Raskaana olevat sporttiset äidit

melkeen loppuun asti. vko 38 piti lopettaa ku alkoi tuntumaan, että nivuset menee sijoiltaan. Olen himopyöräilijä. Kunnon pyörälenkit neuvolan lääkäri kielsi kun painoni ei joka neuvola kerralla ollut noussut. Jumpissa salilla kävin viikolle 38 asti. Tein mikä hyvältä tuntui. Eli heti jos alkoi tuntua epämiellyttävältä, lopetin ja rauhoitun.

Vatsani oli tosi pieni ja sitä moni kauhisteli kuinka voin urheilla loppuun saakka. Vauva painoi kuitenkin 3050g.

Miten sinä pystyit juoksemaan sen masun kanssa? käytitkö tukivyötä ja eikö sua alkanut pissattamaan kokoa ajan?



Olitko indoor cyclingissa? Olisiko se hyvä vaihtoehto? Minua raivostuttaa sellaiset "mammajumpat", joissa tulee minulle lähinnä kylmä ja pitkästyttää. Haluaisin urheilla ihan loppuun asti.



Lähtikö synnytyksesi käyntiin hyvin ja mihin aikaan(menikö yli vai ali lasketun)? Kiitos jos jaksat antaa vihjeitä ja kommentoida t.AP

mutta kun odotin esikoista jouduin lopettamaan hölkkäämisen viikolla 12, koska tuntui pahalta. (ihan kuin vatsasssa olisi ollut irtonainen tennispallo heilumassa) mutta kävin salilla 2kertaa viikossa ja kerran viikossa jumpalla (vrt. cirkuit).



Kyllähän lenkillä voi käydä, kunhan se ei tunnu pahalta ja suositushan on, että syke, ainakaan keskisyke harjoituksen aikan ei ylittäisi 150. (vaikuttaa jotenkin vauvan sykkeeseen mutta en just nyt muista miten)



Liikkuva äiti nimisessä kirjassa oli paljon vinkkejaä raskausajan liikuntaan.



Oma raskaus oli helppo, ei kipuja, turvotuksia, supistuksia tai mitään koko aikana. Vikan kerran kävin jumpalla vikana työpäivänä ja 2,5 km kävelyjä tein vielä pari päivää ennen synnytystä. Painoa tuli hiukka vajaa 10 kg, tosin tyttö syntyi jo viikolla 36+6 tuntemattomasta syystä (vedet meni yllättäin 36+3 ja jouduttiin sitten käynnistämään.)

Mä jouduin lopettamaan oikeastaan kaiken liikunnan viikolla 8. Näinkin voi käydä. Ei mennyt ihan oppikirjojen mukaan se raskaus...