Lue keskustelun säännöt.
Kaikkien aikojen paras kirjoitus (HS) raitistuneelta alkoholistilta - joko olette lukeneet?
21.01.2023 |
Kirjoitus on maksumuurin takana, mutta niiden joilla tunnukset on, tulisi tämä ehdottomasti lukea. Aivan uskomattoman hieno kirjoitus. Toisin kuin yleensä, tässä ei paasata eikä tuomita, vaan erittäin ilmaisuvoimaisella tavalla kuvataan myös niitä euforisia hetkiä, joita alkoholi toisille antaa - ja joiden takia siihen monet varmasti myös koukkuun jäävät.
Kommentit (17)
Täysin eri mieltä. Järkyttävää alkoholin ihannointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut. Mutta alkoholismi on etenevä sairaus. Siinä on eri vaiheita.
Erittäin hieno kirjoitus. Ja siihen nähden, miten paljon alkoholi on kirjoittajalle antanut, on entistä arvostettavampaa, että hän on siitä päättänyt luopua.
Oli minusta todella hienosti kirjoitettu. Ja samaa mieltä myös siitä, että nämä yksisilmäiset, paasaavat jutut on kyllä nähty.
Sen pointin kuitenkin toisin esille, että kirjoittaja on nauttinut alkoholinsa usein myös muutenkin poikkeuksellisissa, nostattavissa tilanteissa (Tokio, Los Angeles...), joten nämä värittänevät myös muistoja. Muistot voisivat olla erilaisia, jos alkoholia olisi nautittu vaikka Pieksämäellä.
Vierailija kirjoitti:
Luin tuon. Kieltämättä todella hienosti kirjoitettu teksti. Ja myös itse tunnistan täysin nuo kuvaukset siitä, miten nousuhumalaa parempaa tunnetta (tietyissä, sille sopivissa tilanteissa) oikeastaan ole (tai en ainakaan itse ole kokenut). Täytyy kuitenkin muistaa, että kymmenissä tuhansissa suomalaisperheissä alkoholismi ei suinkaan näyttäydy tässä kirjoituksessa kuvatulla tavalla, vaan on pelkästään kuvottavaa ja surullista.
Niinpä. Mutta kyllähän tässäkin näkyy selvästi alkoholismin nurja puoli. Viina tekee päätökset, upeista ilmalennoista päädytään suihkun viereen oksentamaan ja häpeämään itseä.
Varoittelu muiden päihteiden leviämisestä varmasti aiheellinen, niissäkin hauskuus loppuu ja raadollisuus paljastuu riippuvuuden edetessä.
Vaikka päihteettömyydestä kannattaa puhua myös muistellen päihteen antamia autuuksia tässäkin jutussa kirjoittajalla selkeän tuntuinen ajatus pohjalla - tuskin oikeasti haikailee takaisin riippuvuuteen, kun sieltä päässyt pois hyvin harva haluaa antaa vallan itsestään takaisin päihteelle. En minä ainakaan, yli kymmenen raittiin, tasapainoisen ja aidosti tunnetun vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hyvin kirjoitettu ja reflektoitu omaa alkoholihistoriaa. Ei alkoholi ole pelkkää hyvää tai huonoa, mutta kun huonot puolet alkavat ottaa vallan, on aika lyödä korkki kiinni. Samaa mieltä myös tuosta nuorten alkoholinkäyttöä sivutusta - varmastikaan nuorten päihtymyksentarve ei ole mihinkään kadonnut, aineet vain vaihtuvat.
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvin kirjoitettu ja reflektoitu omaa alkoholihistoriaa. Ei alkoholi ole pelkkää hyvää tai huonoa, mutta kun huonot puolet alkavat ottaa vallan, on aika lyödä korkki kiinni. Samaa mieltä myös tuosta nuorten alkoholinkäyttöä sivutusta - varmastikaan nuorten päihtymyksentarve ei ole mihinkään kadonnut, aineet vain vaihtuvat.
