Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia väsyä lapsen harrastukseen?
24.01.2023 |
Lapsi harrastaa joukkueurheilua harrastesarjassa. Luulin, että tässä olisi päässyt vähän helpommalla kuin silloin kun harrastus oli vielä kilpasarjassa. Mutta mitä vielä, tuntuu että säätämistä ja järjestämistä on enemmän. Minusta on alkanut tuntua, että minä en enää jaksa. Lupauduin vielä väliaikaiseksi jojoksi kun oikea joukkueenjohtaja joutui jäämään muutamaksi kuukaudeksi sivuun tehtävästä ja nyt tuntuu, että tästä ei tule mitään. WhatsApp kilkattaa viestiä koko ajan, pitäisi selvittää sitä ja tätä, järjestää tulevat pelireissut ja myyntikampanja, kahviovuorokin on ihan pian. Ja minusta tuntuu, että ei vaan rahkeet riitä enkä osaa. Laji on minulle melko vieras, joten siinäkin on opettelua. Tuntuu, että olen ihan stressissä tämän takia, yölläkin joskus valvon ja mietin näitä asioita. Ja tässä on kuitenkin kyse vain lapsen harrastuksesta, ei mistään isommasta asiasta. Arvostan ihan älyttömästi teitä, jotka olette valmentajia, jojoja, huoltajia, rahastonhoitaja, ilman teitä ei monikaan harrastus olisi mahdollinen. Mutta minusta vaan tuntuu, että rahkeet ei riitä ja sinnittelen vain sen takia, että tää on lapselle niin tärkeää. Onko joku luopunut lapsen harrastuksesta sen takia, että se vaan yksinkertaisesti vei liikaa voimia?
Kommentit (6)
Ja siis lapsenkaan ei ole pakko jatkaa, mutta jos haluaa olla siellä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tarvinnut luopua. Olen ottanut sellaisia hommia jotka ovat sopineet silloiseen työtahtiini. Harratukset ovat sitten loppuneet omia aikojaan lasten omasta tahdosta.
Tiedän tunteen ja ratkaisin asian omalta kohdaltani sanomalla ei, kaikkeen mitä en ehtinyt tai jaksanut tehdä.
Tämä ei vaatinut sitä, että lapset olisivat lakanneet harrastamasta ja seurassa olivat ihan ymmärtäväisiä, tiesivät, että töissäni oli silloin todella kiireistä.
Työtilanteeni on nyt rauhallisempi, mutta en ole haalinut itselleni enempää vastuuta urheiluseurassa, taisin saada jonkinlaisen burn outin kun työtilanteeni oli raskas, enkä vain jaksa mitään ylimääräisiä.
Turnauspäivän kioskille voin leipoa, voin käydä hallilla siivoamassa tarvittaessa, voin huoltaa joukkuetta kertaluontoisesti pelireissulla, tms, mutta mitään jatkuvaa tehtävää en ainakaan nyt ota vastaan.
Kannattaa siellä seurassa puhua asioista ja sopia sellainen rooli, joka itselle sopii. Lapsen ei todellakaan tarvitse lopettaa harrastustaan, vaan jatkaa normaalisti, vaikka vanhempi joutuisikin omaa vastuutaan vähentämään joukkueessa.
Kiitos vastauksista. Ongelma tuolla lapsen harrastuksessa on se, että pienellä porukalla pyöritetään toimintaa. Tekemistä on paljon ja tekijöitä vähän. Lisäksi useilla muilla on sama tilanne kuin minulla eli paljon töitä ja muutakin elämää kuin se harrastuksen pyörittäminen. Ja ne jotka sitten tätä tekee, lopulta kuormittuu ja kyllästyy. Tätä on nähty. Tämä koko systeemi pitäisi saada muutettua "kevytrakenteisemmaksi" tai sitten pitäisi saada useampi vanhempi mukaan toimintaan. En tiedä. Mutta jos meidän lapsi tässä jatkaa vielä ensi kaudella, niin minun pitää tehdä selväksi, missä minun mahdollisuudet osallistua menee. Siis tää on lapsille kiva juttu, mutta vaatii vanhemmilta paljon. Ap.
Meillä harrastaminen loppui kun pakotettiin jojoksi. En tiedä jalkapallosta mitään, eikä meillä ole autoa niin se oli siinä. Harrastus vaati järjettömästi, joka päivä harkat tai peli, illat ja viikonloput olisi pitänyt reissata ympäriinsä. Ja kalliiksikin tuli. Lapselle olisi riittänyt pelkkä pelaaminen eikä tuollainen koko päiväinen hiki hatussa harrastaminen.
Sun täytyy hankkia tilallesi joku muu pika-aikataululla ja lopettaa sanomasta "kyllä" kaikkeen muutenkin, sanot vaan "ei". Ja lapsi jatkaa siellä. Ja katsot vain hänen asiat kuntoon, ei kaikkien muiden.