Lue keskustelun säännöt.
Huonot koenumerot
15.01.2023 |
15v ei kiinnosta lukea kokeisiin. 2 kertaa näin että otti kirjat esille ja muka luki. En testannut osaamistaan. Itse sanoi että osaan kyllä. Tulos 6-
Lukupäätä olisi, motivaatiota ei. Kyllä harmittaa hänen puolestaan kun ei viitsi niin ei viitsi. Vaikka vaadin ja patistelen, niin ei vaan tee. Mikään ei auta. Eikä koulua voi toisen puolesta käydä.
Olisiko hyviä vinkkejä?
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ärsyttävää. Ja tämä kaiveli ja levitteli kirjatkin esille, ja minun edessä "luki" pitäisikö aina testata osaaminen?
Nyt kun koenumero tuli, selitys oli että luin vääräö aluetta. Hölynpölyä.
Menee jatko-opiskelu mahdollisuudet tuota menoa.
Pojallani oli sama ongelma tuon ikäisenä.
Jouduimme kustantamaan yksityistunteja pahiten penkin alle menevissä aineissa. Etsimme myös psykologin jututtamaan häntä ja tukemaan itsetuntoa. Lisäksi löysimme hänelle tutorin, joka opetti oppimistekniikoita. Se taisi olla ainetukiopetuksen ohella hyödyllisintä.
Koululta saimme sovitettua joitakin sääntöjä. Esim. poika sai käyttää läppäriä enemmän kokeissa ja matematiikassa sallittiin, että kaikkia laskuvaiheita ei näkynyt paperilla.
Suosittelen ensi vaiheessa etsimään opintovalmentajan. Poika on nyt 18 ja ihan eri tavalla huolehtii opinnoistaan. Joskus on vaikeuksia matematiikassa, mutta ne eivät lamaannuta häntä kuten ennen.
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi ei mitään väliä.
Niin, enää ei peruskoulu määritä sitä koko elämän suuntaa.
Isäni opetti sisarukselleni koulukirjojen asiat uudestaan vielä kotona. Hirveä hommahan siinä oli, mutta ainakin arvosanat nousivat. Ehkä sinunkin lapsesi tarvitsee jonkun opiskelukaverin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, samaa miettinyt. Mikä on vanhemmat tehtävä ja rooli tuossa kohtaa? Vaikea sanoa. Kun se oma motivaatio pitäisi olla eikä kannettu vesi kaivossa pysy jne. Mikä on oikein toimittu vanhempana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi ei mitään väliä.
Niin, enää ei peruskoulu määritä sitä koko elämän suuntaa.
Onneksi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Patisteleminen ei ole ikinä koskaan auttanut ketään. Yhdessä tekeminen sensijaan on. Ootko koskaan miettinyt miksi joudut patistelemaan? Joku syy siihen huonnon motivaatioonkin on.
12v tyttärelle ehtona oli että pelaaminen saa jatkua vain niin kauan kun se ei näy koenumeroissa. Kokeet on nyt mennytkin hyvin - tekee kaikki läksyt ja pyytää kuulustelemaan kokeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai olette jo katsoneet mihin poika aikoo koulun jälkeen hakea ja mitkä on hakukriteerit? Vaikka hakisi amikseen niin suosituille aloille ei välttämättä pääse jos on huono tokari.
Vierailija kirjoitti:
Niin, samaa miettinyt. Mikä on vanhemmat tehtävä ja rooli tuossa kohtaa? Vaikea sanoa. Kun se oma motivaatio pitäisi olla eikä kannettu vesi kaivossa pysy jne. Mikä on oikein toimittu vanhempana?
Just näin!
Koen olevani huono vanhempi, kun en selvästi vaadi lapselta tarpeeksi, kuulustele, opeta, opiskele yhdessä. Jos sitten aikuisena harmittelee että olisipa vanhemmat vaatineet enemmän.
Mutta, enhän voi olla sitä aina tekemässä hänen kanssaan. Pakkohan olisi oppia itse opiskelemaan.
Mistä sen motivaation löytää? On yritetty vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni opetti sisarukselleni koulukirjojen asiat uudestaan vielä kotona. Hirveä hommahan siinä oli, mutta ainakin arvosanat nousivat. Ehkä sinunkin lapsesi tarvitsee jonkun opiskelukaverin.
Auts. Nyt tuli huono äiti fiilis. Kun ei töiden yms jälkeen mitenkään enää jaksa. Mutta ilmeisesti on vaan alettava jaksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kai olette jo katsoneet mihin poika aikoo koulun jälkeen hakea ja mitkä on hakukriteerit? Vaikka hakisi amikseen niin suosituille aloille ei välttämättä pääse jos on huono tokari.
