Sain varmaan sitä, mitä tilasin.

Jätin ex-miehen jokin aika sitten. Pari viikkoa sitten suhteemme alkoi jälleen lämmetä. Meidän piti nähdä eilen, mutta hän perui. En jäänyt syitä kyselemään.

Hän oli se joka kertoi tunteistaan. Mutta minä olin se hölmö, joka päästi hänet sänkyyni. Olin viimeisen viikon ihan hurmoksessa, jos hän antaakin anteeksi ja uuden mahdollisuuden.

Mutta ei se mitään. Olen tottunut, sydänsuruihin. Olimme yhdessä lähes kymmenen vuotta. On tämä ollut rankkaa minullekin, vaikka jättäjä olenkin.

Nyt varmasti saan tuntea edes osittain sen tuskan, miltä tuntuu kun hylätään. Vaikka itse tein sen mielestäni hyvinkin hienotunteisesti. Mutta sattuuhan se silti.

Mua oksettaa. Ja pahinta on, etten ole juonut pitkään aikaan. Kun se alkoi eron jälkeen olemaan ongelma. Mutta nyt lähti käsistä.