Kysyvätkö teidän puolisonne kuulumisianne, päivästänne jne
Mun mies ei koskaan kysy minulta, miten päivä meni, oli viikonloppureissussa mukavaa, mitä se lääkäri sanoi...
Siis vaikka tietää minun olleen koko päivän toisella paikkakunnalla koulutuksessa (koska kerroin eilen lähteväni sinne), niin kotiin palatessani ei kysy puolella sanalla, että mitä koulutus käsitteli, oliko hyvä, missäs se järjestettiinkään... Ei yhtään mitään! Omista työasioistaan löpisee, minun päivästäni ei kysy yhtään mitään.
Kerroin hänelle meneväni lääkäriin, eikä mies kommentoinut asiaan mitenkään. Lääkäristä tullessani törmäsin häneen vahingossa kotimme edessä, kun oli lähdössä harrastukseen. Sanoin, että olin nyt ollut lääkärissä ja että oli löytynyt xxx, sain lähetteen sairaalaan, epäillään xxx. Mies ei kommentoinut mitään muuta kuin jotakin jaa joo ja lähti harrastukseensa, eikä sen jälkeen ole kysynyt asiasta yhtään mitään, en tiedä muistaako hän edes että kerroin hänelle sairaalalähetteestä ja epäilyksistä.
Tämä ei voi olla ihan normaalia, eihän?
Kommentit (11)
Kyllä mun puoliso kysyy. Kuulostaa oudolta.
Itse en jaksa kysyä, kun vastaukselle ei tulisi loppua. Seuraisi piiiitkä monologi.
Ei ole normaalia, jos hän ei ole kiinnostunut sinun asioista eikä tunnu välittävän. Välittäminen kuuluu parisuhteeseen.
Ehkä pitää sinua itsestään selvyytenä ja jotkut on sellaisia, että vaan heidän omat asiat kiinnostaa. Eli ei hyviä kumppaneita.
Kysyn jos vihjaa esim kotiintullessaan että "olipa raskas päivä", tai jos tiedän että on ollut jossain tavanomaisesta poikkeavassa paikassa, mutta ei tule spontaanisti kysyttyä.
M35
Vierailija kirjoitti:
Kysyn jos vihjaa esim kotiintullessaan että "olipa raskas päivä", tai jos tiedän että on ollut jossain tavanomaisesta poikkeavassa paikassa, mutta ei tule spontaanisti kysyttyä.
M35
Sama täällä 👍
Tiedän, että puolisollani on usein aika itseään toistava arki, mutta pyrin kysymään silti, miten päivä on mennyt 😻😺😸🤷
Ei kysele. Se ei tietenkään millään tavalla estä minua puhumasta hänelle. Eli kuuntelee toki ihan normaalisti kommunikoiden.
Nykyään hån voi kysyä vähän, mutta ei halua kovin pitkiä vastauksia.
Alussa hän oli sitä mieltä, että työasiat eivät kuulu kotiin, vaan ne on jätettävä työpaikalle.
Terveysasioista hän ajatteli, että jokainen hoitaa omat terveysjuttunsa itse.
Hän perusteli tuon niin, että koska hän ei ole lääkäri eikä samassa työpaikassa, niin hänelle on turha puhua niistä, koska hän ei pysty kommentoimaan.
Mutta asia on jonkin verran muuttunut vuosien kuluessa.
Kyselee kyllä päivästäni jos on ollut jotain erikoisempaa ja reissun jälkeen kysyy aina miten meni. Mutta minunkin terveysasiat on aina ollut hänelle jotenkin vaikea juttu. Jos sanon että mulla on tänään lääkäri, ei kysy syytä mutta sitten jos mulla on lääkärin jälkeen jotain kerrottavaa niin kommentoi kyllä. Jos minulla on flunssa, ei ole tavallaan huomaavinaan sitä. En tiedä miksi sairaudet on hänelle niin vaiettu aihe.
Puolin toisin kysellään työpäivästä. Sairauksia on kummallakin ja kun toinen tulee lääkäristä, kysytään että mitä mieltä lääkäri oli oireista. Mielestäni normaalia kanssakäymistä. Eipä sitä kumpikaan mitään kolmenvartin luentoa ala näistäkään pitämään.
Ei kysy, kuten en minäkään. Mutta ollaan kiinnostuneita ja kuunnellaan kun toinen alkaa puhua (mistä tahansa aiheesta).
No ei ole kyllä aivan normaalia.