Asperger-ihmiset tai Asperger-lasten vanhemmat: oletteko/ovatko lapsenne saaneet minkäänlaisia tukitoimia?
Mikäli olette, niin onko niistä ollut minkäänlaista hyötyä?
Kommentit (4)
Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja perhe (aikuiset lapset). Kävin keski-iän kynnyksellä kelan tukemana kolme vuotta neuropsykiatrisessa kuntoutuksessa neuropsykologilla. Minun kohdallani tämä oli lähinnä terapialuontoista (psykologilla myös psykoterapeuttikoulutus), arkea tukevaa keskustelua. Koin sen juurikin sellaisena, ja ajankohdan sille sopivana.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse asperger, en ole saanut enkä kaivannut mitään tukitoimia. Poika saattaa myös olla as, mutta emme halua hänelle mitään diagnoosia koska pärjää, samoin kuin minä aikoinaan, aivan hyvin ilmankin mitään tukitoimia. Koulu menee erinomaisesti, kavereita ei kauheasti ole mutta ei hän niitä haluakaan, harrastaa avaruusjuttuja ja ohjelmointia ja epäilemättä jostain tuommoisesta tulee hänelle ammattikin, minä äiti kun olen koodari ja isänsä fyysikko.
Onko sinulla itselläsi siis AS-diagnoosi? Miksi sait diagnoosin, jos et kerran ole tarvinnut/kaivannut minkäänlaista tukea? Käsittääkseni tuo tuen tarve on ihan ehdoton diagnoosikriteeri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse asperger, en ole saanut enkä kaivannut mitään tukitoimia. Poika saattaa myös olla as, mutta emme halua hänelle mitään diagnoosia koska pärjää, samoin kuin minä aikoinaan, aivan hyvin ilmankin mitään tukitoimia. Koulu menee erinomaisesti, kavereita ei kauheasti ole mutta ei hän niitä haluakaan, harrastaa avaruusjuttuja ja ohjelmointia ja epäilemättä jostain tuommoisesta tulee hänelle ammattikin, minä äiti kun olen koodari ja isänsä fyysikko.
Onko sinulla itselläsi siis AS-diagnoosi? Miksi sait diagnoosin, jos et kerran ole tarvinnut/kaivannut minkäänlaista tukea? Käsittääkseni tuo tuen tarve on ihan ehdoton diagnoosikriteeri.
Samaa hämmästelen! Onko dg yksityiseltä vai julkiselta puolelta?
Olen itse asperger, en ole saanut enkä kaivannut mitään tukitoimia. Poika saattaa myös olla as, mutta emme halua hänelle mitään diagnoosia koska pärjää, samoin kuin minä aikoinaan, aivan hyvin ilmankin mitään tukitoimia. Koulu menee erinomaisesti, kavereita ei kauheasti ole mutta ei hän niitä haluakaan, harrastaa avaruusjuttuja ja ohjelmointia ja epäilemättä jostain tuommoisesta tulee hänelle ammattikin, minä äiti kun olen koodari ja isänsä fyysikko.