, jotka elämässä on kesken, taloudelliset huolet ym. voivat haitata sitä joillakin ihmisillä, ettei nauti lapsesta samalla tavoin. Nämä ovat hyvin henkilökohtaisia asioita ja valintoja.
Jokainen vanhempi tekee virheitä ja vääriä valintoja. Lähdetään kuitenkin siitä alustavasti, että pystyy huolehtimaan perusturvallisuudesta ja lapsen perustarpeista, vanhemmaksi kasvetaan aina. Iästä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne jotka kirjotti yli 25 ja tai kolkyt: eikö lapsensaannille kannata sitten laittaa ylärajakin? Monet hoitolaitoksissa elävät kehitysvammaiset lapset ovat juurikin näiden uransa ja omaisuutensa luoneen +40vuotiaan mamman synnyttämiä.
Ja tosiaan: samaa mieltä olen, että henkinen ikä ratkaisee eikä elämä pääty lapsen saantiin. Itse sain esikoiseni lukiossa 18-vuotiaana enkä käynyt kouluja loppuun. Lapsi kasvoi minun mukana. Vaikka ei silloin ollutkaan omaisuutta eikä koulutusta, niin kumpaakin tuli vuosien myötä hankittua eikä lapsi sitä mitenkään estänyt: oppi vaan säästämään ja näki miten voi toimia tavoitteellisesti, lukea tentteihin, saada tutkinto...
Enemmän mua ihmetyttää, että mitä hyvää on synnyttää lapsi ihan valmiiseen elämään? Tuleeko semmoista täysin valmista tilannetta ees koskaan? Siis, että on itseään tyydyttävä työ, omaisuus eikä velkaa jne.? Vaikka nuorena pelottikin mitä tuleman pitää, niin jälkeenpäin oon ollut tyytyväinen, että lapsi on saanut kokea ja kasvaa minun kanssa.
moni 20-vuotias äiti on parempi kuin 32-vuotiaana esikoisensa saava. 20-vuotiailla on tiettyä maalaisjärkeä, koska eivät ole ehtineet lukea ja analysoida kymmeniä lastenkasvatuksesta kertovia kirjoja kuten monet 32-vuotiaana esikoisensa saaneet ovat. Nämä nyt ovat yleistyksiä, joten turha on suuttua =)
Itse sain esikoiseni 26-vuotiaana ja nyt yli 30-vuotiaana ei ole enää tarkoitus lapsia tehdä, sillä haluan että olen alle 50 v. kun lapseni ovat täysi-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joidenkin mielestä 22-vuotiaan pitäisi bilettää ja nauttia elämästä, joidenkin mielstä 22-vuotiaan pitäisi olla jo aikuinen. mileipiteitä on monia.
mutta sitä en ymmärrä että huputaan että ennen lapsien hankkimista pitäisi elää elämäänsä. eihän elämä lopu kun saa lapsia!!! siitähän se omalla tavallaan alkaa - se oikea, aikuinen elämä.
oikea ikä on se, kun on itse valmis. ei se onko rahapussi tai tutkinto valmis, tai lähipiiri valmis. kun kypsässä suhteessa päätetään, että halutaan saada perheenlisäystä.
häilyvä ikäraja on mun mielestä 19-34v. esikoiselle, ja mieluiten lasten hankkiminen voitaisi lopettaa siihen noin 37 vuoteen mennessä.
Mutta vastaus kysymykseesi, mielestäni +25v on jees.