Miten sovittaa paras ystävä ja parisuhde?

Olen 29-vuotias. Minulla on paras ystävä ihan ala-asteelta asti ja tähän päivään mennessä ollaan pysytty hyvinä ystävinä. Vaikka mulla on paljon hyviä kavereita, ei kukaan ole kuitenkaan niin hyvä ystävä, kuin hän. Hän on vähän kuin sisko.

Tämä ystävä on ikänsä itse seurustellut ja pitänyt itse aina huolen siitä, että koska olen hänelle niin tärkeä, mahdun aina ja iänkaikkisesti heidän mukaansa (vaikka miehet olisi vaihtunut) kaikkialle ja juhannusten/uuden vuoden viettoihin vuosien ajan tms ja jos menevät ystäväporukalle, minä mahdun aina mukaan. Ystäväni on aina sanonut, että parisuhde ja ystävät kuuluvat samalle levelille hänen mittapuussaan, tai ystävät jopa korkeammalle ja hänellä ei kanssa kovasti ystäviä ole. Että tyyliin melkein jos viettävät parisuhdeaikaa, minä mahdun mukaan ja välillä melkein pitävät huolen, että tulen, vaikka kieltäytyisin.

No, tietysti olen tästä mahdottoman kiitollinen ja tietysti ystävä on mulle yhtä lailla tärkeä. Asia ei vaan päde oikein toisinpäin ja se huolettaa.

En tiedä, välillä tunnen, että ystävä on minusta liian läheisriippuvainen. Olen yhden ainoan kerran seurustellut ja ystäväni näki tämän miehen tasan yhden kerran (vertailun vuoksi minä nään ystäväni miestä satoja kertoja ja olen ja tulen näkemään) ja silloinkin ystäväni huusi hänelle pää punaisena. Ei pitänyt, että seurustelen, koska mulle jää vähemmän aikaa ystävälleni.

Joskus vähän pyytelinkin mukaan ystävääni ja miesystäväni kanssa, mutta ystäväni ei halunnut. Hän ei kertakaikkiaan pidä, että seurustelisin kenenkään kanssa. Ei ole tätä ääneen sanonut, mutta aina jos tapailen jotain, ystäväni ottaa minuun entistä enemmän kontaktia, heittäytyy marttyyriksi, jos en ehdi nähdä ja jopa suuttuu. Joskus sanoo, että aina oot vaan ton kanssa ja pelkää, että jätän ystäväni jos löydän oikeasti sen miehen.

Mitä tässä oikein tekee. Toki se on paikkaansa pitävä väite, että ystäväni huomio jää vähemmälle, jos joskus seurustelen, kun ystäväni ei ole halukas viettämään aikaa heidän kanssa. Että ymmärrän, mutten ymmärrä.

Vaikuttaako ystäväni läheisriippuvaiselta? Tai jotenkin omistushaluiselta?