Mitä tehdä varastelevalle 10-vuotiaalle?
Kyseessä tyttö joka täyttää loppu vuodesta 11v. Menossa viidennelle luokalle.
Keväästä saakka ollut valehtelua ja nyt uusimpana villityksenä varastelu!!! Varastanut meiltä vanhemmilta rahaa muutamaan otteeseen ja nyt viimeisimpänä kaverinsa puhelimesta muistikortin!
Olen NIIIIN pyhää vihaa täynnä, että tuo pentu saa kiittää luojaansa vielä, että en oikeasti kurista sitä kohta!
On kokeiltu hyvää ja pahaa. On kiristetty, uhkailtu ja lahjottu! Mitä vielä?
Mä en enään jaksa...
Kommentit (22)
Niin se kai on tehtävä, omat keinot ei enään riitä.
Nämä edellä mainitut varkaudet on siis niitä suurimpia, on varastellut sisaruksiltaan pienempiä summia sekä pikkutavaroita. On annettu kotiarestia, on otettu puhelin pois, ei ollu saanut olla tietokoneella, ei katsoa televisiota jne... eli ne perinteiset. Pakko myöntää, että on saanut rehellisen selkäsaunankin kaksi kertaa (ne kerrat kun on vienyt isomman summan vanhempien rahoista) ja MIKÄÄN ei auta! Nyt en enään edes vaivauda fyysiseen väkivaltaan kun ei siitäkään näemmä apua ole. Tosin nyt palasti varkauden sillä kun uhkasin remmillä, aiemmilla kerroilla on tarvinnut sen avuksi tunnustamiseen =(
jos tuossa iässä jo tuollaista, niin se tulee pahenemaan. Lapsi hakee ilmeisesti huomiota tuolla, mitä ei saa vanhemmiltaan. Tarkoitan aitoa rakkautta!
Itselläni on 10-vuotias tyttö, joka ei kuuna päivänä tekisi tuollaista, koska meillä on niin hyvä rakastava suhde keskenämme.
Voimia, noudata neuvoani, niin tuo loppuu varmasti.
Eli antakaa lapselle varma tunne siitä, että hän on rakastettu!
sen sijaan että mietitään rangaistuksia.
Eli mikä on johtanut tähän tilanteeseen? Voisiko tytöltä itseltään kysyä a) mihin tarvitsee rahaa b) mitä vanhemmat voisivat tehdä ettei tarvitsisi varastaa?
Tätä kautta voisi hahmotella mistä johtuu varastamisen tarve. Tuo ei ole normaalia eikä hyväksyttävää, se tulee tehdä tietenkin selväksi. Ja ilmeisesti olet tehnytkin.
Ottaisin teinä perheneuvolaan yhteyttä, ei teidän tarvitse yksin ratkoa tällaista juttua. Tietty nuo kysymykset on hyvä käydä huolella läpi.
Asiantuntijoiden mukaan lapsi varastaa aina johonkin "kaipuuseen" eli jotain on jäänyt puuttumaan. Vanhempmiein syyllistäminen ei kuitenkaan auta vaan tilanne pitää purkaa muulla tavoin. Voi olla että tuo "kaipuu" liittyy johonkin kodin ulkopuoliseen asiaan.
Voimia ap:lle.
Mieti mikä mikä hänelle on tärkeintä ja se perusteella rangaistus. Onko se esim. kaverit, raha tai puhelin/tietokone? Mä ehkä laittaisin lapsen kotiarestiin 5-7pv ilman puhelinta ja tietokonetta. Ehkä ekaks 5pv ja uusijalle viikko. Sitten kun lapsii katuu on oikeasti surullinen yms. niin tuleekin se vaikein. Rangaistuksesta pitää pitää kiinni eikä sitä saa loiventaa tai vaikka jakaa osiin tms. Pitää vaan saada tajuamaan että teoilla on seuraukset joista ei luikerrella ja rangaistuksesta huolimatta lapsi rakas ja hyvä.
Tämä pikkuvaras on siis perheemme keskimmäinen lapsi. Isommilla sisaruksilla ei mitään tälläistä ole ollut ja pienemmät 7v ja 5v joten heidän kanssaan ei ole tälläistä ollut. Lasta on otettu mukaan, on annettu priva aikaa, on saanut vähän kaikkea extraa ja kivaa, mutta ei näemmä auta =(
Aika ja oma jaksaminenkin alkaa olla kortilla kun yrittää jaksaa töissä käydä ja tuos 7v sisarus sairastunut kohtuullisen vakavasti viime vuonna joten hänen hoitoihinsa ja muuhun kuluu paljon aikaa. Tämä pikkuvaras on myös erittäin kateellinen juuri tälle sairastuneelle pikkusisarukselle niinkin mitättömistä asioista kun laboratoriosta saaduista tarroista (näitäkin varastellut).
