Miksi käsitys hyvästä lapsuudesta on niin erilainen eri ihmisillä?

Ainakin noissa varhaiskasvatusketjuissa on paljon näitä ihmisiä, joiden näkemys lapsuudesta on sitä äidin kanssa kotona himmaamista ilman mitään matkoja tai harrastuksia. Kertoo paljon lastenhoitajien palkkatasosta.

Koska ihmisen kokemusmaailma on niin yksilöllinen. Samoissa perheissä kasvaneet sisaruksetkin voi kokea lapsuutensa eri tavoin; toinen kokee lapsuutensa olleen hyvä, toinen ei.

Tästä aloituksestakin voi päätellä ja lukea rivien välistä, että myös arvostelua mitä toiset saa olla mieltä tai eivät saa olla mitään mieltä. Minun mielestä suomessa valitetaan ja natkutetaan aivan kaikesta ja kaikki siihen syyllistyy, eikä se vain koske perhe elämää.

"Kannattaisiko antaa ihmisten tehdä omaa perhettään koskevat valinnat itse?"

Kannattaisi, ja niinhän tehdäänkin! Jokainen saa tehdä omaa perhettään koskevat valinnat itse. 

Näiden valintojen taustojahan ei usiemmat edes tiedä, kamalasti kyllä asetetaan näkemyksiä sille miksi joku perhee valitsee jonkun tavan. Yleensä syyksi selitetään viitsimistä.

Ei se minusta ole niin erilainen. Jos on halattu, pidetty hyvänä kuunneltu, tullut huomioiduksi ja saanut rakkautta, niin jokainen varmaan on sitä mieltä, että se oli hyvä lapsuus.

Hyvä lapsuus on turvallinen. Huolehtivat aikuiset.

Niin, ihmiset nyt tuppaavat olemaan erilaisia. Tämän ei pitäisi olla kenellekään yllätys, mutta hämmentävän usein täälläkin törmää ap:n kaltaisiin, joille se näyttää olevan yllätys. 

Se johtuu netistä. Esim. tästä palstasta jossa ihan jokainen voi tuoda mielipiteensä, todelliset tai keksityt, esille, ja vaikka sataan eri kertaan.  Kyllä ennenkin oli erilaisia perheitä ja erilaisia mielipiteitä asioista, mutta ei niitä päässyt kukaan tuhansille ihmisille kertomaan. Jos nyt joku joskus johonkin lehtijuttuun pääsi, ja joku asiantuntija kertoi jossain tapahtumassa, niin aika kapea näkökulma siinä tuli.

Kun Suomi oli köyhä maa vielä 70-luvullakin, elettiin sen mukaan mihin oli varaa, silloin 70-luvulla asiat muuttui perheissä hyvin radikaalisti, oli tullut mahdolliseksi paremmin säännöstellä lapsilukua, tuli päiväkodit ja äiditkin lähti töihin. Ennenkin äidit teki töitä, mutta silloin lastenhoito oli järjestetty jotenkin toisin, isoäiti tai joku sukulaistyttö hoiti lapsia. Mun oma äitikin on ennen mun syntymää ollut hoitamassa lapsia 70-luvun alkupuolella jonkun perheen kotona, oli annettu vaan ohjeet että tee tätä ja tätä ruokaa jne.

Joissakin tapauksissa kyse voi olla siitä, että ihmisellä on ollut ihan oikeasti ihan tosi hyvä lapsuus, ja sen takia pelottaa että mikä tahansa poikkeama sen antamasta mallista on haitaksi, ja vastaavasti koetaan että kaikki mitä siihen kuului oli yhtäläisesti hyväksi. Jos on ollut ennen kouluun menoa äidin kanssa kotona ja on kivat muistot siitä, niin kaikkien muidenkin lasten tulisi olla äidin kanssa kotona. Jos on saanut piiskaa eikä se pilannut lapsuutta tai välejä vanhempiin, se ei voi koskaan pilata niitä kenenkään muunkaan kohdalla.

(Nämä ovat omaelämäkerrallisia esimerkkejä. Edustin tätä ajattelutapaa nimittäin itsekin nuorempana, ennen kuin kokemusta tuli enemmän ja tajusin olleeni myötähäpeää ansaitseva pässinpää.)

Mihin aikaan ap viittaa sanalla "ennen"? Oikeastihan ei ole ollut sellaista ajanjaksoa, jolloin ihmiset eivät olisi arvostelleet toisten valintoja. Toki asioista, joita ei ollut olemassa (esim. päivähoito) ei voinut olla mielipiteitä vielä 1800-luvulla.