Miten nuoren muutto kotoa

Aika auttaa tässäkin. Klisee, mutta totta.

Ainakin minulle. Kummankin lähtiessä koin tyhjän pesän tunteita.

Olet edelleen tärkeä hänelle. Vaikka alkuun ei pitäisi yhteyttä, kun on innoissaan uudesta itsenäisestä elämästä. ( oletan tässä että välit on ok.)

Nyt keksit itsellesi paljon tekemistä työn ohella ( jos olet töissä). Yhdet vanhemmat sanoivat aloittaneensa järjestelmällisen siivouksen koko asunnossa, kun piti keksiä tekemistä. Lapsen muutto otto koville.

Hyvät on välit.

Rakkaus satuttaa. Ap.

Normaalilla ihmisellä on muutakin elämää kuin aikuinen lapsi. Jos ei ole, niin se ei ole ainakaan muiden vika.

Ajattele enemmän niin päin, että se sun lapsesi on tosi innoissaan itsenäistymisestä.

Vaikka olisi muutakin elämää, niin kyllä se lapsen itsenäistyminen ja omilleen muutto herättää voimakkaita tunteita. Ja tunteet vaan tulee.

Vieläkin lapsi käy ja lähtee, tulee haikeus hetkeksi. Sitten palautuu arkeen.

Eri asia miten niiden mukaan toimii. Että antaa nuoren elää omaa elämäänsä.

1.vastaaja

Minulla on nuorempi lähdössä parin vuoden päästä kotoa.

Nähdään kyllä alkuunsa varmastikin viikoittain, kun muuttaa opiskelemaan todenn'äköisesti lähikaupunkiin. Uuden "ylimääräisen" ajan käytän rillutteluun. Naisia ja viinaa kuten oli ennen naimisiin menoa. Vielä jaksaa 50v. :)

Mulla sattui myös nuorimman muutto, sattuminen loppui vasta selkäleikkauksessa.

Olet tehnyt paljon oikein vanhempana kun hän haluaa ja kykenee itsenäistymään. Nyt on vielä tämä irroitusvaihe. Se voi tehdä kipeää. Kyllä sinä kestät.

Aikoinaan ihmettelin tätiäni, joka itki silmät päästään lasten muuttoa. Ihmettelin silloin ja tätini sanoi minun tietävän kun omat lapset muuttaa pois.

Nyt omat lapset ovat muuttaneet enkä ole kyyneltäkään vuodattanut. Joo, haikea olo, mutta näin sen kuuluu mennä.

Tätini suree edelleen lasten muuttoa. Sairasta sanon minä.

Ihanahan se on että lapsella alkaa uusi elämänvaihe kuten kuuluukin!

Itkisitkö esim. hänen naimisiinmenosta, lapsista tms? Mikä lisää lapselle onnellisuutta ja tuo paljon uutta "pöhinää" arkeen?

Hieno juttuhan se on. Meillä juuri 21-v. kerää rahaa kasaan ja samalla asp-tiliä että on varaa muuttaa omilleen ja haluan tukea kaikin tavoin. Kuulemma saan imurin ostaa tuparilahjaksi :) Ja kaapit täyteen mausteita ja kuiva-aineita, kastikkeita jne :)

Monet on helpottuneita kun lapset lähtevät ja katkaisevat napanuoransa. Ei pidä elää omaa elämää vain lasten kautta ja laittaa oma identiteetti heihin.

Meillä lapsen muutto oli odotettu tapahtuma. Sitä en odottanut/toivonut, että mies meni samassa ovenavauksessa.

Lopulta lapsi vietti kanssani säännöllistä aikaa ensimmäisen muuttovuoden ja oli muutenkin korvaamaton apu.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi muutakin elämää, niin kyllä se lapsen itsenäistyminen ja omilleen muutto herättää voimakkaita tunteita. Ja tunteet vaan tulee.

Vieläkin lapsi käy ja lähtee, tulee haikeus hetkeksi. Sitten palautuu arkeen.

Eri asia miten niiden mukaan toimii. Että antaa nuoren elää omaa elämäänsä.

1.vastaaja

Just näin. Ei mullakaan oo kamalasti omaa elämää, mutta hyvin olen selvinnyt nouten yllättävästä poismuutosta. Muutti kesken lukion juuri 18-vuotiaana ja vielä toiselle puolelle Suomea. Käy kotona harvakseltaan.

Haikeus ja ikävä on luonnollista.

Onhan siinä kaikki ihanat muistot pinnalla, ja itkeä saa.

Lapsesi on sinulle rakas, siitä se ikävä kertoo.

Selviät kyllä.

Sehän se kun tajuaa tulleensa vanhaks, niin se elämä menee.

Vierailija kirjoitti:

Normaalilla ihmisellä on muutakin elämää kuin aikuinen lapsi. Jos ei ole, niin se ei ole ainakaan muiden vika.

Mihin tää liittyy?

T ohis

Mulla on nyt armeijassa esikoinen ja kesällä muuttaa tulevaan opiskelukaupunkiin. On haikeaa todella. Pakko vaan luottaa siihen, että on tarjonnut hyvät eväät elämään nuorelle. Mulla on kuopus vielä kotona, mikä helpottaa vähän.

Vierailija kirjoitti:

Ihanahan se on että lapsella alkaa uusi elämänvaihe kuten kuuluukin!

Itkisitkö esim. hänen naimisiinmenosta, lapsista tms? Mikä lisää lapselle onnellisuutta ja tuo paljon uutta "pöhinää" arkeen?

Hieno juttuhan se on. Meillä juuri 21-v. kerää rahaa kasaan ja samalla asp-tiliä että on varaa muuttaa omilleen ja haluan tukea kaikin tavoin. Kuulemma saan imurin ostaa tuparilahjaksi :) Ja kaapit täyteen mausteita ja kuiva-aineita, kastikkeita jne :)

Kuinka tolvana pitää olla, että ei ymmärrä miten ihana ja haikea voi olla yhtäaikaa olemassa tunteina? Jos vielä oikeesti olet samassa elämänvaiheessa?

Niinhän elämän kuuluukin mennä , olen onnellinen etten ole peräkamarinpoikia ja -tyttöjä kasvattanut ja nyt on ihanaa kun on itsellekkin aikaa.