Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsi ujostelee synttärisankarina...
01.08.2008 |
Meidän esikoisemme on kovasti sosiaalinen, mutta ei tykkää olla ison joukon huomion keskipisteenä. 5-v synttäreillään vaati, ettei hänelle laulettaisi onnittelulauluakaan, eikä uskaltanut edes puhaltaa kynttilää kakusta. Sama kuvio on toistunut jo kolme vuotta. Lahjojen saaminen stressaa häntä kamalasti, aivan kuin hän ei tietäisi miten niihin pitää suhtautua; pienenä saattoi tulla jopa aggressiiviseksi kun jännitti niin kovasti. No, tavallaan ymmärrän häntä, sillä olin itse pienenä vähän samanlainen, mutta tämä on kyllä meikäläinen potenssiin 10.
Onko teillä samanlaisia lapsia tai olitteko itse pienenä näin ujoja? Miten meidän pitäisi toimia? Saako lapsi traumoja, jos hänelle lauletaan vaatimuksestaan huolimatta (mitä emme toki halua tehdä), vai valittaako puolestaan aikanaan terapeutille kun hänelle ei laulettu edes onnittelulauluja? Pitäisikö synttärien juhlimisesta luopua, vai totuttaa häntä niihin?
Kommentit (2)
varsinkin kun meillä on myös pikkusisko (joka ei juhlissaan ujostele lainkaan), niin eihän olisi reilua jättää vain toista juhlatta, eikä olisi reilua sekään jos sisko ei juhlia saisi siksi, että isosisko ujostelee omiaan :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuitenkaan halua lopettaa synttäreiden pitoa, niin kuin mun kohdalla on tehty. Se vaan opettaa siihen, ettei ole minkään arvoinen, vaikka itse sitä toivoiskin.
Mä helpotan meidän ujon lapsen keskipisteenä olemista jakamalla huomion hänen kanssaan. Avaan lahjat, puhallan kynttilät jne. Ei hänen tarvitse kantaa raskasta tähteyden taakkaa jos ei halua, mutta ehdottomasti haluan, että hän kokee kuitenkin juhlien järjestämisen ja ymmärtää, että vieraat ovat tulleet häntä varten ja ostavat lahjoja hänelle.
On hyvä oppia olemaan saaja-puolella myös, ei pelkästään antajana.