Yliopistolla 10v - miten saada töitä sen jälkeen?
Opiskelen mielenterveysongelmien vuoksi todnäk n 10v. Tänä keväänä pitäisi olla kandi ja olen opiskellut 6v. Mulla on pahoja mielenterveysongelmia, vaikka saankin hoitoa.
Sitten vielä maisteri. Yhteiskuntatieteellisessä ei paljoa pelkällä kandilla tee. Koska olen sairastellut, olin viimeksi töissä 2018 kesällä ja viime keväänä olin 15h/vko ruokakaupasss 3kk, kunnes työ kävi mielenterveydelle liian raskaaksi ja lopetin.
Miten saan töitä tulevaisuudessa? Tulen olemaan n 32-vuotias kun valmistun, eli en nuori, ja teen kyllä harjoittelun maisterivaiheessa jos löydän paikan joka minut huolii (tarvitsee olla palkallinen harkka). Auttaako te-toimisto työn löytämisessä esim tukemalla lisää harkkoja tms?
Kommentit (36)
Terveetkään yhteiskuntatieteilijät eivät työllisty.
Eivätkä käsittääkseni saa palkallista harkkapaikkaa.
Ei opiskelijoiden ongelmat työkkärille kuulu. Niillä on tarpeeksi töitä ihan normi työttömien kanssa eikä niillekään löydä töitä
Monet valmistuvat yliopistosta 30 ikävuoden korvilla, ja monet ovat alkuun useita vuosia työttöminä tai pätkätöissä. 32-vuotias on ihan normaali-ikäinen tuossa tilanteessa.
Ja vastaus kysymykseesi, saat töitä kirjoittamalla hakemuksia, harjoittelemalla haastatteluihin ja keräämällä kokemusta mistä tahansa saat mahdollisuuksia. Monet muuttavat töiden perässä, varsinkin työuran alussa.
Vierailija kirjoitti:
Ei opiskelijoiden ongelmat työkkärille kuulu. Niillä on tarpeeksi töitä ihan normi työttömien kanssa eikä niillekään löydä töitä
Miksi opiskelijan kannattaisi edes työkkärin kirjoille mennä, kun opiskelijana ei sieltä rahaa saa?
Ei tuo tilanne mielestäni ole toivoton. Minulla meni opinnoissa 10 vuotta ja sain oman alan töitä juuri ennen valmistumista. Pärjäsin niin hyvin, että minulle on useaan kertaan soitettu ja tarjottu töitä muualta. En ole edes yhteiskuntatieteilijä, vaan -vielä pahempaa- humanisti.
Mutta kannattaa panostaa kuntoutumiseen ja etsiä aktiivisesti työmahdollisuuksia, myös osa-aikaisia. Asiallinen ja siisti ulkoasu auttaa myös, samoin reippaus ja kohteliaat käytöstavat. Eikä 32-vuotias ole vielä todellakaan vanha. Tsemppiä ap, pärjäät kyllä kun luotat itseesi etkä ainakaan alussa nirsoile liikaa.
Sijaiseksi vaan kouluihin ja lukioihin, jos vaan pää kestää. Kyllä niitä keikkoja tulee...voisit varmaan niitä tehdä opintojen ohessakin jo
Kysymys on osaamisesta eli jos sinulla on jotain mitä työnantajat arvostavat niin ei tule olemaan ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Terveetkään yhteiskuntatieteilijät eivät työllisty.
Yhteiskuntatietelijöillä on kyllä erittäin hyvä työllisyys.
Sijaiseksi kirjoitti:
Sijaiseksi vaan kouluihin ja lukioihin, jos vaan pää kestää. Kyllä niitä keikkoja tulee...voisit varmaan niitä tehdä opintojen ohessakin jo
En ole tehnyt pedagogisia eli minusta ei tule opettajaa. T ap
Mä haluaisin myös tietää. Täysin sama tilanne.
Mutta itse olen ehkä luovuttamassa, hyvin vaikea enää valaa itseen uskoa ja toivoa, että tulisin ainakaan tällä tutkinnolla 10 vuodessa suoritettuna koskaan työllistymään. Tämän takia on vaikea enää edes motivoitua käymään kursseilla. Oma alakaan ei enää kiinnosta. Mikään muukaan ala ei kiinnosta, siksi en uskalla vaihtaa. Haluaisin vain töihin edes jonnekin. Jos voimavarat riittäisivät hankkisin opintojen ohella enemmän kokemusta hanttihommista, joihin voisin sitten varasuunnitelmana palata maisteriksi valmistumisen jälkeen, jos oma ala ei työllistäkään. Mutta kun ei ne voimavarat riitä kuin pelkkään opiskeluun.