Nykyinen oppivelvollisuus on ihan perseestä. Näillekin paikoille otetaan näitä väliinputoajia ja ne sitten häirii koko luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni opetti sisarukselleni koulukirjojen asiat uudestaan vielä kotona. Hirveä hommahan siinä oli, mutta ainakin arvosanat nousivat. Ehkä sinunkin lapsesi tarvitsee jonkun opiskelukaverin.
Auts. Nyt tuli huono äiti fiilis. Kun ei töiden yms jälkeen mitenkään enää jaksa. Mutta ilmeisesti on vaan alettava jaksamaan.
Just, et ole jaksanut olla vanhempi ja laitat sen pojan piikkiin? Koulua ei voi toisen puolesta käydä, mutta kyllä tukena pitäisi jaksaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, samaa miettinyt. Mikä on vanhemmat tehtävä ja rooli tuossa kohtaa? Vaikea sanoa. Kun se oma motivaatio pitäisi olla eikä kannettu vesi kaivossa pysy jne. Mikä on oikein toimittu vanhempana?
Just näin!
Koen olevani huono vanhempi, kun en selvästi vaadi lapselta tarpeeksi, kuulustele, opeta, opiskele yhdessä. Jos sitten aikuisena harmittelee että olisipa vanhemmat vaatineet enemmän.
Mutta, enhän voi olla sitä aina tekemässä hänen kanssaan. Pakkohan olisi oppia itse opiskelemaan.
Mistä sen motivaation löytää? On yritetty vaikka mitä.
Motivoiko raha tai muut etuudet? Tuon ikäiset elävät hetkessä eivätkä osaa vielä ajatella muutaman vuoden päähän, kun pitäisi päästä huonolla todistuksella jatko-opiskelemaan. Vanhemman tehtävä olis vääntää rautalangasta, miksi opiskelu on tärkeää. Opolle juttelemaan, jos ei usko vanhempien näkemyksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni opetti sisarukselleni koulukirjojen asiat uudestaan vielä kotona. Hirveä hommahan siinä oli, mutta ainakin arvosanat nousivat. Ehkä sinunkin lapsesi tarvitsee jonkun opiskelukaverin.
Auts. Nyt tuli huono äiti fiilis. Kun ei töiden yms jälkeen mitenkään enää jaksa. Mutta ilmeisesti on vaan alettava jaksamaan.
Just, et ole jaksanut olla vanhempi ja laitat sen pojan piikkiin? Koulua ei voi toisen puolesta käydä, mutta kyllä tukena pitäisi jaksaa olla.
Niin. Ilmeisesti siis en ole jaksanut olla tarpeeksi hyvä vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni opetti sisarukselleni koulukirjojen asiat uudestaan vielä kotona. Hirveä hommahan siinä oli, mutta ainakin arvosanat nousivat. Ehkä sinunkin lapsesi tarvitsee jonkun opiskelukaverin.
Auts. Nyt tuli huono äiti fiilis. Kun ei töiden yms jälkeen mitenkään enää jaksa. Mutta ilmeisesti on vaan alettava jaksamaan.
Lapset oppii esimerkistä. Lapsi elää sitä samaa arkea kuin sinäkin. Mieti mitä voisitte tehdä toisin. Ruokavalio, liikunta ja lepo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, samaa miettinyt. Mikä on vanhemmat tehtävä ja rooli tuossa kohtaa? Vaikea sanoa. Kun se oma motivaatio pitäisi olla eikä kannettu vesi kaivossa pysy jne. Mikä on oikein toimittu vanhempana?
Just näin!
Koen olevani huono vanhempi, kun en selvästi vaadi lapselta tarpeeksi, kuulustele, opeta, opiskele yhdessä. Jos sitten aikuisena harmittelee että olisipa vanhemmat vaatineet enemmän.
Mutta, enhän voi olla sitä aina tekemässä hänen kanssaan. Pakkohan olisi oppia itse opiskelemaan.
Mistä sen motivaation löytää? On yritetty vaikka mitä.
Motivoiko raha tai muut etuudet? Tuon ikäiset elävät hetkessä eivätkä osaa vielä ajatella muutaman vuoden päähän, kun pitäisi päästä huonolla todistuksella jatko-opiskelemaan. Vanhemman tehtävä olis vääntää rautalangasta, miksi opiskelu on tärkeää. Opolle juttelemaan, jos ei usko vanhempien näkemyksiä?
Ei motivoi.
Puhuttu on, ja puhutaan ihan jatkuvasti. Ei auta.
Opoa vois kokeilla.
Ei vinkkejä, saman asian kanssa painitaan. Poika 14 v. Kuulostaa niin tutulta tuo, osaan kaiken. Aina osaa kaiken, niin ei tarvitse koskaan lukea. Huaaah.