Lue keskustelun säännöt.
Mistä saitte voimaa erota?
22.01.2023 |
Parisuhde on molempien mielestä huono. Seksiä tai läheisyyttä meillä ei ole ollut pariin vuoteen, emmekä tee yhtään mitään yhdessä. Mies tuntuu puolivieraalta ihmiseltä, vähän kuin joku hyvin etäinen kämppis. Mies on kohdellut minua huonosti. Ei mitään väkivaltaa tai päihteitä, mutta hän on ns. Vaikea ihminen, omaa asperger-piirteitä ja on esim. hyvin kömpelö sosiaalisesti, ei puhu, ei halua viettää kanssani aikaa, ei halua koskea minuun, hän on aina ollut poikkeuksellisen itsekeskeinen, epäempaattinen ja jotenkin lukossa.
Erosta on jo puhuttu ja mieskin sitä kai haluaisi. Kaiken järjen mukaan ero olisi tässä tilanteessa selvä ja helppo ratkaisu. Ja silti se tuntuu tosi raskaalta askeleelta. Kun ajattelenkin, että tässä pitäisi ruveta nyt järjestämään pankin kanssa asuntolaina-asioita, jakamaan kodin tavaroita, kertomaan päätöksestä tutuille ja sukulaisille... Tuntuu, että keuhkot ja hartiat painuu kasaan pelkästä ajatuksesta, vaikka tiedän että olen paremmassa tilanteessa kuin monet muut eroavat.
Olemme olleet yhdessä 20 vuotta ja meillä on yksi kouluikäinen lapsi, jonka huollossa ei ole mitään riitoja odotettavissa. Mies on hyvä isä.
Mistä te olette kaivaneet sen voiman eroon, ns. viimeiseen askeleeseen tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (4)
Asuntoasiat ja käytännön asiat kummallekin kuntoon, sitten kaikki sujuu jo kuin itsestään. Ei ole pakko kertoa kaikille heti erosta tai somesta näkee. Hyvin se menee, kumpikin löytää uusia asioita elämään. Ei roiku veltostuneessa suhteessa tai väärän kanssa, jos se ei vain toimi. Virkistää lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihasta. Viha puhdistaa ja antaa voimia.
Olin 10 vuotta naimisissa miehen kanssa joka oli täysi mätämuna kaikissa mahdollisissa suhteissa. Olin hyvin nuori ja naiivi mennessäni naimisiin enkä osannut lukea merkkejä hänen oikeasta luonteestaan, hyvin osasi peittää. Ne vuodet ajattelin, että lasten takia en eroa, mutta sitten totesin, että juuri lasten takia minun pitää erota. Kerran meillä oli kylässä meidän yhteinen tuttumme. Ex mieheni tuli kotiin kesken kaiken ja haukkui kaiken mahdollisen, kodin siisteyden (meillä oli hyvin siistiä), lasten vaatetuksen (siinä ei ollut mitään valittamista) ja kaiken muunkin. Hänen lähdettyään ystävä sanoi: Ei enää päivääkään tätä. Kysyit, mistä sain voimaa erota. Tämä oli se asia, joka antoi minulle voimia lähteä.
Eroprosessi oli hirveä. Kuitenkin se oli paras päätös jonka koskaan olen tehnyt. Jäin täysin tyhjän päälle kun lähdin. Minulla oli vain kolme lasta ja piano. Totta kai oli hirveästi asioita, jotka piti järjestää. Mutta ei ole mitään sellaista, mikä ei sitten loppujen lopuksi järjestyisi. Niiden läpi pitää sitten vaan puskea.
Minullekin oli aivan ylivoimaisen vaikea asia tuo, että piti kertoa kaikille ihmisille erosta. Mutta kerran se vain kirpaisee ja äkkiä ihmiset tottuvat. Elämätön elämä on pahinta haaskausta
Jos tunnepuoli on noin selvä molempien mielestä. Käytännön asiat on kuitenkin helppo hoitaa.