Katsoimme juuri vanhoja kotivideoita ja muistin kuinka
olisin sukujuhlissa halunnut teininä vetäytyä vain omaan huoneeseen tai johonkin syrjään olemaan yksin. Sisukkaasti kuitenkin purin hammasta ja taistelin ujouttani ja sosiaalista ahdistustani vastaan kaikki ne vuodet. En edes valittanut. Ei olisi tullut kuuloonkaan että olisin sanonut jotain että mulla on sellaista ja tällaista oiretta enkä pysty osallistumaan.
Tehdäänkö nykyään enimmäkseen niin että sanotaan vaan että mulla on se ja se häiriö, en osallistu. Onko ok sanoa noin ja kieltäytyä osallistumasta vai tulkitaanko osallistumattomuus törkeäksi tai epänormaaliksi käyttäytymiseksi? Eihän kala-allergisiakaan pakoteta osallistumaan kala-aterioille tai korkeanpaikankammoisia hyppäämään benjiä kun muut hyppää.
Kommentit (7)
Joo kyllä numykyään on useimmissa suvuissa ja porukoissa ok kieltäytyä. Häiriöistä ja diagnooseista puhutaan avoimesti.
Olen aikuinen nykyään enkä vieläkään sano mitään vaan puren hammasta ja osallistun vaikka erittäin paha sosiaalifobia. Että ei se nykyajan avoimuuskasn ole mitään muuttanut. Ne on tietyt porukat joissa mennään diagnoosin mukaan. Mä en kuulu niihin.
Tunnen ihmisen jolla sos. ahdistus ja heidän suussaan ei todellakaan puhuta avoimesti mt-ongelmista yms. Silti hän yksinkertaisesti kieltäytyy kaikista sukutapaamisista. Ei mennyt edes sisaruksen valmistujaisiin eikä häihin. Joten voi ihan vain olla menemättä. Sitä en tiedä mitä hänestä mahdollisesti puhutaan sitten selän takana.
Ei kannata välittää mitä muut ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata välittää mitä muut ajattelee.
Jos ne muut on omia perheenjäseniä niin voi kiinnostaa.
Nykyisin voi jäädä sivuun, mutta silloin hyväksyy sen, että perhe ja sukulaiset sekä jättävät rauhaan että eivät enää välitä. Aika moni keksii, että hei, en halua olla yksin, mutta se on sitten myöhäistä.
Joo