Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia on vaikeaa hyväksyä kaveruuden päättyminen?
14.01.2023 |
Olen kohdannut elämässäni paljon vastoinkäymisiä ja tuntuu etten kestä niitä yhtään enempää. Niistä mennyt psyyke sitten rikki ja useampi mt-diagnoosi löytyy. Ahdistuneisuushäiriö on pahin ja vaikka en pura ahdistustani henkisellä tai fyysisellä väkivallalla toisiin ihmisiin niin tuntuu että jotkut aistivat helposti ahdistuneisuuteni vaikka se ei liity heihin mitenkään, kyseessä on oma päänsisäinen ongelma. Niin vaikka en raivoa tai riehu, mutta en kykene myöskään saamaan ahdistuksen tunnetta täysin pois niin menetän kavereita ja sitten tulen tosi katkeraksi siitä että mut hylättiin todennäköisesti ahdistuneisuuden takia. Miksi koen katkeruutta ja miks oon silleen, että jos parantuisin ja tää henkilö haluaisi olla mun kaveri uudestaan niin sitten en päästä enää lähelle periaatteella että jos en kelvannut silloin kun olisin tarvinnut tukea niin miks nyt sitten kun oon parhaimmillani?
Kommentit (5)
No eihän se koskaan tunnu hyvältä, että minussa on jotain vikaa ja siksi minulle käy näin. Torjuminen kammottaa ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän se koskaan tunnu hyvältä, että minussa on jotain vikaa ja siksi minulle käy näin. Torjuminen kammottaa ihmistä.
Nonni eli mun ei tarvii kokee syyllisyyttä siitä että mulla on ahdistuneisuushäiriö ja en kyennyt peittää sitä mitenkään. Jotenkin tuli tunne, että teen taas jotain huonosti ja tekis jopa mieli olla vihainen siitä että 'muut näkee mun pään sisään' joka on privaatti alue mutta samaan aikaan tiedän ettei se oo näiden ihmisten vika että heillä on hyvä vaisto
Tiedä mistä toikin tulee että alan syyllistää itseäni siitä että oon sairas ja pelkään että ihmiset jälleen satuttaa mua kun en onnistu olemaan kuin normaali ihminen.
Ensiksi tulee mieleen se, ettet ole valinnut itse ystävyyssuhteen päättymistä, joten olet vielä kiintynyt häneen. Ystävä on ehtinyt jo tekemään oman luopumistyönsä ennen kuin katkaisee suhteen joko välttelyllä tai kertomalla siitä sinulle.
Yleensä me ihmiset voidaan pahoin, kun emme itse valitse tai pysty vaikuttamaan meille henkilökohtaisesti tärkeään asiaan, kuten ihmissuhteet tai niissä tapahtuvat asiat.
On luonnollista, että suojaat itseäsi pettymyksiltä. Toisaalta, joskus kannattaa silti uskoa ja luottaa, että asioilla on tapana järjestyä ja ihmiset yksilöinä toimivat eri tavoin jopa samoissa tilanteissa.
Enkä myöskään halua valittaa kavereille ahdistustani, mielummin keskustelen ihan muista aiheista jotta saisin ajatukset pois siitä ahdistuksesta. Toivon että kaverit osais sivuuttaa sen mun olotilan kuin sitä ei oiskaan