MIKSI joku haluaa kolme tai neljä lasta???

siltäkään kantilta, että miten JAKSAVAT useampaa kuin yhtä tai kahta lasta.. eikö ole ns. omaa elämää tai ystäviä tai halua viettää omaa elämää, olla vain ja ainoastaan äiti?

Joo, pönkitän omaa tarvettani saada iso perhe, jossa on elämää. ONKO se jokin synti?? Ihan kiva olisi nyt kuulla perustelu sille..

Viihdyn vauhdissa ja vilinässä, ja nyt kun isommat lapset alkavat olemaan jo aika isoja, teini-ikäisiä, talo muuttuu uhkaavan hiljaiseksi. joten lisää lapsia on vielä luvassa, en ole valmis mummoutumaan, kiikkumaan yksin hiljaisessa tuvassa.

Loppujen lopuksi, kun minusta tulee vanha, ei se ns oma elämä, tai ystävät rikastuta väistämättä edessä olevaa vanhuutta; lapset ja lapsenlapset takaavat elämää ympärille hautaan asti.

lapsen äitinä vastaan. Tykkään että on kotona lapsia, heistä on seuraa toisilleen. Tunnen olevani myös nainen.Joskus menee hermot niin kuin varmaan? yhdenkin lapsen äidillä.

miksi jotkut haluavat vain yhden lapsen, jota höösätään ja paapotaan niinkuin Kiinan keisaria.

resursseissa riittää kapasiteettia, niin miksi ei? Ja parasta mitä vanhemmat voivat lapselleen antaa, ovat sisarukset.

ainokainen tai viides.

Lapsen saamiselle ainoa peruste on jatkaa omia geenejä. Jos jollakin on tähän ylevämpiä perusteita, niin kuuntelen niitä kyllä mielelläni.

toisaalta yhteiskunnan kannalta suomessa eniten lisääntyvät juuri alimmat sosiaaliluokat (vähätuloisimmat, huono koulutustausta). Ylemmän koulutustason omaavilla lapset jäävät usein siihen viralliseen max kahteen, ellei kyseessä ole sitten todella hyvätuloiset.

en osaa perustella kolmatta lastamme sen paremmin kuin kahta ensimmäistäkään, tosin en usko että perustelut kahdelle ensimmäisellekään olivat sen järkevämmät.

Tämä kolmas oli täysin itsekäs valinta, toivoin saavani nauttia lapsista vielä kauemmin, vanhemmat lapset ovat kasvaneet salamavauhtia ja jotain siitä jäi näkemättä. kolmosen kohdalla hirvitti ekologinen kuorma, koitan oikeasti olla aika viherpiipertäjä.

tuo äidin oma aika jne lässytys ei jotenkin pure minuun. omaa aikaa järjestyy aina kun tarpeeksi haluaa, kaaosta siedän muutenkin, ja töissä olen saanut käydä.

On tietenkin totta, että standardiperhe istuu "sisustukseen" ja elämäntyyliin paremmin kuin 5-henkinen perhe, mutta toisaalta meillä ei ole muutenkaan tarvetta olla normi-ihmisiä oikein missään.

Mieluummin näin kuin sosiaalisesta pakosta tehdyt 2 standardilasta sopivasti häiden ja asunnon oston jälkeen.

niin aika usein sen huomaa, että on ollut ainut.

Saanut kaiken ja edelleen pitäis saada.

niin aika usein sen huomaa, että on ollut ainut. Saanut kaiken ja edelleen pitäis saada.

Lapsettomuushoidoilla molemmat saatu. Jo kakkosen odotusaikana sekä minä että mieheni huomasimme, että haluaisimme kolmannen. Ajattelimme kuitenkin järkevinä, että katsotaan nyt tuo vauva-aika ja rahatilanne ja ikäkin tulee vastaan (siis minulla, miehillähän se ikä ei ole ongelma).



