Mikseivät äidit/naiset enää leivo?
Tästä oli toinenkin aloitus, mutta ihmiset eivät pystyneet keskittymään olennaiseen. Otsikossa kysymys.
Ennen vanhaan leivottiin, tuoksuttiin pullalta, pidettiin itsestä ja kodista huolta. Yhteisöllisyys oli tärkeää, elämä otettiin vastaan hymyillen. Ei ylipainoa, ei tatuointeja, ei pinnallisuutta. Vaikeutensa oli kaikilla, mutta pikkuasioista ei valitettu tai alettu voimaantua kaikesta.
Ja kyllä: myös miehet tekivät enemmän töitä ja paiskivat hommia perheen eteen. Ei ole edes kyse vain naisista, vaikka heissä ilmiö korostuu. Mikä tämän muutti? Nykyään kaikkia kiinnostavat vain älypuhelimet, ja jos jotakuta huvittaa kodin laittaminen, hän saa niskoillensa vain syyttelyä.
Kommentit (122)
En osaa sanoa muista naisista, mutta kerron omat syyt leipomattomuuteen: väsyttää ja meillä on ahdasta. Käyn töissä, eikä pitkän työpäivän jälkeen huvita alkaa leipomaan, kun on yksinkertaisempaa ostaa se pulla valmiina kaupan hyllyltä. Toisekseen, meillä oli varaa vain tämmöiseen pieneen kämppään, keittiö on onneton koppero, ei täällä ole tarpeeksi isoa tasoa työstää taikinaa.
Mielikuvasi menneestä on myös vähän hassu. Eivät ihmiset leipomisen takia olleet hoikempia, vaan fyysisemmän työn ja vähemmän ruokamäärän. Oma mummoni oli oikein kunnon leipoja, ja koko sukumme lihavin nainen.
Jaa. Minä kyllä tykkään leipoa, mutta yritän vähän rajoittaa, koska se sopii lopulta itsestä huolehtimisen kanssa huonosti yhteen. Kun leipoo, tulee syötyä ja ei se muille tuputtaminenkaan kivaa ole, koska moni meistä kamppailee nykyisin ylipainon kanssa ja itsehillintä kestää vain niin pitkään kuin mitään ei ole tarjolla.
En leivo, koska en halua. Jos joku perheenjäsen haluaa pullantuoksua kämppään niin hän kyllä tietää, mistä leivontatarvikkeet löytyvät.
Olisi mukava kun meilläkin olisi kotona ahkera pullantuoksuinen kotirouva. Valitettavasti en ole.
Olen 34-vuotias yksinasuva mies ja itse tykkään silloin tällöin leipoa sämpylöitä. En koe, että vain naisten pitäisi leipoa.
Nykyään leivotaan vaan sen takia, että saadaan instaan kuvia. Samalla mainitaan tuotteita nimeltä, ja toivotaan, että firmat tarttuvat täkyyn, ja alkavat maksaa sinulle mainostamisesta. Se on ihan sama kuinka kuiva ja pahanmakuinen se käntty on. Kunhan vaan kuvat on hyviä ja raha virtaa.
Hyviä leivontahetkiä kaikille!
Elämä on nykyään niin kuormittavaa muutenkin, ettei kiinnosta ottaa lisää stressiä jonkun vanhanaikaisen naiskuvan ylläpitämisestä. Mulla on kyllä rahaa hakea leipomosta ne herkut stressivapaasti, jos sellaisia kaipaan. Leivon jos inspiraatio sattuu iskemään, mutta mistään velvollisuudentunnosta en siihen ryhdy.
No, nykyään naisille pulla maistuu kyllä, mutta kuitenkin liian laiskoja leipomaan itse 😂
Vierailija kirjoitti:
Surullista on että naisten hommat ei enään naisille kelpaa
Surullista, että oot juuttunut jonnekin 50-luvulle. Ei ole olemassa enää "naisten hommia", koska elämme tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa. Sopeudu tai kuole sukupuuttoon.
Pulla päivässä pitää pepun pyöreänä
Nykyään pullaa ja muuta saa kaupoista helposti. Iso osa asuu kaupungissa, joten kaupat on myös nopeasti saavutettavissa. Moni ei katso leipomista vaivan arvoiseksi, ellei ole pienituloinen tai erityisesti pidä leipomisesta. Vapaa-aika käytetään mieluummin muihin asioihin.
Mihin sinä naista tarvitset leipomaan? Leivo itse.
Eikö meille ole joka tuutista toitotettu, että vehnä ja sokeri on suoraan s*atanasta, niinhän meille on opetettu. Opetus alkaa mennä perille näköjään! Eikö mikään kelpaa?
14 jatkaa...
ja nämä perinteistä naista kaipaavat ei koskaan tunnu tajuavan, miksi nainen ei välttämättä halua
a) leikkiä kotirouvaa oman täyden työpäivän päälle.
b) olla oikea kotirouva ja tuhota siinä sivussa oman eläkekertymänsä
Leivon aina, kun tulee kavereita tai sukulaisia kylään. En tykkää kaupan leivonnaisista. Välillä leivon myös sämpylöitä. Herkkuja ei vaan viitsi huvikseen leipoa, sillä sitten ne tulee myös syötyä ja paino nousee.
Voin leipoa pullaa vaikka joka päivä jos maksat korvauksen menetetystä palkasta
Koska sovisnimia ei enää ole. Nuoret naiset menevät yliopistoon ja ammattikorkeaan. Tuo leipominen tuntui jotenkin sopivan vanhaan luokkayhteiskuntaan, kun naisille oli aikaakin enemmän. Nykypäivän uranaisilla ei ole aikaa tuollaiseen. Vapaa-ajalla on lukuiset liikuntaharrastukset ja vastaavat. Misä välissä sitä muka leipoa ehtisi. Ylipäänsä leipominen kuulostaa äärimmäisen sovinistiselta 70-luvun menolta.
No meillä leipoo molemmat...minä ja mies. Minä en leivo pullaa enkä sämpylöitä koska ne mies leipoo paremmin. Minä teen suolaisia piirakoita, kuivakakkuja ym. Ja ihan fiiliksen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen 34-vuotias yksinasuva mies ja itse tykkään silloin tällöin leipoa sämpylöitä. En koe, että vain naisten pitäisi leipoa.
Minä tykkään leipoa pitsoja, taikina nousemaan jo ed. päivänä. Munkkeja tulee tehtyä ja toisinaan sorrun valmiisiin pohjiin piirakoita tehdessäni. Hyvää vastapainoa putkimiehen hommille. Vaimo ei tosiaankaan tykkää leipoa, on kuulemma työlästä.
"Ei ylipainoa, ei tatuointeja, ei pinnallisuutta".. Huomaatko ap, mikä tuossa kommentissa oli huvittavaa? Entä koetko itse olevasi jotenkin ei-pinnallinen?