Lue keskustelun säännöt.
Mihin tämä nykyajan "kasvatus" missä lapselle ollaan "kaveri" on johtanut? Oletteko sitä miettineet?
08.01.2023 |
Nuorisorikollisuus huipussaan. Kaupungeissa parveilee nuorisoa rötöstelemässä, pahoinpidellään ohikulkijaa sairaalakuntoon tai jopa tapetaan ellei tupakkaa satu löytymään. Milloin hakataan bussikuskia tai potkitaan raskaana olevaa vatsaan. Kouluissa ei käytöstapoja ja sielläkin kiusataan ja pahoinpidellään toisia. Huumeita aletaan vetämään 14-vuotiaana jne.
Kun rajoja ei ole kotikasvatuksessa, eli saa tehdä mitä haluaa, niin sellainen on myös käytös kodin seinien ulkopuolella. Ovatko ihmiset tyhmempiä vanhempina nykyään? Mikä siinä on vaikeata ymmärtää että vanhemman tehtävä on 'kasvattaa' lapsiaan? Vanhempana sinun tehäväsi on sanoa lapselle "ei". Ja "ei käy". Tarvittaessa monta sataa kertaa vuodessa. Kasvatatte itse lapsenne päin helevettiä ja sitten ihmetellään kieli keskellä suuta kenen vika? Löytyy peilistä!
M46
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Niin, ennen kyvyttömät kasvattajat on kasvattaneet lapsensa pelolla, nykyään se ei ole ok joten kyvyttömät jättää kasvattamatta. Pelolla kasvatetut toisaalta ei halua olla samanlaisia kuin omat vanhempansa ja on sitten liiankin lepsuja.
Iso osa vanhemmista onneksi kasvattaa edelleen hyvin, rajoilla ja rakkaudella.
Varsinaisesti kasvatusta ei tarvitse kuin häiriköt, muut sosiaalistuu matkimalla yhteiskuntaan. Että turha ottaa kunniaa kenenkään kasvattajana siitä että se oma lapsi on hyvin kasvatettu. Se kasvattaisi itsensä hyvin vaikka yksin oli vanhemmat mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tehtävä vanhempana on opettaa lapsi ajattelemaan omilla aivoillaan, tekemään omaa elämänsä koskevat päätökset niin että voi elää niiden kanssa nukkuen yönsä hyvin. Mun tehtävä vanhempana on luottaa lapsi siivilleen ja antaa siihen parhaat mahdolliset eväät kotoa. Mun tehtävä ei ole olla kaveri, ei sokeasti uskottava auktoriteettikaan. Kaikkein vähiten mun tehtävä on jättää lapsi selviämään ja tekemään ratkaisuja yksin.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ennen kyvyttömät kasvattajat on kasvattaneet lapsensa pelolla, nykyään se ei ole ok joten kyvyttömät jättää kasvattamatta. Pelolla kasvatetut toisaalta ei halua olla samanlaisia kuin omat vanhempansa ja on sitten liiankin lepsuja.
Iso osa vanhemmista onneksi kasvattaa edelleen hyvin, rajoilla ja rakkaudella.
Rajojen lisäksi lapsi tarvitsee myös kurin. Raja on pelkkä viiva maassa jonka yli on helppo astua jos kuria ei ole.
Lasten oikeudet ovat paremmalla tasolla kuin koskaan ennen. Ikinä aiemmin lapsilla ei ole ollut sellaista määrää oikeuksia kuin nykyisin. Lasten oikeuksia jopa juhlistetaan erillisellä päivällä kalenterissa.
Jos sanoo ei ja perustelee, kannattaisi kertoa myös mitä saa ja voi tehdä. Eli mitä vaihtoehtoja lapsella on tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten oikeudet ovat paremmalla tasolla kuin koskaan ennen. Ikinä aiemmin lapsilla ei ole ollut sellaista määrää oikeuksia kuin nykyisin. Lasten oikeuksia jopa juhlistetaan erillisellä päivällä kalenterissa.
Siitä huolimatta olen tosi iloinen, etten ole lapsi nykyaikana. Silloin 70-80-luvuilla minua kohdeltiin hyvin, ja vanhemmat olivat turvallisia aikuisia eikä mitään lastensa kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Mun tehtävä vanhempana on opettaa lapsi ajattelemaan omilla aivoillaan, tekemään omaa elämänsä koskevat päätökset niin että voi elää niiden kanssa nukkuen yönsä hyvin. Mun tehtävä vanhempana on luottaa lapsi siivilleen ja antaa siihen parhaat mahdolliset eväät kotoa. Mun tehtävä ei ole olla kaveri, ei sokeasti uskottava auktoriteettikaan. Kaikkein vähiten mun tehtävä on jättää lapsi selviämään ja tekemään ratkaisuja yksin.
