Lue keskustelun säännöt.
Mikä vika on ihmisessä joka haluaa jatkuvana esiintyä ja olla huomion keskipisteenä?
11.01.2023 |
Onko lapsuudessa jäänyt vaille huomiota, eikä siksi saa koskaan tarpeekseen? Vaikka huomiota saa, se ei riitä vaan valokeilan on osuttava häneen jatkuvasti. Ei kuitenkaan ymmärrä, että hän ei ole muiden ihmisten elämän keskipiste. Muut eivät ole häntä varten olemassa.
Diagnooseja?
Kommentit (30)
Millä tavalla diagnoosin kuuleminen auttaisi sinua vaikka sen antaisi palstan anonyymin kyökkipsykologin sijaan joku virallisesti asiat osaava psyykenlääkäri?
Jos lähipiirissäsi on tuollainen etkä pysty pitämään etäisyyttä niin tarvitset diagnoosin sijaan käytännön ohjeita sille, miten säilyttää oma mielenrauhasi ja miten estät tuota pilaamasta omaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita ihmisiä kutsutaan ekstroverteiksi. Idiootit ympärilläni -kirja taas kuvaa näitä ihmisiä värillä keltainen.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla diagnoosin kuuleminen auttaisi sinua vaikka sen antaisi palstan anonyymin kyökkipsykologin sijaan joku virallisesti asiat osaava psyykenlääkäri?
Jos lähipiirissäsi on tuollainen etkä pysty pitämään etäisyyttä niin tarvitset diagnoosin sijaan käytännön ohjeita sille, miten säilyttää oma mielenrauhasi ja miten estät tuota pilaamasta omaa elämääsi.
Niin, ihan mielenkiintoista olis pohtia mistä mahtaa johtua tuollainen käytös, saako sitä loppumaan millään vai onko etääntyminen viisain vaihtoehto. En jaksa olla jatkuvana yleisönä tälle esiintyjälle. Vuorovaikutusta arvostan sosiaalisissa suhteissa enkä yleisössä istumista.
Vierailija kirjoitti:
Noita ihmisiä kutsutaan ekstroverteiksi. Idiootit ympärilläni -kirja taas kuvaa näitä ihmisiä värillä keltainen.
Ekstrovertti ei hae huomiota. Aloittaja kuvannee queen bee - tyyppistä tapausta, jolle koko maailma on yleisö ja kaikki ympärillä täyttämässä hänen toiveitaan.
se on sannulisyndrooma. kotona saanut lumihiutaleprinsessakasvatuksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla diagnoosin kuuleminen auttaisi sinua vaikka sen antaisi palstan anonyymin kyökkipsykologin sijaan joku virallisesti asiat osaava psyykenlääkäri?
Jos lähipiirissäsi on tuollainen etkä pysty pitämään etäisyyttä niin tarvitset diagnoosin sijaan käytännön ohjeita sille, miten säilyttää oma mielenrauhasi ja miten estät tuota pilaamasta omaa elämääsi.
Niin, ihan mielenkiintoista olis pohtia mistä mahtaa johtua tuollainen käytös, saako sitä loppumaan millään vai onko etääntyminen viisain vaihtoehto. En jaksa olla jatkuvana yleisönä tälle esiintyjälle. Vuorovaikutusta arvostan sosiaalisissa suhteissa enkä yleisössä istumista.
Erittäin todennäköisesti et saa häntä muuttumaan. Tuollaisiin valitettavasti tehoaa vain etäisyyden ottaminen eli vältät altistumasta haitalliseksi kokemallesi käytökselle. Omasta poistumisestaan ei kannata tehdä numeroa eli ei mitään siltojen polttelua mikäli tapaus ei väkipakolla työnny yksityiselämääsi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomionhakuinen persoona.
Kyllä.
Nämä ovat päällisin puolin rasittavan oloisia, yliseksuaalisia draamakuningattaria ja -kuninkaita. Mutta taustalla on lapsuuden hylkäämiskokemuksia. Ihan hirveä kohtalo saada juurikin tuo persoonallisuushäiriö, ystävälläni on se.
