Lue keskustelun säännöt.
Miten teidän alle kouluikäiset ovat reagoineet muuttamiseen?
14.07.2010 |
Miten olette helpottaneet tilannetta, että lapsen on ollut helpompi sopeutua muuttamiseen?
Meillä on muutto edessä ja kaksi leikki-ikäistä lasta. Kokemuksia ja vinkkejä kaipaisin muilta.
Kommentit (9)
kahden leikki-ikäisen kanssa ja stressasin etukäteen että nyt menee pilalle psyykkinen kehitys ja kiintymyssuhteet ja kaikki.
Lapset sopeutuivat hyvin. Meillä tilannetta auttoi se, että olin itse kotona eikä lapset joutuneet heti esim. uuteen hoitopaikkaan vaan saivat ensin aikaa sopeutua uuteen kotiin, kieleen ja muihin juttuihin. Aikanaan hoito jne meni hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahden leikki-ikäisen kanssa ja stressasin etukäteen että nyt menee pilalle psyykkinen kehitys ja kiintymyssuhteet ja kaikki.
Lapset sopeutuivat hyvin. Meillä tilannetta auttoi se, että olin itse kotona eikä lapset joutuneet heti esim. uuteen hoitopaikkaan vaan saivat ensin aikaa sopeutua uuteen kotiin, kieleen ja muihin juttuihin. Aikanaan hoito jne meni hyvin.
reagoinut mitenkään erityisesti, tajusi heti että nyt vaan ollaan eri paikassa ja sillä selvä. Uusi päiväkoti oli paljon kivempi kuin entinen, joten sekin helpotti siirtymistä.
Vinkkina...
Menkaa katsomaan yhdessa uutta kotia. Antakaa heidan jotenkin vaikuttaa uuden kodin sisustukseen, vaikka molemmille oma nurkka tai oma juliste, jos ei omaa huonetta ole. Antakaa osallistua jonkin verran pakkaamiseen. Vastatkaa kysymyksiin.
Kun olette muuttaneet, kertokaa useampi kerta, etta tama on uusi koti ja tanne saa asettua. Tutustuttakaa ymparistoon. Lapset eivat valttamatta uskalla vahaan aikaan olla niin itsenaisia kuin ennen ovat olleet. Saattaa tulla pimean pelkoa, uusia varjoja talossa tms.
Voitte palata joskus vanhan kodin maisemiin ja jutella siita ajasta, mika oli parasta, mika kivempaa kuin uudessa. Ja mika on uudessa kivempaa.
Meilla pelkasivat pitkaan leikkia ulkona omalla pihalla ja pelkasivat myos oisin. Vuosi meni niin olivat ihan asettuneet, mutta talo oli heidan mielesta liian iso (ennen kolmio) ja tylsaa kun ei hissia jne. Nykyaan eivat niin kaipaile vanhaan.
(tai vaikka jo ennen varsinaista muuttoa jos mahdollista). Lisäks joku kiva juttu lapsia odottamaan, joku mistä tykkää, vaikka uusi lelu (vaikka leikkihella) tai kerrossänky tai jotain muuta mukavaa, josta lapsi tykkää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpaankaan muuttoon eivät reagoineet mitenkään erityisesti. Tokassa muutossa olivat mukana katsomassa taloa ennen ostoa ja kun taloa remontoitiin olivat monesti katsomassa ja myös mukana muuttotouhuissa. Innoissaan olivat uudesta kodista.
ja heille oli moni asia ihan hamaran peitossa muuton suhteen, mm. etta kun ostamme talon, niin me tuodaan sinne omat tavaramme ja vanhat asukkaat ottaa omansa mukanaan. He kun ajattelivat, etta se talo minne mennaan on sitten just sellainen kuin se oli kun katsottiin sita naytossa.
He kotiutuivat paremmin kun saivat maalata meidan kanssa oman huoneensa seinat lempivarillaan.
Niin ja tama ei ollut heidan eka muutto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välillä oli helpompaa, välillä tosi vaikeata
Kamalinta oli kun vaihdoin koulua yläasteella ja jouduin sellaiseen luokkaan missä kaikki olivat olleet yhdessä esikoululaisista asti
Helpointa silloin ulkomailla, missä opettajat sekoittivat joka vuosi luokat
Kyllä sitä sopeutuu.
Lähinnä ne on innoissaan uudesta kodista.