Vauva on nyt 6 kk, ja kovasti ollaan sitä kolmatta mietitty. Pitäisi heti aloittaa hoidot, jotta ehdittäisiin se saada, mutta vielä ei olla siihen valmiita. Jos tulisi meillä keskivertoperheiden tapaan luomusti, niin kolmas varmaan olisi jo aluillaan...



Tuntuu vain siltä, että se yksi vielä puuttuu. Miehellä on siis tällainen tunne. Minulla on tunne, että kaksi vielä puuttuu, mutta siihen ei ikä, raha, talo ja auto riitä. :)

miksi jotkut haluavat vain yhden lapsen, jota höösätään ja paapotaan niinkuin Kiinan keisaria.

Mutta vielä vähemmän jaksaisin kahta lasta

ja ärsyttäviä :)

ihmettelen, miksi kaksi ei riitä, tai jopa yksi. Siinä kyllä pönkittää jotain omaa tarvettaan...

Toisaalta ne tapaukset jotka tiedän (siis kolmen/neljän lapsen äidit) eivät halua olla työelämässä kuin käväisemässä ja haluavat olla kotona. Ovat akateemisia mutta ovat todenneet että on mukavampaa olla kotona lasten kanssa. Koska töihin on kuitenkin "pakko mennä" pikaisesti vanhempainvapaan jälkeen on mukava pykätä nopeasti toinen lapsi siihen perään niin saa olla taas kotona.

Ja haluan lisääkin. Rakastan lapsia. Haluan ympärilleni vilinää ja ihania pieniä lapsia touhuineen. Toivottavasti myös tekevät monta lapsenlasta mulle :) Jotta saan sitten vanhanakin vielä tätä samaa touhua katsella.



Jos olisin valinnut sen koulunpenkin lapsien sijaan niin eihän mulla näin montaa olisi. Enkä enää edes jaksaisi tällasta katrasta perustaa. Joten ymmärrän että jos lapsia alkaa tekeen siinä "vasta" noin 30v niin se oma elämä on jo niin rutinoitua ettei siitä luopuminen tai sen muuttaminen lapsien tarpeisiin enää niin vain onnistukaan. Ja ne on sit niitä jotka ihmettelee suurimmin että miten mä jaksan. Tai miten meidän rahat riittää jne.

Kas kun on ollut hyvä mies jo nuorena kainalossa, ja molemmilla haaveena lapsia niin niitä on sitten tehty kun on molemmat niitä halunneetkin. Ja niin paljon sitä on tähän touhuun ja hulinaan rakastuttu että lisääkin tätä halutaan! :D

Että joo, koulut ja työt saa odottaa vielä jonku vuoden. Niitä ehtii kyllä tekeen vielä 20v. Mutta näitä lapsia jos haluaa monta niin ne pitää tehdä kun on vielä virtaa niitä hoitaa! Ei niitä enää 40vuotiaana voi kovin montaa tehdä. Joten nyt on vielä 8v aikaa punoa lapsia ja ihan ITSELLEMME,ei päiväkoteihin tai hoitajille hoidettaviksi.

Haluan myös uuden lipaston ja vaikka mitä muuta.

Mulla oli itsellä vain yksi sisarus ja jo lapsena kärsin siitä että meillä oli niin pieni perhe. Olisin halunnut ainakin pari sisatrusta lisää, nautin aina kun oltiin serkkulassa jossa lapsia oli enemmän kuin meillä.



Meillä on nyt neljä lasta ja voin sanoa että ymmärrän nyt miksi joku ei halua näin isoa perhettä, sillä onhan tässä ihan hirveästi työtä, lapsissa paljon enemmän vaihtimista, konfliktitilanteita paljon enemmän, parisuhde koetuksella, talous kuralla neljän äitiysloman ja neljän hoitovapaan jäljiltä jne. mutta olen silti iloinen ja onnellinen että toteutin haaveeni, lapset ovat ihania ja suuri perhe on minun rakkain aarteeni.

Aikaa ensimmäisen syntymästä on 22v. Hyvin on tuossa ajassa ehtinyt tehdä toisen ja sen kolmannenkin, sitten neljäs on mahtunut kuvioihin ja nyt on lapsia 5.