Ihminen ei tahallaan ole huomiohakuinen. Muistakaa, että oudosti käyttäytyvällä ihmisellä on aina takana joku mielenterveysongelma tai muu kriisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomionhakuinen persoona.
Kyllä.
Nämä ovat päällisin puolin rasittavan oloisia, yliseksuaalisia draamakuningattaria ja -kuninkaita. Mutta taustalla on lapsuuden hylkäämiskokemuksia. Ihan hirveä kohtalo saada juurikin tuo persoonallisuushäiriö, ystävälläni on se.
Ihminen ei tahallaan ole huomiohakuinen. Muistakaa, että oudosti käyttäytyvällä ihmisellä on aina takana joku mielenterveysongelma tai muu kriisi.
Toivottavasti nämä hakisivat apua itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomionhakuinen persoona.
Kyllä.
Nämä ovat päällisin puolin rasittavan oloisia, yliseksuaalisia draamakuningattaria ja -kuninkaita. Mutta taustalla on lapsuuden hylkäämiskokemuksia. Ihan hirveä kohtalo saada juurikin tuo persoonallisuushäiriö, ystävälläni on se.
Ihminen ei tahallaan ole huomiohakuinen. Muistakaa, että oudosti käyttäytyvällä ihmisellä on aina takana joku mielenterveysongelma tai muu kriisi.
Kyllä, tuo yliseksuaalisuus ja halu olla niin, niin seksikäs, on myös ylikorostunutta. Kuka vaan voi vetäistä paitaa alemmas ja esitellä rintavakoaan vaikka perheensä edessä, mutta kenellä oikeasti voi olla ylikorostunut tarve sellaiseen. No tällaisella henkilöllä jonka päässä pyörii vain halu olla esillä, keinolla millä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen pari tällaista huomionhakuista persoonaa, jotka aina esiintyvät eli ovat näkyvästi esillä ja mm. laulavat tai pitävät puheenvuoroja tapaamisissa. Mielestäni heitä on vanhemmat jotenkin ylikehuneet ja suitsuttaneet kotona. Muut sisarukset ovat jääneet heidän varjoonsa. Näillä esiintymishaluisilla on varmasti luonteessakin se esiintymishalu, mutta olen ajatellut, että vanhemmat ovat tehneet heille karhunpalveluksen. Nämä kyseiset esiintymishaluiset ja huomionhakuiset ihmiset hymyilevät tosi valloittavasti siinä esiintymisroolissaan, mutta kahden kesken saattavat olla tosi kylmiä ja töksähteleviä. He ovat kuin pysyvästi jääneet pieniksi lapsiksi koulun kevätjuhlaesitysmoodiin ja tarvitsevat aina yleisön itselleen.
Hyvin sanottu kun joku sanoi, ettei jaksa aina istua tällaisten ihmisten yleisönä, vaan että arvostaa vuorovaikutusta yhteisissä tapaamisissa. Näin minäkin ajattelen.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen pari tällaista huomionhakuista persoonaa, jotka aina esiintyvät eli ovat näkyvästi esillä ja mm. laulavat tai pitävät puheenvuoroja tapaamisissa. Mielestäni heitä on vanhemmat jotenkin ylikehuneet ja suitsuttaneet kotona. Muut sisarukset ovat jääneet heidän varjoonsa. Näillä esiintymishaluisilla on varmasti luonteessakin se esiintymishalu, mutta olen ajatellut, että vanhemmat ovat tehneet heille karhunpalveluksen. Nämä kyseiset esiintymishaluiset ja huomionhakuiset ihmiset hymyilevät tosi valloittavasti siinä esiintymisroolissaan, mutta kahden kesken saattavat olla tosi kylmiä ja töksähteleviä. He ovat kuin pysyvästi jääneet pieniksi lapsiksi koulun kevätjuhlaesitysmoodiin ja tarvitsevat aina yleisön itselleen.