Kaduttaa, että menin koko ylipistoon. Olisin päässyt paljon helpommalla elämässä, jos olisin vain jatkanut peruskoulusta/lukiosta suoraan amikseen. Mutta kun oli hyvä koulussa ja liian korkeat odotukset itsestä ja tästä yhteiskunnasta niin sehän oli pakko pusertaa itsensä sinne yliopistoon vaikka väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Eivätkä käsittääkseni saa palkallista harkkapaikkaa.
Ja ainakin meillä palkallinen harkka on pakko, jotta yliopisto maksaa harkkatuen. Pitää siis löytää palkallinen harkka, mutta yliopisto maksaa työpaikalle harkkatuen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo tilanne mielestäni ole toivoton. Minulla meni opinnoissa 10 vuotta ja sain oman alan töitä juuri ennen valmistumista. Pärjäsin niin hyvin, että minulle on useaan kertaan soitettu ja tarjottu töitä muualta. En ole edes yhteiskuntatieteilijä, vaan -vielä pahempaa- humanisti.
Mutta kannattaa panostaa kuntoutumiseen ja etsiä aktiivisesti työmahdollisuuksia, myös osa-aikaisia. Asiallinen ja siisti ulkoasu auttaa myös, samoin reippaus ja kohteliaat käytöstavat. Eikä 32-vuotias ole vielä todellakaan vanha. Tsemppiä ap, pärjäät kyllä kun luotat itseesi etkä ainakaan alussa nirsoile liikaa.
Hei humanisti, osaatko sanoa olisiko mitään toivoa työllistyä jos opiskelisin estetiikkaa. Se kiinnostaisi, mutta työllistyminen epäilyttää. -Eri
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin myös tietää. Täysin sama tilanne.
Mutta itse olen ehkä luovuttamassa, hyvin vaikea enää valaa itseen uskoa ja toivoa, että tulisin ainakaan tällä tutkinnolla 10 vuodessa suoritettuna koskaan työllistymään. Tämän takia on vaikea enää edes motivoitua käymään kursseilla. Oma alakaan ei enää kiinnosta. Mikään muukaan ala ei kiinnosta, siksi en uskalla vaihtaa. Haluaisin vain töihin edes jonnekin. Jos voimavarat riittäisivät hankkisin opintojen ohella enemmän kokemusta hanttihommista, joihin voisin sitten varasuunnitelmana palata maisteriksi valmistumisen jälkeen, jos oma ala ei työllistäkään. Mutta kun ei ne voimavarat riitä kuin pelkkään opiskeluun.
Kaduttaa, että menin koko ylipistoon. Olisin päässyt paljon helpommalla elämässä, jos olisin vain jatkanut peruskoulusta/lukiosta suoraan amikseen. Mutta kun oli hyvä koulussa ja liian korkeat odotukset itsestä ja tästä yhteiskunnasta niin sehän oli pakko pusertaa itsensä sinne yliopistoon vaikka väkisin.
Mulla oli vielä lukiossa keskiarvo 9 ja nytkin opinnoissa keskiarvo 3,5/5 eli ihan kelpo. Olen vaan melko uupunut, niin opinnot eivät ole vuosiin edenneet kunnolla. Vain ekan vuoden sain opiskeltua tavoitetahtiin. T ap
Vierailija kirjoitti:
Terveetkään yhteiskuntatieteilijät eivät työllisty.
Kyllähän työllistyy. Minä ainakin. Kotoa tultu jo pariin kertaan hakemaan. Eli siis kaverit kertoneet, että minunlaistani haetaan, ja välittäneet työpaikalleen sanaa. Aina onnistunut, myös työpaikan pitäminen.
Keskity nyt vaan opintoihin ja jätä ne mielenterveysongelmat taaksesi, ne on oikeasti vaan huomiohakuisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Keskity nyt vaan opintoihin ja jätä ne mielenterveysongelmat taaksesi, ne on oikeasti vaan huomiohakuisuutta.
En kutsuisi harhojani ja kahta koettua psykoosia huomionhakemiseksi. Siihen on helpompiakin tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan tiedä? :(
Hakemalla, niin kuin moni muukin.
Up