Saiskos jostain edes ostaa vuorokauteen lisää tunteja?
kyse on perusturvattomuudesta eli rakkauttomuudesta, hyväksytyksi tulemisen tunteen puuttumisesta, sen tarpeesta ja huomion hakemisesta.
Ilmeisesti tyttö on perheen "mustalammas" tai ainakin tuntee olevansa.
Ottakaa tyttö mukaan, keskustelkaa asioista ja antakaa kaikille tasapuolisesti.
Jos mikään ei auta, niin juurikin kannattaa ajoissa hakea ulkopuolista apua, koska vain pari vuotta ja tyttö hakee sitä hyväksyntää tuolta kaduilta, alkaa käyttää päihteitä jne.
sen sijaan että mietitään rangaistuksia.
Eli mikä on johtanut tähän tilanteeseen? Voisiko tytöltä itseltään kysyä a) mihin tarvitsee rahaa b) mitä vanhemmat voisivat tehdä ettei tarvitsisi varastaa?
Tätä kautta voisi hahmotella mistä johtuu varastamisen tarve. Tuo ei ole normaalia eikä hyväksyttävää, se tulee tehdä tietenkin selväksi. Ja ilmeisesti olet tehnytkin.
Ottaisin teinä perheneuvolaan yhteyttä, ei teidän tarvitse yksin ratkoa tällaista juttua. Tietty nuo kysymykset on hyvä käydä huolella läpi.
Asiantuntijoiden mukaan lapsi varastaa aina johonkin "kaipuuseen" eli jotain on jäänyt puuttumaan. Vanhempmiein syyllistäminen ei kuitenkaan auta vaan tilanne pitää purkaa muulla tavoin. Voi olla että tuo "kaipuu" liittyy johonkin kodin ulkopuoliseen asiaan.
Voimia ap:lle.
Ei missään nimessä ole hyväksyttävää ja sen takia saakin mut niin raivoihinsa.
Lapsen kanssa on yritetty neuvotella ja keskustella ja voit varmaan arvatakin, että tuloksia ei ole saatu. Vastaus on aina "en mä tiiä".
kyse on perusturvattomuudesta eli rakkauttomuudesta, hyväksytyksi tulemisen tunteen puuttumisesta, sen tarpeesta ja huomion hakemisesta.
Ilmeisesti tyttö on perheen "mustalammas" tai ainakin tuntee olevansa.
minä ottaisin asiaan sellaisen linjan että lapselle sanottaisiin että nyt mennään perheneuvolaan/poliisille/sosiaalitoimeen ja mentäis kanssa. Joka puolelta pyytäisin apua.
Lapsi näkisi että tässä ollaan todella tosissaan.
kyse on perusturvattomuudesta eli rakkauttomuudesta, hyväksytyksi tulemisen tunteen puuttumisesta, sen tarpeesta ja huomion hakemisesta.
Ilmeisesti tyttö on perheen "mustalammas" tai ainakin tuntee olevansa.
minä ottaisin asiaan sellaisen linjan että lapselle sanottaisiin että nyt mennään perheneuvolaan/poliisille/sosiaalitoimeen ja mentäis kanssa. Joka puolelta pyytäisin apua.
Lapsi näkisi että tässä ollaan todella tosissaan.
perheneuvolasta voisi tosiaan saada neuvoja ja lapsikin voisi saada keskusteluapua. Myös kouluterveydenhuolto voi auttaa.
Jos nuorin lapsenne on sairastunut, onko perheelle tarjottu sopeutumisvalmennuskurssia? Siellä myös sisarukset huomioidaan hyvin ja perhettä tuetaan kokonaisvaltaisesti.
perheneuvolasta voisi tosiaan saada neuvoja ja lapsikin voisi saada keskusteluapua. Myös kouluterveydenhuolto voi auttaa.
Jos nuorin lapsenne on sairastunut, onko perheelle tarjottu sopeutumisvalmennuskurssia? Siellä myös sisarukset huomioidaan hyvin ja perhettä tuetaan kokonaisvaltaisesti.
Sopparille ehkä ensi kesänä jos tyttö (siis tämä sairastunut) on paremmassa kunnossa, nyt on hetkittäin niin huonona rankan kohtaustilanteen vuoksi, että ei päästä omaa sänkyä pidemmälle.
Voihan syynä olla tämä sisaren sairastuminenkin, mutta oikeesti missä kulkee raja siinä paljonko voi aina vaan antaa ja antaa. Kun on yritetty huomioida positiivisesti ja vähän "lahjoakin". Sairastuneen sisaren huomioimista valitettavasti ei voi vähentää kun tarvitsee valvontaa 24h vuorokaudessa.