Juuri näin. Ymmärrän, että 20 vuotta ryypänneen, perheensä ja terveytensä menettäneen rapajuopon näkökulmasta alkoholia on 100% vain paha asia, mutta toisin on meillä muilla alkoholista nauttivilla ja omaa kulutustaan kriittisesti tarkastelevilla ihmisillä. Itselläni tällä hetkellä tilanne kamppailussa on tämä: alkoholin hyvät puolet 60%, alkoholin haittapuolet 40%. Siinä vaiheessa, kun koen haittojen menevän hyötyjen ohi, olen päättänyt tehdä muutoksia. Ja en ole siis juoppo, mutta käytän alkoholia siellä suurkulutuksen rajoilla (n. 25 annosta viikossa).
Ja jotta pohdintani saisi konkretiaa, annan esimerkin haitoista: rakastan hiihtämistä, mutta en voi sitä koskaan viikonloppuisin valoisalla tehdä, koska olen juonut edellisenä iltana n. 8-10 annosta, jokaisesta annoksesta nautiskellen. Eli puhutaan siis valinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut tekstiä. Mutta jos henkilö kykenee kirjoittamaan jotain ymmärrettävää 20 vuoden juomisen jälkeen ja jopa niin että oikein täällä kehutaan tuotosta... Niin mietinpä vaan mitä myrkkyä ne neuroleptit on olleet mitä söin psykaitrin painostuksesta muutaman vuoden kun sen jälkeen on ollut ilmaisu sekaisin ja kirjoittaminen tuskaa. Olen myös nähnyt erään toisen, myös vahvasti neuroleptilääkityksessä olleen ja olevan tekstejä ennen lääkityksiä ja nyt. Oli taitava kirjoittaja menneisyydessä, reippaasta alkoholin käytöstä huolimatta. Nykyisin ei saa mitään selvää mitä se yrittää ilmaista teksteillään, ne on pelkkiä sanoja sekaisin vailla tarkoitusta. Tältä pohjalta miettisin mikä se oikeasti pahin myrkky on nykyaikana, onko se alkoholi vai psyykelääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin eri mieltä. Järkyttävää alkoholin ihannointia.
Menikö sulta jutun pointti ohi? Tuohan on todella raatorehellinen kirjoitus.
Alkoholisti luulee aina hallitsevansa käytön. Kunnes haluaa lopettaa - eikä pysty. Se ei ole älykkyydestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti luulee aina hallitsevansa käytön. Kunnes haluaa lopettaa - eikä pysty. Se ei ole älykkyydestä kiinni.
Miten liittyy tuohon esseeseen?
Nousuhumalasta oksennuksessa makaamiseen ja toista tätä pakonomaisesti kunnes kuolet. Kyllä ne hienot fiilikset kannattaa hakea jostain muusta, tai sitten vain elää arkea.
Kaikki eivät tietenkään ole alkoholisteja, joten ei koske heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nousuhumalasta oksennuksessa makaamiseen ja toista tätä pakonomaisesti kunnes kuolet. Kyllä ne hienot fiilikset kannattaa hakea jostain muusta, tai sitten vain elää arkea.
Kaikki eivät tietenkään ole alkoholisteja, joten ei koske heitä.
Olen alkoholisti. Viime vuosien aikana olen käyttänyt keskimäärin 6 annosta/ilta joka ikinen ilta. VIime vuonna tammikuussa olin kolme viikkoa tipattomana, sittemmin vuoden aikana yhteensä ehkä viikon verran. Kaikkina muina iltoina tuo keskimäärin 6 annosta. Lukuisia, lukemattomia kertoja viime vuosien aikana (noin vuodesta 2014 lähtien määrä on ollut tätä luokkaa) olen päättänyt aamulla, että nyt en juo. Ja yhtä monta kertaa päätökseni on muuttunut jo iltapäivällä.
Oksentanut olen näiden vuosien aikana alkoholin takia alle viisi kertaa. Töistä en ole ollut pois kertaakaan. Yksikään ihminen ei tiedä, kuinka paljon juon. Ei edes puolisoni.
Asiat eivät ole noin yksinkertaisia. On myös meitä "High Functioning" alkoholisteja, jotka emme liiku ryyppyporukoissa, emme tappele, emme joudu putkaan, emme saikuta töistä emmekä makaa oksennuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nousuhumalasta oksennuksessa makaamiseen ja toista tätä pakonomaisesti kunnes kuolet. Kyllä ne hienot fiilikset kannattaa hakea jostain muusta, tai sitten vain elää arkea.
Kaikki eivät tietenkään ole alkoholisteja, joten ei koske heitä.
