Sukuja joissa koiraharrastus on vallannut koko elämän???? Siis mikä juttu tää on?
oon nähny eräitä ihmisiä facebookista, ja jokainen sen suvun jäsen on jonkunlainen koira-extreme harrastaja. Jokaisella on useita koiria, vaikeasti hoidettavia rotuja (pitkäturkkisia) ja sitten kaikki pyörii niiden koirien ympärillä. Siis ei mitään muuta elämää, niin kuin yleensä ihmisillä on muutakin meneillään elämässä. Kuten esim. joku urheiluharrastus, tai muu. Näillä ei ole mitään muuta tykkäyksissä esim. kuin koiriin liittyviä asioita. Esim. eläinlääkäri, eläinkauppa, jopa tv-ohjelma mikä liittyy niihin eläimiin...Näitä kymmenittäin. Agility on iso sana. Kaverit kaikki sitä samaa. Profiilikuvissa nämä koirat. Haluaisin vaan ymmärtää miksi?
Kommentit (49)
Suomessa koirista pidetään enemmän ja parempaa huolta kuin ihmisistä konsanaan! Niitähän puhutellaankin nykyään HÄN ja sanotaan itseä äidiksi tai isäksi. Siis koiran?!?! :D
Vierailija kirjoitti:
Koirat on saaneet jo lähes ihmisen aseman tässä maassa.
Ei vaan ovat korvanneet jeesuksen. Pyhä eläin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa koirista pidetään enemmän ja parempaa huolta kuin ihmisistä konsanaan! Niitähän puhutellaankin nykyään HÄN ja sanotaan itseä äidiksi tai isäksi. Siis koiran?!?! :D
Lasten korvikkeita.
Siis mikä juttu tää on, että toisten harrastukset tai elämä yleensä häiritsee noin paljon?
No koirien kanssa saa sitä liikuntaakin samalla. Meidän suvussa on ollut hevosharrastusta, jonka ympärillä kaikki pyöri. Aina oltiin jossain ravikilpailuissa, mutta itse en hevosiin hurahtanut vaikka niitä oli kotona. Koirat ovat taas minun juttuni. Toiset taas hurahtaa vaikka autoharrastukseen.
Joo, mullakin on jo kaksi kaveria, jotka olen "menettänyt" koirille. Ennen näin taisi käydä, kun perheeseen tuli vauva, mutta nyt koiran kanssa sama juttu.
Mihinkään ei voida lähteä, koska koira ei pärjää hetkeäkään yksin kotona. Kaikki some-päivitykset ja kuvat koirasta. Koiralla enemmän harrastuksia kuin omistajalla omaa elämää:D
Ihan levotonta.
Sukuja jossa jääkiekkoharrastus on vallannut koko elämän??? Pelkkää välinehössötystä ja tyhjää rahanmenoa, koko suku töllöttää kun ehkä yksi ravaa kiekon perässä??? Naurettavaa, ei mitään sisältöä toisin kuin eläinten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mullakin on jo kaksi kaveria, jotka olen "menettänyt" koirille. Ennen näin taisi käydä, kun perheeseen tuli vauva, mutta nyt koiran kanssa sama juttu.
Mihinkään ei voida lähteä, koska koira ei pärjää hetkeäkään yksin kotona. Kaikki some-päivitykset ja kuvat koirasta. Koiralla enemmän harrastuksia kuin omistajalla omaa elämää:D
Ihan levotonta.
Miksi et lähde koiralenkille mukaan? Saa samalla raitista ilmaa ja liikuntaa.
No eikö agilityssä ole tarpeeksi urheiluharrastusta?
Niinhän ne menee. On vaikka autoharrastajia ja siihen osallistuu koko perhe/suku, veneilijäsukuja, hevostallien pitäjiä, jääkiekkoilijoita, joiden lapset pelaa ja isoisät on pelanneet aikanaan, muusikkoperheitä jne. Miksi ei sitten koiria. Mitä pahaa siinä näette?
