Lue keskustelun säännöt.
Sinkkuvanhuksen muisti
15.01.2023 |
Monet huolehtii täällä vanhemmistaan mutta yksinäinen eläkeläinen, ihmissuhteet harvenevat. Kuka huomaa kun häneltä alkaa muisti pettämään, asiat jää hoitamatta, ehkä katoaakin. Sukulaiset muistelee että taisin sen kanssa joskus puoli vuotta sitten puhua. Joskus löytyy sitten jostain metsäpolun ryteiköstä.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Mitä ehdotat ratkaisuksi?
Sitähän tässä kyselen. Jos henkilö on fyysisesti terve, ei edes terveyskeskuksen asiakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kummitätini kanssa sovittu, että minä huolehdin hänestä. Edunvalvontasopimus vai mikä se nyt onkaan on myös tehty valmiiksi.
Hän on tehnyt testamentin jossa olen yksi perijöistä.
Vierailija kirjoitti:
Huoli-ilmoitus.
Kuka sen huomaa ja tekee jos on yksin viihtynyt, ei naapureihin tutustunut. Sukuun satunnaiset puhelinsoittelut.
Niin, näinhän siinä tulee käymään, että kukaan ei huomaa tai välitä ja lopulta yksinäinen vanhus myös kuolee yksin. Juuri tänään taisi olla Hesarissa juttu muistisairaan äidin tyttärestä, joka sai todella lyödä nyrkkiä pöytään kotihoitopalvelujen ja hoivakotipaikan saamiseksi. Uskomatonta luettavaa. Apua ei meinaa saada edes silloin, vaikka olisi läheisiä ajamassa asiaa.
Sukulaiseni taloyhtiössä (kerrostalo) saatiin eräs muistisairas yksinäinen mies lopulta muiden osakkaiden ansiosta omasta asunnostaan ulos ja hoitolaitokseen. Muutaman vesivahingon, hajuhaittojen , yhden pienen tulipalon ja kymmenien huoli-ilmoitusten jälkeen sosiaalitoimi vihdoin reagoi asiaan. Jatkossa pitää varmaan jonkun ulkopuolisen loukkaantua ennen kuin asiaan puututaan.
Äidilläni on Alzheimer ja asunut nyt vuoden hoitokodissa. Hän sai asukaspaikan 4 kuukaudessa, sitä ennen isäni omaishoitajana oli ajanut itsensä täysin piippuun. Minä hoidin paperityöt, äidin lääkärikäynnit ja yhteydenpidon vanhuspalveluun. Viimeinen vuosi ennen asukaspaikan saamista oli suoraan sanottuna täyttä helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoli-ilmoitus ei auta kuin sen yhden hetken. Ei sos toimi tee muuta kuin yrittää soittaa , jos ei vastaa, lähettää kirjeen. Jos ihminen sen kerran vastaa, että ei hätää, se jää siihen.
Ei se mitään auta tässä tapauksessa.
Ei ole mitään tahoa, joka huolehtisi, ellei sännöllisesti tapaa jotain ihmistä. Voithan ap. ottaa yhteyttä johonkin paikkakuntasi tahoon ( kunnan,, kaupungin) , jolla on vapaaehtoista ystäväpalvelua tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole totta kaikilla. Osa pärjää ihan hyvin. Joku voi tarvita apua vaan paperihommissa, markettiin menossa ja kyydeissä. Jotkut soittelevat sukulaiselle ja seuraavat maailmanmenoa. Kunhan on joku joka heille vastailee ja tukee.
Muistiyhdistys ry:llä oli muutama vuosi sitten projekti, jossa järjestettiin tapaamisystäviä muistisairaille. Minäkin toimin sellaisena. Kävin viikottain tämän vanhuksen luona, yleensä ulkoilimme ja sen jälkeen keiti me kahvit ja rupattelimme. Huonolla säällä katselimme telkkua ja juttelimme ohjelmasta tai muusta. Katselimme hänen valokuviaan, siivosimme kirjahyllyä jne jne.
Harmi, että tämä taisi loppua. Oma vanhukseni sai onneksi hoitolasta asuinpaikan, kun hän alkoi saada pahoja huimauskohtauksia ja kaatuili. Aiemmin hän asui yksin rivitaloasunnossa, ja unohti syödäkin.