Mutta kuinka lapsi luottaa enää rakkauteen, jos on saanut selkäsaunoja ja muuta! Ei ehkä koskaan, eli olette tehneet suuren virheen rangaistuksienne kanssa.
Olette vieneet lapselta tärkeimmän pois rangaistuksillanne. Ne eivät oikeasti auta, koska lapsi tuntee itsensä vielä surkeammaksi ja välit huononevat niiden seurauksena.
Mutta ehkä voisitte pyytää lapselta anteeksi ja opetella uudelleen huomaamaan, kuinka hieno, ihana tytär teillä onkaan...Ajatelkaa välillä, että mitä jos menettäisitte hänet ja hän olisikin ainokaisenne.
Ja tuolla menolla te kyllä menetättekin hänet, jos hakkaatte esim.
mutta varastettiin kaupoista karkkia. Kauppias huomasi ja piti meille puhuttelun ja meidän varkaan ura loppui siihen häpeään.
Tuskin meillä mitään rakkaudenpuutetta tai muutakaan psykologista oli, oltiin vaan nuroia ja tyhmiä. Hävettää vieläkin.
Onneksi siihen maailman aikaan ei heti oltu huutamassa terapeuttia ja psykologia mukaan, siitä häpeästä en olisi koskaan selvinnyt.
Koska sehän on rikos!
Mutta silti kannattaa hakea sitä apua nyt jos koskaan!
Jos sinun tekisi mieli kuristaa lapsesi ja tuolleen, niin teidän välinne ovat todella huonot, eikä rakkaudesta ole tietoakaan ja sitä se tyttö juurikin kaipaa, eikä lisää rangaistuksia ja rajoituksia.
Mutta kuinka lapsi luottaa enää rakkauteen, jos on saanut selkäsaunoja ja muuta! Ei ehkä koskaan, eli olette tehneet suuren virheen rangaistuksienne kanssa.
Olette vieneet lapselta tärkeimmän pois rangaistuksillanne. Ne eivät oikeasti auta, koska lapsi tuntee itsensä vielä surkeammaksi ja välit huononevat niiden seurauksena.
Mutta ehkä voisitte pyytää lapselta anteeksi ja opetella uudelleen huomaamaan, kuinka hieno, ihana tytär teillä onkaan...Ajatelkaa välillä, että mitä jos menettäisitte hänet ja hän olisikin ainokaisenne.
Ja tuolla menolla te kyllä menetättekin hänet, jos hakkaatte esim.
On pyydetty anteeksi ja selitetty ja kerrottu ja taas kerran selitetty ja kerrottu miksi NÄIN EI SAA TEHDÄ!
Koska sehän on rikos!
Mutta silti kannattaa hakea sitä apua nyt jos koskaan!
Jos sinun tekisi mieli kuristaa lapsesi ja tuolleen, niin teidän välinne ovat todella huonot, eikä rakkaudesta ole tietoakaan ja sitä se tyttö juurikin kaipaa, eikä lisää rangaistuksia ja rajoituksia.
Kynnys avun hakemiseen ei todellakaan ole suuri. Olen valmis ottamaan itselleni rangaistuksen selkäsaunasta jos se on tarpeellinen ja jotenkin lasta auttaa!
Joku ylempänä sanoi, että onneksi "siihen maailman aikaan" ei huudeltu heti psykologeja ja terapeutteja niin siinä olen samaa mieltä, mutta nyt tilanne alkaa karkaamaan hanskatsa kun mikään rangaistus ei tunnu tehoavan.
Tänään kun tuo muistikortti varkaus selvisi laitoin lapsen palauttamaan muistikortin kaverille ja varmistin kaverin äidiltä, että näin myös tapahtuu. Toivon todellakin, että tämä varastetun tavaran palauttaminen oli nyt tarpeeksi noloa ja tyttö tulisi järkiinsä!
Älä ainakaan tukista sitä, se olisi pahoinpitely.
Tarkoitin, että lapsella voi olla kaipuu jotakin asiaa tai ihmistä kohtaan. Kaipuu voi liittyä kodin ulkopuolella tapahtuneeseen ELI johonkin mitä on tapahtunut esim. koulussa. On vaikka sattunut jotain josta vanhemmat eivät tiedä. -> Lapsi purkaa pahaa oloaan varastalemealla.
Tarkoitin tätä sillä kaipuulla eli tavallisimmin juurikin huomion kaipuuta johonkin asiaan jota vanhemmat eivät näe tai tajua. Joskus myös hyväksikäyttö aiheuttaa kummallisia reaktioita lapsessa. En tarkoita että tässä olisi siitä kyse vaan tarkoitan sitä, että lapsen toiminta ei ole aina niin helposti tulkittavaa kuin jotkut luulevat.
t. se joka suositteli perheneuvolaa
ammattiauttajalle. Näkee että ette ota asiaa kevystei