Täytin 40, saanko olla pettynyt, ettei tullut mitään erikoishuomiota?
Muutama onnitteli viestillä, moni sosiaalisessa mediassa. Mies osti jonkun viime tipan lahjan taas, siis tyyliin sukkia tai muki kuten aina.
Tiedän kyllä että se ei oo sama kuin esim. 50v, mutta jotenkin luulin että joku edes kommentoisi uudelle vuosikymmenelle siirtymistä.
Tai että tasakymmenen lahjaan mies käyttäisi aikaa enemmän kuin 20min, miettisi etukäteen.
Itselle se kuitenkin on iso asia.
Kommentit (17)
Kuinka muistit tai aiot muistaa miestäsi vsstaavasta kymmenluvusta?
Joo, täytin 50 ja ei muistanut kuin äiti.
Puoliso nyt muisti asian, mutta ei järjestänyt mitään pientä kivaa edes.
Saa toki olla, mutta mullakin 3 v. sitten meni nelikymppiset ihan niinkun kaikki muutkin synttärit enkä muuta odottanutkaan. Sama lähipiiri kuitenkin aina onnittelee, enkä odota kenenkään käyttävän esim. enemmän rahaa lahjaan/muuhun muistamiseen. Ehkä voisit itse järjestää kivat synttärijuhlat, just sellaiset kuin haluat!
Itsellä meni 40 v synttärit samoin kuin kuvailit. Ja samoin 50v synttärit myös. Kyllähän se hieman kirpaisi. Toisaalta en halua olla huomion kohteena eli siinä mielessä helppoa. No eipä tartte nähdä älyttömästi vaivaa miehen synttäreiden suhteen
Onnellinen voi olla ilman muiden muistamisiakin.
Kiinnostaa, mitä mies teki sen 20 minuuttia?
Assburger kirjoitti:
Joo, täytin 50 ja ei muistanut kuin äiti.
Puoliso nyt muisti asian, mutta ei järjestänyt mitään pientä kivaa edes.
Teillä ei ole tapana?
Ei tainnut kukaan edes onnitella. Tai äiti luultavasti, mutta ei ollut tärkeä päivä minulle, niin en muista varmaksi.
Aika monihan ap:tä on onnitellut ja silti kehtaa valittaa.
Itse en ollut pettynyt siihen, että kukaan ei äitäni lukuunottamatta muistanut 40 vuotissynttäreitä. Eipä tuo erityisesi harmittanut, Olihan se vain siuoraa jatkoa sille että huomasin taas yhden vuoden kuluneen lisää sinkkuna ja haaveet lapsista tai vaikka mukavasta asunnosta ja koulutusta vastaavasta työstä tuintuivat taas vain entistäkin kaukaisemmilta.
Saat olla pettynyt. Minäkin vasta loppuvuodesta täytin 40 eikä monikaan muistanut. Vanhemmat eivät viitsineet edes tulla kahville. Mies osti lahjaksi sellaisen ruman viltin, torkkupeiton. Olen pettynyt ja loukkaantunut.
Mies kun täyttää pyöreitä niin ostan lahjaksi jotain peräpukamavoidetta 😤🤭
Meillä suvussa nelikymppisiä juhlitaan kunnolla, viiskymppiset voi jo unohtaa. Saat olla pettynyt.
Minä voin kommentoida uudelle vuosikymmenelle siirtymistäsi:
Vielä eilen olit kolmekymppinen, mutta tänään jo pitkälle viidennelläkymmenennellä.
Vierailija kirjoitti:
Saat olla pettynyt. Minäkin vasta loppuvuodesta täytin 40 eikä monikaan muistanut. Vanhemmat eivät viitsineet edes tulla kahville. Mies osti lahjaksi sellaisen ruman viltin, torkkupeiton. Olen pettynyt ja loukkaantunut.
Mies kun täyttää pyöreitä niin ostan lahjaksi jotain peräpukamavoidetta 😤🤭
Torkkupeitto versus peräpukamavoide. Justiinsa joo.
Kerroin joskus toisessa ketjussa (m olen), et silloin kun täytin 40v. samana päivänä, äiti oli Tk:n vuodeosastolla. Äippää kävelytin käytävällä ja hän meni vessaan, niin sillä välin joku mummeli yritti iskeä mut, tai ainakin rupesi flirttailee :)
Kaikenlaista sitä mullekin sattuu! - Ja synttäripäivänä! :)
(Illalla kävin baarissa, katsomassa oisko vanhoja tuttuja, osittain oli. Ei vaan sitten huvittanut "dokaaminen"; johtui osittain tuosta äidin, juuri saamasta diagnoosista (A.)).
Minulla edessä parin vuoden päästä. En jaksa enää haaveilla, että puoliso osaisi huomioida (huomioi kyllä, mutta siten, kun haluaisi itsensä huomioitavan eli mahdollisimman yllätyksettömästi ja low key. En jaksa lähteä nyt mihkään risteilylle).
Olen jo alkanut puhumaan, että lähden sitten tekemään yhden reissun synttäreikseni. Se vaatii erikoisosaamista, joten kukaan lähimmäistä ei pääse mukaan, ja hyvä niin. Ruuhkavuosissa vapaus on harvinainen luonnonvara, ja aion käyttää nelikymppisiäni tekosyynä parin päivän vapaudelle ihan kaikesta.
Suosittelen samaa muille: jos lähipiiri ei osaa arvostaa sinua huomioimisen verran, niin sitten kannattaa ainakin arvostaa itseään, ottaa tilansa ja tehdä/ostaa jotain, mistä todella pitää.
Onnea kaikille täysiä kymmeniä täyttäneille!
Vierailija kirjoitti:
Minulla edessä parin vuoden päästä. En jaksa enää haaveilla, että puoliso osaisi huomioida (huomioi kyllä, mutta siten, kun haluaisi itsensä huomioitavan eli mahdollisimman yllätyksettömästi ja low key. En jaksa lähteä nyt mihkään risteilylle).
Olen jo alkanut puhumaan, että lähden sitten tekemään yhden reissun synttäreikseni. Se vaatii erikoisosaamista, joten kukaan lähimmäistä ei pääse mukaan, ja hyvä niin. Ruuhkavuosissa vapaus on harvinainen luonnonvara, ja aion käyttää nelikymppisiäni tekosyynä parin päivän vapaudelle ihan kaikesta.
Suosittelen samaa muille: jos lähipiiri ei osaa arvostaa sinua huomioimisen verran, niin sitten kannattaa ainakin arvostaa itseään, ottaa tilansa ja tehdä/ostaa jotain, mistä todella pitää.
Onnea kaikille täysiä kymmeniä täyttäneille!
Oletko kertonut puolisollesi, mistä ilahtuisit?
Oletko kysynyt puolisoltasi, miten hän haluaa tulla muistetuksi?
Asioiden ääneen sanominen usein kannattaa, koska oletuksista useimmiten seuraa pettymys puoleen tai toiseen.
Itse pidän ihan vain kukista ja puolisoni taas haluaa käydä syömässä ravintolassa. Muistamme toisimme usein siten. Samoin meitä yhdistää ajan järjestäminen toisillemme tärkeitä päivinä, vaikka se olisi vain iltakävely.
1. Saa olla pettynyt :)
2. Millaista huomiota kaipasit? Itse tulen puolisen vuotta perässä ja todennäköisesti saan onnittelut läheisiltä, mutten jotenkin osaa odottaa edes enempää. Ajatus itsestä nelikymppisenä on huvittava, saattaa mennä itsekseen hihitellessä ne vuosijuhlat :D