En muista saaneeni tästä mitään "palkkaa". Vanhuksen tytär laittoi joskus vähän rahaa, kun toin hänelle ruokaa ja vaatteitakin.
Jos itselle tulee joskus tarve, olen ajatellut etsiä kotiavun, joka asuisi luonani. Maksaisin lisäksi pimeästi vähän palkkaa. Uskoisin, että hommaan löytyy esim. joku maa han muut taja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotihoitoo kannattaa ottaa, ennenku menee ns. Liian pitkälle, meinaan jos ystävät, sukulaiset auttaa, arki asioissa ym. Niin sitä ei sit lasketa mukaan, jos ihminen tarviiki päästä hoivakotiin, jos kunto heikkenee, ei ku ensi pitää kotihoito käydä 3-4 kertaa päivässä, sen jälkeen katotaan, että mihin ihminen sijoitetaan
Vierailija kirjoitti:
Ei ole totta kaikilla. Osa pärjää ihan hyvin. Joku voi tarvita apua vaan paperihommissa, markettiin menossa ja kyydeissä. Jotkut soittelevat sukulaiselle ja seuraavat maailmanmenoa. Kunhan on joku joka heille vastailee ja tukee.
Niin ei kaikilla, mutta entäs kun et kykene soittamaan ja kukaan ei enää soita sinulle.
Appiukkoni jumiutui kotiinsa eikä olisi lähtenyt minnekään mikäli itse olisi saanut asiasta päättää.
Eli jos olisi yksin ollut, niin sinne olisi jäänytkin eikä kukaan olisi huolehtinut.
Pitäkää yhteyksiä ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole totta kaikilla. Osa pärjää ihan hyvin. Joku voi tarvita apua vaan paperihommissa, markettiin menossa ja kyydeissä. Jotkut soittelevat sukulaiselle ja seuraavat maailmanmenoa. Kunhan on joku joka heille vastailee ja tukee.
Otsikossa puhuttiin muistista.
Ei ihminen pärjää mitenkään, jos muisti menee.
Muistatteko ne 2 sisarusta, jotka löytyi kahdestaan omakotitalosta, josta oli vesi ja sähkö katkaistu. Elossa olivat juuri ja juuri. Huonossa kunnossa. Vietiin suoraan hoitoon.
Toinen oli mennyt toisen luo ja molemmilta oli mennyt muisti. Siellä ne oli kääriytyneet huoliin, kun oli kylmä. Kaupasta olivat välillä käyneet ostamassa karkkia ja varmaan myös vettä.
En muista, kuka löysi. Itse eivät osanneet pyytää apua.
Jotkut tuttavat ja kaukaisemmat sukulaiset olivat ajatelleet heidän muuttaneen jonkun tuttavansa luo.
Ihmiset keksivät kaikkia kummallisia selityksiä, ettei tarttis tehdä mitään.
*huopiin
Asunto oli kylmä, kun sähkö katkaistu maksamattomien laskujen takia. Kumpikaan ei enää osannut maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistiyhdistys ry:llä oli muutama vuosi sitten projekti, jossa järjestettiin tapaamisystäviä muistisairaille. Minäkin toimin sellaisena. Kävin viikottain tämän vanhuksen luona, yleensä ulkoilimme ja sen jälkeen keiti me kahvit ja rupattelimme. Huonolla säällä katselimme telkkua ja juttelimme ohjelmasta tai muusta. Katselimme hänen valokuviaan, siivosimme kirjahyllyä jne jne.
Harmi, että tämä taisi loppua. Oma vanhukseni sai onneksi hoitolasta asuinpaikan, kun hän alkoi saada pahoja huimauskohtauksia ja kaatuili. Aiemmin hän asui yksin rivitaloasunnossa, ja unohti syödäkin.
En muista saaneeni tästä mitään "palkkaa". Vanhuksen tytär laittoi joskus vähän rahaa, kun toin hänelle ruokaa ja vaatteitakin.Jos itselle tulee joskus tarve, olen ajatellut etsiä kotiavun, joka asuisi luonani. Maksaisin lisäksi pimeästi vähän palkkaa. Uskoisin, että hommaan löytyy esim. joku maa han muut taja.
En usko, että edes heistä löytyy tuollaista enää. Muuten moni muukin tekisi noin.
Ei ihminen halua sitoutua tuollaiseen, kun sosiaaliturva on taattu muulla tavalla eikä ole pakko.
