Kamalin uusi vuosi -peukutusketju

Mä oon yksin

Olin ex-mieheni vanhempien luona bileissä, joissa kaikki olivat kännissä paitsi minä. Minulla ei siis ollut mitään juomista vastaan, mutta ei ollut parikymppisenä kivaa olla 50 v kännisten ihmisten keskellä.

Silloinen appiukko oli eräänä uv:na todella humalassa. Kauhulla seurasin kaukaa, kun hän halusi räjäyttää ilotulitusraketteja. Ihme, ettei mitään sattunut. Mitään suojalaseja ja muita ei tietenkään ollut.

olin sairaalassa

Jouduin olemaan töissä sekä 31.12 että 1.1. Työpaikallani oli yleensä tapana, että jollakin oli 31.12 työvuoro ja joku muu oli töissä 1.1. Koska olin uusi, niin "sain" molemmat työvuorot.

Mies oli vaatinut, että tulen hänen kaveriensa bileisiin, joista en tuntenut kunnolla ketään. Bileissä mies ei välittänyt viettää kanssani aikaa, joi kännit, eikä vaivautunut suutelemaan minua vuoden vaihtuessa, vaikka se oli meillä perinteenä. Ilta päättyi siihen, että menin yksin nukkumaan ja mies könysi kännissä viereeni nukkumaan joskus myöhemmin.

Tajusin vasta jälkikäteen, että mies oli jo tuolloin tiennyt, että aikoisi lähteä avioliitostamme. En vain itse tajunnut asiaa vielä tuolloin.

Konkurssi takana, kriisimajoitus, välilevynpullistuma, kavereita ei ole enää yhtään jäljellä, ja sukulaisia on harvassa ja kaukana. Hakisin pari viinitonkkaa turruttamaan oloani, mutta en pysty liikkumaan, eikä kyllä ole rahaakaan, kun panin viimeiset kuivaruokavaraston täydentämiseen. Mutta ei tämä ensimmäinen yksinäinen uusivuosi ja uusi vuosi ole.

Tämä. Sairastuin vuonna 2022 vaikeasti (kärsin kovista kivuista) ja ei ole mitään takeita, että tulisin koskaan terveemmäksi. 

Mulla ei koskaan ollut teininä/nuorena uuden vuoden heilaa (no eipä kyllä juhannuksenakaan kuin kerran, ja silloinkin se vonkasi koko illan vanhan tyttökaverinsa perään). Olin vähän romantikko ja haaveilin pussailusta jonkun ihastuksen kanssa, kun vuosi vaihtuu, mutta eipä koskaan niin tapahtunut. Olin aina sinkku, eikä illan juhlissakaan käynyt tuuri.

Parikymppisenä lopetin itseni kiusaaminen. Vietin uudet vuodet vanhemmillani, katselin raketteja ikkunasta ja kävin nukkumaan jo ennen puolta yötä. Isosisaruksellani oli pienet lapset tuohon aikaan ja pari uutta vuotta vahdin heitä, kun vanhempansa olivat juhlimassa.

Noh, tässä nyt tuli kooste monen vuoden ajalta. En nyt tiedä oliko tuo niiiin kamalaa, mutta surullista ainakin.

Olin yhden uuden vuoden kotona, eikä tehty mitään. Katsoin digikellosta, kun näyttöön tuli lukema 0:00 ja menin nukkumaan.

Uusi vuosi avioeron jälkeen.

Join kotona yksin kuoharia, itkin ja selasin vauvapalstaa.

Vastaava kokemus kuin aloittajalla nuoruusvuosilta. Ystävät kielsi mua tulemasta yhden ystävän luo, koska halusivat olla rauhassa luokkansa poikien kanssa siellä kolmen tytön ja kolmen pojan porukalla. En kuulemma pystyisi olemaan rennosti poikien seurassa, joten en saanut mennä ystävän luokse. 

Myöhemmin tuli olo, että eivät halunneet mun olevan siksi mukana, ettei kukaan noista pojista vain kiinnostuisi minusta. 

Ihmisillä on ilmeisesti hyvät uudet vuodet, kun ei tule tämän enempää kommentteja!

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on ilmeisesti hyvät uudet vuodet, kun ei tule tämän enempää kommentteja!

Nyt ollaan vasta valmistelemassa sitä kamalinta vuodenvaihdetta.

Noin kuusitoistavuotiaana oltiin kavereiden kanssa juhlimassa/ryyppäämässä Helsingin keskustassa, siihen aikaan kun teinit vielä ryyppäsi. Kaikki hävisi kukin tahoilleen. Pakkasta oli -25 astetta. Kaikki bussit ja junat oli jo lopettaneet kulkemisen eikä teinillä ollut taksiin rahaa ja vanhemmat viis veisasi. Baareihin ei alaikäisenä päässyt. Vaatevarustus ei taatusti ollut mitään untuvaa tai goretexia. Yöllä asematunnelitkin ym menivät kiinni. Tapasin jonkun random-tyypin jonka kanssa yritettiin säilyä hengissä se yö, täristiin välillä jossain puhelinkopeissa ja käveltiin ympäriinsä, että tulisi lämmin. Asema taisi aueta joskus aamukuudelta, muistan että siellä ei tuntunut olevan juuri sen lämpimämpää kuin ulkona. Lopulta kun kello tuli sen verran että bussit alkoi ajaa laitureihin, bussin jolla olin menossa kotiin, kuljettaja päästi bussiin lämmittelemään. Muistan että taisi olla aika kauhistunut kun olin niin umpijäässä.

2016 kun jouduin synnyttämään kuolleen lapseni. 2019 kun eksäni hakkasi minut kolmesti mustelmille, yhä kuhmu otsassa. 2022 kun viisi läheistä kuoli, nuorena. 

Vuosia sitten, kun silloinen kumppanini lähti uudenvuodenyönä toisen naisen matkaan. Hän oli töissä, minä kaverini kanssa ulkona. Ei tullut kahteen päivään kotiin, puhelin oli suljettuna. Kukaan ei ollut kuullut hänestä. Sain tietää hänen jättäneen minut, kun olin pari päivää ihmeteltyäni lähtenyt käymään erään sukulaiseni luona ja hän oli sillä aikaa tullut kotiin ja lukinnut minut ulos. Tavarani oli pakannut eksänsä avustuksella, ja tämä eksä haukkui minua niin tekstiviestein kuin puhelimitsekin. Selitystä jättämiselle en saanut kuin vuosia myöhemmin, senkin muualta kuultuna.

Oltiin parikymppisiä ja biletettiin uutta vuotta isolla porukalla kun poikakaverini ja paras ystäväni päättivät ihastua toisiinsa. Juttunsa kesti muutaman viikon.

Vedin 17-vuotiaana psykedeeliöverit.

Hyvälle kakkossijalle pääsee nyt parikymmentä vuotta myöhemmin tämä ilta, pitkähkö parisuhde päättyi viime kesänä mutta en vieläkään kykene sitä käsittelemään vaikka se ei edes yllätyksenä tullut. Täällä paikkakunnalla mulla ei ole edes kavereita ja ainoa läheinen viettää pyhänsä oman perheensä kanssa.

Tapeltiin miehen kanssa jostain ihmeen asiasta uutena vuotena 2006. Siinä sitten lenteli pastaa täynnä oleva kattila ja tomaattikastikkeetkin sen mukana. Molemmat oltiin kännissä kuin käet. Keittiö oli kuin sotatanner. Niitä oli sitten kiva kerätä ja siivota seuraavana päivänä.🙄