Hyvin sanottu kun joku sanoi, ettei jaksa aina istua tällaisten ihmisten yleisönä, vaan että arvostaa vuorovaikutusta yhteisissä tapaamisissa. Näin minäkin ajattelen.
tälläiset hieman vielä lapselliset aikuiset saattavat olla myös minä minä-jyriä,eivät osaa odottaa vuoroaan tai jäädä vastaavasti taustalle joskus itsekin ja antaa vuoro toisillekin,vaan aina on pyrittävä jonkun eteen tai varpaille...tulee tunne,että onko lapsena jäänyt varjoon,eikö ole saanut tarpeeksi rakkautta tms? mutta mielestäni aikuisena pitäisi jo osata olla välillä vähemmän äänessä :) lapset on ihan asia erikseen
nimim.ei pahalla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen pari tällaista huomionhakuista persoonaa, jotka aina esiintyvät eli ovat näkyvästi esillä ja mm. laulavat tai pitävät puheenvuoroja tapaamisissa. Mielestäni heitä on vanhemmat jotenkin ylikehuneet ja suitsuttaneet kotona. Muut sisarukset ovat jääneet heidän varjoonsa. Näillä esiintymishaluisilla on varmasti luonteessakin se esiintymishalu, mutta olen ajatellut, että vanhemmat ovat tehneet heille karhunpalveluksen. Nämä kyseiset esiintymishaluiset ja huomionhakuiset ihmiset hymyilevät tosi valloittavasti siinä esiintymisroolissaan, mutta kahden kesken saattavat olla tosi kylmiä ja töksähteleviä. He ovat kuin pysyvästi jääneet pieniksi lapsiksi koulun kevätjuhlaesitysmoodiin ja tarvitsevat aina yleisön itselleen.
Hyvin sanottu kun joku sanoi, ettei jaksa aina istua tällaisten ihmisten yleisönä, vaan että arvostaa vuorovaikutusta yhteisissä tapaamisissa. Näin minäkin ajattelen.
tälläiset hieman vielä lapselliset aikuiset saattavat olla myös minä minä-jyriä,eivät osaa odottaa vuoroaan tai jäädä vastaavasti taustalle joskus itsekin ja antaa vuoro toisillekin,vaan aina on pyrittävä jonkun eteen tai varpaille...tulee tunne,että onko lapsena jäänyt varjoon,eikö ole saanut tarpeeksi rakkautta tms? mutta mielestäni aikuisena pitäisi jo osata olla välillä vähemmän äänessä :) lapset on ihan asia erikseen
nimim.ei pahalla :)
lisään: ei esiintymisessä mitään pahaa ole,ihmiset on tempperamentiltään erilaisia,sen tajuan,toiset haluaa olla enemmän esillä kuin toiset,toiset on esiintyjiä,toiset ei,mutta aikuisenkin pitää osata odottaa vuoroa,antaa tilaa jne.
Vierailija kirjoitti:
se on sannulisyndrooma. kotona saanut lumihiutaleprinsessakasvatuksen
Niin, sinulla taitaa olla se, todella pahana versiona.
Eivät kaikki huomionhakuiset ja aina esiintymään pyrkivät ihmiset ole ollenkaan mitenkään seksuaalisia tai yliseksiaalisia siinä esiintymisessään. Tiedän ihmistyypin, joka on vielä aikuisenakin kuin se isin kehuma pikkutyttö esiintyessään. Puheenvuorot yhteisissä tapaamisissa ovat aika naiivia höpötystä ja laulut kuin alakoulun koulun kevätjuhlassa. Hymy ja katse on sellainen "isi isi katso mua!" Jännä, vaikka nimenomaan isä on aina kehunut ja suosinut tätä ihmistä jopa muiden sisarusten kustannuksella. Tämän valovoimaisesti hymyilevän ihmisen käytöstä kuvaa noin muuten ahneus ja itsekkyys.
Ei kai siihen mitään vikaa tarvitse? Kiitos heidän, meillä on esim viihdettä.
Sellasta se on, kun on henkisesti jämähtänyt ylä aste ikään. 13-15 vuotiaan tasolla pörräävä aikuinen vauva. Tiedän muutaman ja pidän etäisyyttä.
Kyseisen henkilön selitys on käytökselleen: kun rakastan esiintyä!
Onko se riittävä oikeutus?