Eläinrakas harrastus, jossa saa liikuntaa ja raitista ilmaa ja on sosiaalisuutta ja yhdessä tekemistä ja talkoita kuten ennen vanhaan. Kivahan se on jos löytyy samanhenkistä porukkaa suvusta tai kaveripiiristä. Oli harrastus sitten mikä hyvänsä kunhan laillisen puolella pysytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mullakin on jo kaksi kaveria, jotka olen "menettänyt" koirille. Ennen näin taisi käydä, kun perheeseen tuli vauva, mutta nyt koiran kanssa sama juttu.
Mihinkään ei voida lähteä, koska koira ei pärjää hetkeäkään yksin kotona. Kaikki some-päivitykset ja kuvat koirasta. Koiralla enemmän harrastuksia kuin omistajalla omaa elämää:D
Ihan levotonta.
Miksi et lähde koiralenkille mukaan? Saa samalla raitista ilmaa ja liikuntaa.
Muuten lähtisin, mutta nämä pikku kullanmurut ovat täysin kouluttamattomia tuholaisia. Pysähdytään 2 metrin välein, vetävät hihnassa koko lenkin ja haukkuvat jokaisen ihmisen / auton / oravan / lumihiutaleen.
Siitä saa vain stressin ja korkean verenpaineen xD
Se on mistä kukakin tykkää. Onhan monia perheitä joille lapsen urheiluharrastus on koko elämä. Eikä siinä mitään jos tykkää. Itse olen elämäntapakoiraharrastaja.
Kaikesta sitä jaksetaankin vinkua. Joillain on harrastus ja ne mokomat vielä tykkää siitä! Törkeää kyllä juu.
Mua ei häiritse koira-intoilijat, lapsuudenkodissani oli aina salukeja mutta meidän perheessä ei voi eläimiä olla miehen allergisen astman takia.
Mutta se mikä ehkä vähän tökkii, on muutamien - ei kaikkien - tarve asettaa koira yhtä tärkeäksi kuin ihminen. Ihan viime aikojen tapauksiin liittyen tulee mieleen esim se Ullanlinnan tappaja-psykiatri, joka ajoi autonkin mereen, autossa koko perhe ja koira. Niin ystäväni oli kaikkein eniten huolissaan tästä koirasta ja puhui, että koiraparka oli varmaan kauhusta kankeana kun joutui veden varaan, kaikki koirat ei osaa edes uida. Ja pohti hirveästi sitä, mitä koiralle mahtoi tapahtua silloin kun mies tappoi puolisonsa. En keksi tätä juttua. Ja on paljon samankaltaista, että vieras koira on tärkeämpi kuin vieras ihminen, ja oma koira on huomattavasti tärkeämpi kuin vieras ihminen.
Karvaturrit ovat lapsen korvikkeita.
Vierailija kirjoitti:
Karvaturrit ovat lapsen korvikkeita.
Miksi ne lapsen korvikkeita ovat, jos ei todellakaan halua lapsia?
Sellaista se on, kun löytää kivan harrastuksen. Eikä se agility esim. ole koirien harrastus, vaan ihmisen, joka tekee sitä yhdessä koiran kanssa.
On älyttömän kivaa, kun löytää harrastuksen parista samanhenkisiä ihmisiä! Lisäksi saa runsaasti liikuntaa ja ulkoilmaa, pääsee kisaamaan eli toteuttamaan kisaviettiään, näkee harjoittelunsa myötä edistymistä ja kehittymistä, ja kaiken lisäksi suhde siihen koiraankin muuttuu yhdessä tekemisen myötä ihan erilaiseksi. Mielekäs tekeminen vie mennessään, kannattaa kokeilla!
Ehkä se on mukava harrastus, saa liikuntaa ja ulkoilua. Törkeää, että jotkut voi ihan suvun kesken nauttia tuollaisesta!
Koirat on saaneet jo lähes ihmisen aseman tässä maassa.