Et sinä aina voi olla niitä ratkaisuja hänen kanssaankaan tekemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/nuorten-rikollisuus-on…
Mihin lähteeseen perustat että nuorisorikollisuus on kasvussa? Vai oliko se vaan omaa mutua joka sopi agendaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ennen kyvyttömät kasvattajat on kasvattaneet lapsensa pelolla, nykyään se ei ole ok joten kyvyttömät jättää kasvattamatta. Pelolla kasvatetut toisaalta ei halua olla samanlaisia kuin omat vanhempansa ja on sitten liiankin lepsuja.
Iso osa vanhemmista onneksi kasvattaa edelleen hyvin, rajoilla ja rakkaudella.
Varsinaisesti kasvatusta ei tarvitse kuin häiriköt, muut sosiaalistuu matkimalla yhteiskuntaan. Että turha ottaa kunniaa kenenkään kasvattajana siitä että se oma lapsi on hyvin kasvatettu. Se kasvattaisi itsensä hyvin vaikka yksin oli vanhemmat mitä tahansa.
No ihan noin yksinkertaista se ei ole. Poikkeuksia on siinä tapauksessa aika paljon. Näitä yhteiskunnan 'sosiaalistamia' joudun työkseni tukemaan koulussa päivittäin. Monet sosiaalisilta taidoiltaan sekaisin kuin seinäkellot. Töitä riittää, trendi kasvava. Opet joutuvat kasvattamaan monia vanhempiakin, tietysti vain vaivihkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten oikeudet ovat paremmalla tasolla kuin koskaan ennen. Ikinä aiemmin lapsilla ei ole ollut sellaista määrää oikeuksia kuin nykyisin. Lasten oikeuksia jopa juhlistetaan erillisellä päivällä kalenterissa.
Siitä huolimatta olen tosi iloinen, etten ole lapsi nykyaikana. Silloin 70-80-luvuilla minua kohdeltiin hyvin, ja vanhemmat olivat turvallisia aikuisia eikä mitään lastensa kavereita.
Sulla oli siis hyvät vanhemmat mutta monet eivät olleet. Ja nykyään luulet että kaikki ovat huonoja vanhempia koska et haluaisi olla nyt lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tehtävä vanhempana on opettaa lapsi ajattelemaan omilla aivoillaan, tekemään omaa elämänsä koskevat päätökset niin että voi elää niiden kanssa nukkuen yönsä hyvin. Mun tehtävä vanhempana on luottaa lapsi siivilleen ja antaa siihen parhaat mahdolliset eväät kotoa. Mun tehtävä ei ole olla kaveri, ei sokeasti uskottava auktoriteettikaan. Kaikkein vähiten mun tehtävä on jättää lapsi selviämään ja tekemään ratkaisuja yksin.
Et sinä aina voi olla niitä ratkaisuja hänen kanssaankaan tekemässä.
Ei tossa niin sanotakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tehtävä vanhempana on opettaa lapsi ajattelemaan omilla aivoillaan, tekemään omaa elämänsä koskevat päätökset niin että voi elää niiden kanssa nukkuen yönsä hyvin. Mun tehtävä vanhempana on luottaa lapsi siivilleen ja antaa siihen parhaat mahdolliset eväät kotoa. Mun tehtävä ei ole olla kaveri, ei sokeasti uskottava auktoriteettikaan. Kaikkein vähiten mun tehtävä on jättää lapsi selviämään ja tekemään ratkaisuja yksin.
Et sinä aina voi olla niitä ratkaisuja hänen kanssaankaan tekemässä.
Ei tossa niin sanotakaan.
Lue se vika virke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten oikeudet ovat paremmalla tasolla kuin koskaan ennen. Ikinä aiemmin lapsilla ei ole ollut sellaista määrää oikeuksia kuin nykyisin. Lasten oikeuksia jopa juhlistetaan erillisellä päivällä kalenterissa.
Siitä huolimatta olen tosi iloinen, etten ole lapsi nykyaikana. Silloin 70-80-luvuilla minua kohdeltiin hyvin, ja vanhemmat olivat turvallisia aikuisia eikä mitään lastensa kavereita.
