Äitini pitää siskostani enemmän kuin minusta

Mun molemmat vanhemmat pitää musta enemmän kuin siskostani, mutta se johtuu siitä, että siskoni on narkomaani ja tehnyt todella kamalia asioita ja on ilkeä. Lapsena kumpaakaan ei suosittu, mutta pikkusiskolla oli enemmän vapauksia ja vähemmän vastuuta ja rajoja. Luonnekysymys myös osin, etenkin sen suhteen millaisessa seurassa viihtyy.

Mutta kamalaa kuitenkin tuommoinen jos toista suositaan vaikket mitään pahaa olisi tehnyt ja autatkin äitiäsi.

On tavallista, että jostain pidetään enemmän kuin toisesta. Myös perheessä. Tätä ei vaan yleensä haluta myöntää.

Olen miettinyt, että miten tulen suremaan äitiäni. Isää surin, kun hän kuoli, mutta hyväksyin kuoleman, olihan hän jo vanha. Minulla ei tunnu olevan samanlaista tunnesidettä äitini kanssa. Äiti on huolehtinut minusta, ruokaa ja vaatetta olen kyllä saanut, mutta hän on siskoni kanssa luonteeltaan yhteensopivampi. Äiti oli varmasti tyytyväinen, kun muutin pois kotoa ennen siskoa.

Äiti ei ehkä sitä huomaa, mutta huomasin taas jouluna, kun sisko sai tunnearvoltaan tärkeät kierrätyslahjat ja minä sain kaupasta ostetut uudet vastaavat. Sama tapahtui myös vuosi sitten, joten olisin odottanut, että itse saisin kierrätyslahjat (äidin omia koriste-esineitä) ja sisko jotain uutta.

ap

Tutkimusten mukaan valtaosa vanhemmista rakastaa jotain lapsistaan enemmän kuin muita. Eri asia sitten miten tämä näkyy kohtelussa tai välittyy muutoin lapsille kokemuksena.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan valtaosa vanhemmista rakastaa jotain lapsistaan enemmän kuin muita. Eri asia sitten miten tämä näkyy kohtelussa tai välittyy muutoin lapsille kokemuksena.

Useimmiten esikoista, mutta myös lapsen luonne vaikuttaa, joskus esim. toivotumpi sukupuoli.

Miten olette surreet? Onko suru miedompaa vai kovempaa vs mitä oli, kun isäni kuoli?

ap

Tiesikö äitinne että olisit arvostanut tunnearvolahjoja yhtälailla ja pitäisitkö niistä yhtä hyvää huolta? Ihan mielenkiinnosta, mielestäni oleellista. Tai onko siskollasi perhe ja sinä olet lapseton. Jos äiti toivoo siskon antavan tavarat suoraan omille lapsilleen ja ne siirtyvät varmemmin äidin kuin tädin kautta lapsenlapsille?

Vierailija kirjoitti:

Tiesikö äitinne että olisit arvostanut tunnearvolahjoja yhtälailla ja pitäisitkö niistä yhtä hyvää huolta? Ihan mielenkiinnosta, mielestäni oleellista. Tai onko siskollasi perhe ja sinä olet lapseton. Jos äiti toivoo siskon antavan tavarat suoraan omille lapsilleen ja ne siirtyvät varmemmin äidin kuin tädin kautta lapsenlapsille?

Äitini tietää. Olen kertonut mistä esineistä pidän ja siskoni myös on kertonut omista mieltymyksistään. Siskoni kerryttää muistoesineitä äidistä muutenkin kuin jouluna. Pyytää ja saa.  Niistä esineistä, joista tahtoisin ainakin yhden muistoksi, on äidilläni vielä puolet jäljellä. Toivon, että saan yhden, mutta voinen elää, vaikka en saisikaan.

Meillä on molemmilla lapsia. Vanhempamme elivät kiireisiä eläkehumppiaan silloin kun lapseni olivat pieniä ja olisin tahtonut vähän apua. Siskoni taas sai lapset niin myöhään, että vanhempamme eivät enää olleet auttavassa kunnossa. Lastenlasten suhteen on siis mennyt tasapuolisesti. 

Mietin, että onko minulla esine muistoa äidistä. On minulla yksi lasiesine, jota en pyytänyt, jota en tahtonut, mutta äiti tahtoi antaa, niin otin vastaan. Sain sen yli 10 v sitten.