Olen alkoholisti. Viime vuosien aikana olen käyttänyt keskimäärin 6 annosta/ilta joka ikinen ilta. VIime vuonna tammikuussa olin kolme viikkoa tipattomana, sittemmin vuoden aikana yhteensä ehkä viikon verran. Kaikkina muina iltoina tuo keskimäärin 6 annosta. Lukuisia, lukemattomia kertoja viime vuosien aikana (noin vuodesta 2014 lähtien määrä on ollut tätä luokkaa) olen päättänyt aamulla, että nyt en juo. Ja yhtä monta kertaa päätökseni on muuttunut jo iltapäivällä.
Oksentanut olen näiden vuosien aikana alkoholin takia alle viisi kertaa. Töistä en ole ollut pois kertaakaan. Yksikään ihminen ei tiedä, kuinka paljon juon. Ei edes puolisoni.
Asiat eivät ole noin yksinkertaisia. On myös meitä "High Functioning" alkoholisteja, jotka emme liiku ryyppyporukoissa, emme tappele, emme joudu putkaan, emme saikuta töistä emmekä makaa oksennuksessa.
Näinpä. Täällä yksi vastaava joka ei enää juo tänään (eikä ole juonut kymmeneen vuoteen). Minusta selkeä raja joilloin ollaan voimallisesti haitan puolella on juuri tuo vallan siirtyminen päihteelle: voin päättää etten juo tänään, voin suunnitella elämääni tavallani, mutta jos nuo päätökset muuttuvat riippuvuuden vuoksi, juonkin, en menekään paikaan jossa en voi juoda jne, silloin on menty selkeän riippuvuuden puolelle ja se on luisuva alamäki, toisilla loivempi toisilla äkkijyrkkä mutta alamäki se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nousuhumalasta oksennuksessa makaamiseen ja toista tätä pakonomaisesti kunnes kuolet. Kyllä ne hienot fiilikset kannattaa hakea jostain muusta, tai sitten vain elää arkea.
Kaikki eivät tietenkään ole alkoholisteja, joten ei koske heitä.
Olen alkoholisti. Viime vuosien aikana olen käyttänyt keskimäärin 6 annosta/ilta joka ikinen ilta. VIime vuonna tammikuussa olin kolme viikkoa tipattomana, sittemmin vuoden aikana yhteensä ehkä viikon verran. Kaikkina muina iltoina tuo keskimäärin 6 annosta. Lukuisia, lukemattomia kertoja viime vuosien aikana (noin vuodesta 2014 lähtien määrä on ollut tätä luokkaa) olen päättänyt aamulla, että nyt en juo. Ja yhtä monta kertaa päätökseni on muuttunut jo iltapäivällä.
Oksentanut olen näiden vuosien aikana alkoholin takia alle viisi kertaa. Töistä en ole ollut pois kertaakaan. Yksikään ihminen ei tiedä, kuinka paljon juon. Ei edes puolisoni.
Asiat eivät ole noin yksinkertaisia. On myös meitä "High Functioning" alkoholisteja, jotka emme liiku ryyppyporukoissa, emme tappele, emme joudu putkaan, emme saikuta töistä emmekä makaa oksennuksessa.
Ymmärrän täysin pointti, ja olen itse samassa tilanteessa ja juon vieläpä aika lailla samoja määriä. Itselläni vielä toisia hämäävä asia on se, että - niin uskomatonta kuin se onkin - urheilen vielä ikämiessarjassa amatööritasolla.
Toinen tärkeä pointti näissä alkoholikeskusteluissa on aina se, että alkoholin vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Esim. itse olen pystynyt pitämään määrät (jotka tietenkin valtaosan mielestä silti ovat hurjia) tällaisena jo pitkään, kun taas toisilla ne hiljalleen kohoavat koko ajan.
Luin tuon. Kieltämättä todella hienosti kirjoitettu teksti. Ja myös itse tunnistan täysin nuo kuvaukset siitä, miten nousuhumalaa parempaa tunnetta (tietyissä, sille sopivissa tilanteissa) oikeastaan ole (tai en ainakaan itse ole kokenut). Täytyy kuitenkin muistaa, että kymmenissä tuhansissa suomalaisperheissä alkoholismi ei suinkaan näyttäydy tässä kirjoituksessa kuvatulla tavalla, vaan on pelkästään kuvottavaa ja surullista.