Sulla oli siis hyvät vanhemmat mutta monet eivät olleet. Ja nykyään luulet että kaikki ovat huonoja vanhempia koska et haluaisi olla nyt lapsi?
Mä en haluais olla nyt lapsi enkä nuori. Nykyajan vapaa kasvatus, elämän arvot ja lasten oikeudet ovat sellaisia, että lasten päänupit eivät kestä. Kellä vastuu, sillä valta, pitäisi olla tänä päivänäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen opettajan työssäni törmännyt yhä useammin vanhempiin, joilla ei ole mitään kykyä eikä halua asettaa lapsilleen rajoja, kasvattaa näitä tai hoitaa kasvuympäristöä turvalliseksi. Ei ole enää sormilla laskettavissa ne kerrat, kun huoltaja sanoo lapsen asioista keskusteltaessa esim. jotakin näistä:
- kun en mä sille oikein mitään pysty tekemään jos se valvoo yöt/pelaa kaiken vapaa-aikansa/käyttäytyy törkeästi/ei peseydy tai syö/ . . .
- onhan se meidän X aina ollut vähän semmoinen oman tiensä kulkija
- en mä ole sitten viitsinyt lapsilta pyytää mihinkään kotitöihin tai semmoisiin osallistumista
- oon mä yrittänyt sanoa sille niistä läksyistä mutta ei siitä ole ollut apua
- olen sitten ajatellut antaa sen olla, että jospa sille jossain vaiheessa kasvaa järki päähän
- me aikuiset kun ei olla katsomassa, mitä ne lapset siellä kotona tekee tai missä ne iltaisin kulkee
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen opettajan työssäni törmännyt yhä useammin vanhempiin, joilla ei ole mitään kykyä eikä halua asettaa lapsilleen rajoja, kasvattaa näitä tai hoitaa kasvuympäristöä turvalliseksi. Ei ole enää sormilla laskettavissa ne kerrat, kun huoltaja sanoo lapsen asioista keskusteltaessa esim. jotakin näistä:
- kun en mä sille oikein mitään pysty tekemään jos se valvoo yöt/pelaa kaiken vapaa-aikansa/käyttäytyy törkeästi/ei peseydy tai syö/ . . .
- onhan se meidän X aina ollut vähän semmoinen oman tiensä kulkija
- en mä ole sitten viitsinyt lapsilta pyytää mihinkään kotitöihin tai semmoisiin osallistumista
- oon mä yrittänyt sanoa sille niistä läksyistä mutta ei siitä ole ollut apua
- olen sitten ajatellut antaa sen olla, että jospa sille jossain vaiheessa kasvaa järki päähän
- me aikuiset kun ei olla katsomassa, mitä ne lapset siellä kotona tekee tai missä ne iltaisin kulkee
Heitteillejättöä, kun jätetään lapsi kasvattamatta.
Meillä kotona rajoja osoitettiin nahkavyön avulla. En ihan sellaista tähän päivään kaipaisi.
Tuo kaverikasvatus oli muotia 80- ja 90-luvuilla. Silloin lehdissä oli paljon lapsiperhehaastatteluja, joissa vanhemmat kertoivat olevansa ennemmin lapsen kaveri mitä vanhempi. Ne sen ajan lapset ovat nyt keski-ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotona rajoja osoitettiin nahkavyön avulla. En ihan sellaista tähän päivään kaipaisi.
Voi niitä rajoja muutenkin osoittaa. Monet vanhemmat vaan eivät osaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kaverikasvatus oli muotia 80- ja 90-luvuilla. Silloin lehdissä oli paljon lapsiperhehaastatteluja, joissa vanhemmat kertoivat olevansa ennemmin lapsen kaveri mitä vanhempi. Ne sen ajan lapset ovat nyt keski-ikäisiä.
Ja yrittävät kasvattaa omia lapsiaan samalla tavalla, kun eivät muuta tapaa ole oppineet.
Niin, ennen kyvyttömät kasvattajat on kasvattaneet lapsensa pelolla, nykyään se ei ole ok joten kyvyttömät jättää kasvattamatta. Pelolla kasvatetut toisaalta ei halua olla samanlaisia kuin omat vanhempansa ja on sitten liiankin lepsuja.
Iso osa vanhemmista onneksi kasvattaa edelleen hyvin, rajoilla ja rakkaudella.