En osaa oikein päästää ketään lähelleni.
Pelkään aivan liikaa, että minuun sattuu. En uskalla rakastaa. Miten tästä pääsee yli? Niin monta ihmistä olen työntänyt pois pelkojeni takia. En vain enää jaksaisi olla tällainen.
Kommentit (20)
Ei tätä elämää pelossa kannata elää. Mitä sitten jos rakastuisit? Rakkaus ei ole keneltäkään pois.
Opettele yhden luotettavimman oloisen kanssa pienin askelin astetta lähemmäs päästämistä?
Tekisi mieli tulla ja halata sinua. Voimia elämään.
Yhden asian opettelu juurta jaksain voisi auttaa:
elämä on ja aina tulee olemaan epävarmaa. Pitää opetella sietämään epävarmuutta; ihmissuhteet voivat päättyä, voi tulla sairauksia, duuni voi lähteä alta jnejne.
Kumpi pelottaa enemmän, että ehkä sattuu vai että koko elämä jää elämättä? Jos ei vain millään uskalla tehdä, mitä haluaa, sitten kannattaa yrittää saada ammattiapua.
Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä.
Älä sano katsotaan huomenna jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä huokaa jos sinun on huudettava.
Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan, särkisi ikuisesti aran astiamme.
Älä, älä koskaan suutele otsalle jos voit suudella suoraan suulle.
Tee säännöt, joita kaikkien tulee noudattaa.
Uskalla yrittää, elämä sattuu, mutta siinä on myös hyviä hetkiä.
Sama vika mulla. Ja silti mitään muuta en enempää haluaisi, kuin löytää rakkauden ja kumppanin itselleni. Jotenkin olen vaan pilalla ja inhoan itseäni, niin vaikea siinä on ketään silloin lähelleen päästää ja näyttää heikkouksiaan. Ja toisaalta tämä yksinäisyys tappaa hiljaa sisältä. Tai on jo tappanut.
Vierailija kirjoitti:
Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä.
Älä sano katsotaan huomenna jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä huokaa jos sinun on huudettava.
Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan, särkisi ikuisesti aran astiamme.
Älä, älä koskaan suutele otsalle jos voit suudella suoraan suulle.
Hieno runo. Voihan tuo olla tavoite joskus.
Aapeetä pelottaa.
Suosittelen terapiaa. Pelkojen käsittely.
Samat sanat. Helpompi pitää ihmiset etäällä kuin, että minua satutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Sama vika mulla. Ja silti mitään muuta en enempää haluaisi, kuin löytää rakkauden ja kumppanin itselleni. Jotenkin olen vaan pilalla ja inhoan itseäni, niin vaikea siinä on ketään silloin lähelleen päästää ja näyttää heikkouksiaan. Ja toisaalta tämä yksinäisyys tappaa hiljaa sisältä. Tai on jo tappanut.
Olisi aika olla oma itsesi. Voit itse olla itsellesi armollinen.
Ole itsellesi armollinen.
Se minusta paras neuvo.
Olemme helposti niin jyrkkiä ja ehdottomia itsellemme.
Suo itsellesi hyvä.
Olet ihminen. Saat olla. Saat tuntea. Saat kokea.
Ja kaikille vinkki. Kuunnelkaa Lapinlahden Lintuja. Sieltä löytyy elämää.
Kuulostaa tutulta. Tavannut mukavan ihmisen ja jo nyt ahdistaa hylkääkö hän minut ja ihastun häneen liikaa. Olen käynyt terapian ja en kuulemma tarvitse enää apua.
Voikohan mies tuntea koskaan noin kuin ap?
Unelmien eteen kannattaa ottaa riskejä. Oli kyse urasts tai ihmissuhteista. Jos et ole onnellinen nytkään, niin mitä sinä menetät, jos rakastut?
Terapia? Onko sinulle joskus sattunut jotain ikävää?