Ihmiset asuvat omissa kodeissaan. Ei kukaan muuta vanhuksen luo, ellei ole sukulainen.
1960-luvun alussa täysin dementoituneen mummoni luona asui häntä vanhempi nainen, joka auttoi mummoani. Mummon lapset oli sen palkanneet. Aika huonoa oli hoito. Sen laittama ruoka oli kehnoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole totta kaikilla. Osa pärjää ihan hyvin. Joku voi tarvita apua vaan paperihommissa, markettiin menossa ja kyydeissä. Jotkut soittelevat sukulaiselle ja seuraavat maailmanmenoa. Kunhan on joku joka heille vastailee ja tukee.
Otsikossa puhuttiin muistista.
Ei ihminen pärjää mitenkään, jos muisti menee.
Muistatteko ne 2 sisarusta, jotka löytyi kahdestaan omakotitalosta, josta oli vesi ja sähkö katkaistu. Elossa olivat juuri ja juuri. Huonossa kunnossa. Vietiin suoraan hoitoon.
Toinen oli mennyt toisen luo ja molemmilta oli mennyt muisti. Siellä ne oli kääriytyneet huoliin, kun oli kylmä. Kaupasta olivat välillä käyneet ostamassa karkkia ja varmaan myös vettä.
En muista, kuka löysi. Itse eivät osanneet pyytää apua.
Jotkut tuttavat ja kaukaisemmat sukulaiset olivat ajatelleet heidän muuttaneen jonkun tuttavansa luo.
Ihmiset keksivät kaikkia kummallisia selityksiä, ettei tarttis tehdä mitään.
Huh huh. Ja näitä tarinoita on varmaan paljon. Juurikin ne yksinäiset vanhukset, jotka ovat jääneet asumaan omakotitaloihin syrjäisemmälle seudulle, jossa ei edes ole naapureita, jotka vois huomata jotain. He jäävät kaiken avun ja hoivan ulkopuolelle. Kovaa leikkiä nyky-Suomessa. En ihmettele, että me monet vasta viisikymppiset pelkäämme jo omia vanhuusvuosiamme ja että miten meille mahtaa käydä. Edes rahalla ei välttämättä enää saa hyvää hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole totta kaikilla. Osa pärjää ihan hyvin. Joku voi tarvita apua vaan paperihommissa, markettiin menossa ja kyydeissä. Jotkut soittelevat sukulaiselle ja seuraavat maailmanmenoa. Kunhan on joku joka heille vastailee ja tukee.
Otsikossa puhuttiin muistista.
Ei ihminen pärjää mitenkään, jos muisti menee.
Muistatteko ne 2 sisarusta, jotka löytyi kahdestaan omakotitalosta, josta oli vesi ja sähkö katkaistu. Elossa olivat juuri ja juuri. Huonossa kunnossa. Vietiin suoraan hoitoon.
Toinen oli mennyt toisen luo ja molemmilta oli mennyt muisti. Siellä ne oli kääriytyneet huoliin, kun oli kylmä. Kaupasta olivat välillä käyneet ostamassa karkkia ja varmaan myös vettä.
En muista, kuka löysi. Itse eivät osanneet pyytää apua.
Jotkut tuttavat ja kaukaisemmat sukulaiset olivat ajatelleet heidän muuttaneen jonkun tuttavansa luo.
Ihmiset keksivät kaikkia kummallisia selityksiä, ettei tarttis tehdä mitään.
Huh huh. Ja näitä tarinoita on varmaan paljon. Juurikin ne yksinäiset vanhukset, jotka ovat jääneet asumaan omakotitaloihin syrjäisemmälle seudulle, jossa ei edes ole naapureita, jotka vois huomata jotain. He jäävät kaiken avun ja hoivan ulkopuolelle. Kovaa leikkiä nyky-Suomessa. En ihmettele, että me monet vasta viisikymppiset pelkäämme jo omia vanhuusvuosiamme ja että miten meille mahtaa käydä. Edes rahalla ei välttämättä enää saa hyvää hoitoa.
Muistaakseni nämä ei olleet syrjäseudulla edes. Ainakin kauppa oli kävelymatkan päässä.
Omat lapset on vanhuuden turva. Aina ei nekään.
Mitä ehdotat ratkaisuksi?