"No jos sä uskot pärjääväs..."

Käyn tänään vähän hitaalla, mut mua alkoi oikein sapettaa illan mittaan kun asiaa tarkemmin ajattelin...



En ole mitenkään kauheen aktiivisesti töitä vielä etsinyt, koskan semmosesta normaalipalkasta päivätyössä ei jäis käteen juuri yhtään enempää kuin nytkään sen jälkeen kun siitä vähentäisi lasten (3kpl) hoitomaksut ja kuopuskin on vasta rapiat vuoden vanha, joten mikäs kiire tässä. Kuulolla nyt kumminkin olen, JOS jotain helmiä sattuu silmään.



Tänään sit tupsahti mol:iin ilmoitus työpaikasta, joka olis ihan mun omaa alaa ja palkkakin olis jopa normaalia tasoa parempi. Vähänhän tuo rupes kutkuttamaan ja miehelle sit tokaisin, että mitäs jos hakisin sitä paikkaa ja kerroin minkä sorttimentin hommaa se oikein olis.



Ensin tuo jutkatti jotain ko. puljun poliittisista suuntauksista (hevon kukkua, ei mitään tekoa politiikan kanssa.... Oikaisin asian.) ja sitten tuo mutisi, että #Noh, mikäs siinä, jos sä uskot pärjääväsi..."



Ai hemmetti että on kiva, kun mies oikein kannustaa töihin... ARGH! Heti en tajunnut edes loukkaantua ja nyt on sit myöhästä, kun se roikale meni jo nukkumaan aikaa sitten. ARGH! Mun niin tekis mieli herättää se ja ruveta kärhämöimään.



Tulin kerjäämään nyt ees teetä ja sympatiaa, jos ei saa ees kiukutella kelleen... :P