Isän kanssa puhuimme kuolemasta jo hänen eläissään. Olin varautunut hänen lähtöönsä. Meillä oli paljon hyviä yhteisiä muistoja, jotka jäivät päälimäiseksi. Isä varmisti, että olin valmis hänen menettämiseen. Hän todellakin huolehti tunteistani ja minä hänen. En tiedä, että miten valmistautuisin äidin lähtöön, kun ei olla koskaan keskusteltu aiheesta.

ap

Vierailija kirjoitti:

On tavallista, että jostain pidetään enemmän kuin toisesta. Myös perheessä. Tätä ei vaan yleensä haluta myöntää.

Tämä. Nukkeleikki on se juttu ja pienet lapset siksi halutuimpia.

Syntymä on kuolemantuomio :(

Se on ihan tavallista. Ja joskus ne lempparit vaihtaa paikkaa. Ei se haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Syntymä on kuolemantuomio :(

Ja elämä siinä välissä yhden tekevä?  Miksi sitten elät jos ei ole muuta kuin kuolema?

Vai ajatteliko siskosi että sai vanhaa roinaa ja sinä uutta...

Vierailija kirjoitti:

Vai ajatteliko siskosi että sai vanhaa roinaa ja sinä uutta...

En usko. Olen ehdottanut vaihtamista, mutta ei ole tahtonut.

Mietin miten vaikeaa äidin lähtö tulee olemaan hänelle. Siskoni ei ole ehkä aikuistunut, tehnyt irtiottoa äidistämme,  samalla tavalla kuin minä. Hän on minua 6 v nuorempi kuopus.

ap

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan tavallista. Ja joskus ne lempparit vaihtaa paikkaa. Ei se haittaa.

Meillä ei vaihdu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai ajatteliko siskosi että sai vanhaa roinaa ja sinä uutta...

En usko. Olen ehdottanut vaihtamista, mutta ei ole tahtonut.

Mietin miten vaikeaa äidin lähtö tulee olemaan hänelle. Siskoni ei ole ehkä aikuistunut, tehnyt irtiottoa äidistämme,  samalla tavalla kuin minä. Hän on minua 6 v nuorempi kuopus.

ap

Ok... kurjaa on. Siskosi taitaa olla ikuinen vauva äidillesi. Jotkut kuopukset jäävät siihen ikuisen vauvan asemaan ja rooliin.. ehkä voit yrittää lohduttautua että se ei ole mikään palvelus ihmiselle itselleen vaikka sitä on varmaan sietämätöntä seurata vierestä.

Pahimmillaan narsistiset sisaret pitävät kirjaa saamisistaan kuten noista koriste-esineistä. Toki se tuskin koskee ap:ta, mutta kunhan sanoin... Ohitit kymyksen, että pitäisitkö esineistä yhtä hyvää huolta tai mikä olisi käsissäsi esineiden kohtalo.

Viimeistään silloin kun äiti on kuollut, minulle selviää, että miten tulen sen ottamaan. Mietin vain, että mitä pystyn tuntemaan silloin. Ehkä kuuntelen siskoni tarinoita äidistä? Siskolla on kerrottavaa ja minulla taas vähemmän kerrottavaa ja enemmän todettavaa, miten yhteinen aikamme äidin kanssa meni. 

Toivon, että itse ehdin  keskustella lasteni kanssa ajasta, joka on kuolemani jälkeen. Toivon tietenkin, että he ovat silloin selvittäneet välinsä kanssani, jos ja kun jotain selvitetävää aina yleensä on. Tahtoisin kuolla elämästä kyllin saaneena ennen lapsiani.

ap

Tiedän perheen jossa sisko omi oman siskonsa lapsen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Pahimmillaan narsistiset sisaret pitävät kirjaa saamisistaan kuten noista koriste-esineistä. Toki se tuskin koskee ap:ta, mutta kunhan sanoin... Ohitit kymyksen, että pitäisitkö esineistä yhtä hyvää huolta tai mikä olisi käsissäsi esineiden kohtalo.

Olen pitänyt huolta lasiesineestä, jonka sain. Tahtoisin hyvin vähän muistoesineitä. Sitä vähemmän, mitä enemmän  siskoni on jo ehtinyt saada, sillä olen luopunut ajatuksesta, että jotain saisin. Antaisin esineet aikanaan lapsilleni, joten parasta olisi saada lapsille samanlaiset miellyttävät esinemuistot mummistaan.

ap