Lapsenkasvatuksesta...

Minä olen jonkin aikaa miettinyt, että mitä ihmettä tämä nykyaika on, kun uutta teoriaa pukkaa teorian perään aiheesta, miten lapsia pitäisi kasvattaa. Talonpoikaisjärki ei enää riitä eikä edes se, että lapset voivat hyvin. Tänään törmäsin taas uuteen teoriaan, jonka joku nerokas professori on keksinyt arvokkaassa työssään. Tämä suuri viisaus on, että lapsista tulee rauhattomia, jos äiti viettää paljon aikaa puhelimessa. Juu, niin, nyt siis ei saa puhua puhelimessakaan. Mitähän vielä?



Jokainen itseään arvostava professori keksii nyt ainakin yhden uuden hienon teorian. Viisas professori tutkii, tekee tutkimuksia, analysoi, löytää yhtäläisyyksiä ja laittaa tiedon eteenpäin. Ja sattumaa ei nyt näissä tapauksissa paljoa tarvitse korostaa. Pääasia on, että yhtäläisyys löytyi ja oma löydös ponnahtaa julkisuuteen.



Eikä siinä kaikki. Tietoa tulee myös menneisyydestä - vanhan kansan perimätietoutena. Siinä on moni rakas mummi suutahtanut huomatessaan, että kultainen kallis pienoinen tyttären tytär on puettu, hatutettu ja aurinkolasitettu pienistä vaaleista kultakutreista kantapäähän saakka. Nenännypykkäkin on rasvattu niin, ettei enää erotu rasvakerroksen alta. Mummi kyräilee ja houvvaa auringonvalon terveellisyydestä, mutta ei tiedä, että lapsen äiti on saanut viimeisemmät tiedot uv-säteilyn vaaroista ja ihosyöpäriskistä. Siinä taas mamma on kahden tulen välissä surkeana tilanteen ristiriitaisuudesta. Kumpaa tietoa siis uskoa? Mummi nyt sanoo piut paut koko tutkimustietoudelle.



Ja tietoahan löytyy ja lähteitä on monia. Asummehan nopean informaation yhteiskunnassa. Vaikka tuskin kylän marttojen puskaradio sen hitaampi on, en minä sillä. Lehdet, kirjat, televisio, internet, neuvola, mummut, papat, isät, äidit, kassajonon vieras vanhempi täti tai setä, keskustelupalstat, naapurit valistavat omalta osaltaan tietämätöntä mammaa, vaikka mamma itse ei tietoa niin välittäisi aina kuullakaan. Eikä siinä kaikki. Nämä hienot viisaudet ilmaistaan moraalisoiden, ystävällisesti, asiallisesti, vihamielisesti, provosoiden, näsäviisaasti, valheellisesti, tekopyhästi tai millä tavalla tahansa, kunhan vain tämä mamma ottaisi opikseen.



En minä tällä kirjoituksella mitään hae. Olenpahan vaan miettinyt, kun neuvoa tulee semmoisella tahdilla, ettei enää meinaa itse perässä pysyä.



T: Pohdiskeleva mamma