Kauanko suritte eroa...

sitä erotyötä päässä ennen kuin tapahtuu. Itse olin miettinyt asiaa 2v, ja kun xmies muutti ulos en enää itkenyt kertaakaan. Toki tuli hetkiä kun ahdisti ja tuli ikävää, mutta opin että en ikävöinyt sitä ihmistä vaan eri tilanteita, esim joulua, isänpäivää jne.

Erostasi on kuukausi, se ei ole vielä mitään. Tärkein tehtävä on tehty, olet ollut pohjalla ja nyt on suunta vain ylöspäin vaikka välillä liukastut taaksepäinkin. Jaksamista.

lopullisesti, en sillä tavalla enää surrut asiaa, ne oli käsitelty jo niin monta kertaa vuosien aikana kaikki.



Toista eroa suren edelleen ja siitä on sentään jo kohta vuosi aikaa.

koska minä olin se lähtijä, vaikka ns. yhdessä päätettiinkin asiasta. Ei lapsia.



Jos mieheni kanssa tulisi ero, surisin varmaan loppuelämäni..



Mutta sitten löytyisi "laastari", joka helpottaisi elon rytmiin pääsyä. Näin käy vielä sullekin. Pidä silmät auki! ;)

10 vuoden yhdessäolon jälkeen surin yllättävää (mies löysi toisen) avioeroa n. kaksi vuotta. Sen jälkeen tunsin itseni voittavaksi, vahvemmaksi ja toipuneeksi.

Kaksi ekaa vuotta oli pahimmat, sen jälkeen alkoi helpottaa. Nyt on kulunut jo viisi vuotta selibaatissa eikä tilanne taida tästä muuttua kun en enää uskalla tutustua miehiin.

Olen mies ja ero tuli kulman takaa. Lapsia 2. Surin 5 vuotta. Ihme että olen hengissä. Rankkaa oli huomata n. 10 vuotta kestäneen suhteen jälkeen että vaimo oli jakorasia. Jos nyt pitäisi käydä sama läpi niin tappaisin itseni.

asiaa pahensi se että miehestä tuli selville eron jälkeisten vuosien aikana asioita jotka olivat vielä pahempia kuin usean naisen kanssa pettäminen, johon liitto kaatui. Ihanko vakavissaan joku miettii että kuukaudessa pitäisi päästä yli suhteesta? Mun mielestä eka vuosi on pahin, toinen on myös aika paha, kolmantena alkaa helpottaa mutta neljäntenä vasta kannattaa alkaa tutustua muihin jos ylipäätään enää kukaan kiinnostaa! Mua ei kiinnosta vieläkään (7 v kulunut).

Olin naimisissa 9 vuotta. Ex-mieheni varmaan luulee, että jaoin siinä vaiheessa, kun muutimme asumuseroon. Tosiasia on, että ottajia olisi ollut, mutta aivan sänkypuuhiin asti en noiden kädestätaluttajien kanssa mennyt. Eroaminen oli vaikeaa ja tarvitsin henkistä tukea toisilta miehiltä. Miehet olisivat halunneet muuta, mutta haistatin heille p3%&#t!



Mitä mieltä? Ex ei tiedä totuutta tästä. Rakastan häntä vieläkin, mutta en ole ottanut häneen yhteyttä. Olen taas naimisissa. Välissä ei muita miehiä. Erosta on monta monta vuotta.

miettisi kauankin. mulla meni kaksi vuotta ennenkuin pistin itseni kuntoon (laihdutin) ja aloin katselemaan uusia miehiä sillä silmällä.

toista surin n vuoden ajan, mies jätti. Sen vuoden ajan kaikki oli vaikeaa, en saanut alkuun nukuttua kuin pari tuntia yössä, itkin jatkuvasti. Vuoden jälkeen helpotti lyhyessä ajassa. Paras ystäväni kuoli auto-onnettomuudessa, sen jälkeen asiat sai oikeat mittasuhteet.



Toinen parisuhde, minä jätin. Tunsin pahaa syyllisyyttä, koska löysin toisen miehen. Syyllisyyden tunne sai vielä yrittämään yhdessä, mutta eihän siitä mitään tullut. En voinut sietää miehen kosketusta, teki mieli oksentaa. Parin päivän päästä sanoin ettei tästä mitään tule. Olin niin sikamainen että siinä miehen asunnon eteisessä soitin uudelle miehelle tulevani hänen luokseen. Kävelin ulos, enkä surrut sekuntiakaan.