No jopas on asenteet mammoilla.

täällä aina välillä joku yrittää nitistää muiden valituksia perheoloistaan kommentoimalla: mitäs olet valinnut noin huonon miehen, oma vika...



Sellaisten kannattaa antaa mennä toisesta korvasta ulos saman tien.



Oikeasti se "valinta" on aika marginaalinen asia silloin, kun rakastuu. Siis oikeasti rakastuu, eikä vaan ota sitä, joka paremman puutteessa eteen saapastelee.



TIETENKIN meistä useimmilla se miehen asenne naiseen ja työnjakoon ja pettämiseen ON olennainen seikka, joka vaikuttaa siihen, miten vetävänä mies koetaan. En itse voi helpolla kuvitella rakastuvani johonkin sovinistiseen "kaupparatsutyyppiin", jolla on joka kaupungissa oma hoito.



Mutta veikkaan, että loppuun asti asioita JÄRJELLÄ harkitseva ihminen on aika onneton tapaus, jonka kohdalle ei ole koskaan osunut kaikkivoittavaa tunnetta ja rakkauden huumaa. Siinä asemassa voi sitten vahingoniloisena kitistä, kun jollain muulla on suhteen pitkittyessä ja rakastumisen huuman hiukan hälvettyä tullut totuus eteen...



Kannattaa aina noiden kitisijöiden muistaa kuitenkin, että se järjellä ja huolella "valikoitu" siippakin voi elämän mittaan muuttua ja yllättää negatiivisesti. Tai kuka takaa, ettei sellaisen kiltin ja vakaan miehen nainut nainen joskus nelikymppisenä yhtäkkiä saa villitystä ja ihastu palavasti johonkin luuserirenttuun, jonka puolesta uhraa sen Järjellä ja Harkinalla luodun perheidyllin.