Kumppani uusperheessä katkeroitunut

Omat lapset?

Nii, mun omat lapset on meillä, olen lähivanhempi. Kumppani vaan kokee että antaa meille liikaa, vaikken itse odota tai pyydä häneltä yhtä suurta sitoutumista mun lapsiin kuin itse luonnollisesti annan heille. Teen kotitöitä siinä missä hänkin, hoidan lasten harrastukset ja teen sellaista vuoroa töissä etten ole käytännössä koskaan yksin, vaan aina töiden jälkeen lasten kanssa. Kumppani taas saa vapaata kun tekee vuorotöitä ja on sen takia usein yksin aamupäivät kotona. Nyt hän kuitenkin usein sanoo että joutuu antamaan itsestään liikaa ja muu elämä kärsii. Tulee itselle tukala ja avuton olo kun koen etten pystyisi edes enempää helpottamaan hänen arkea, ja silti se on liian raskas ja hän on alkanut vaikuttaa masentuneelta, ei enää liikkuisi vapaa-ajalla sohvalta mihinkään. Ja sitten koen syyllisyyttä siitä että minä lapsineni ollaan viety häneltä arjesta ilo ja voimat.

Ehkä hän ei sittenkään halua uusperhettä vaan sen oman lapsensa pelkästään?

Hommatkoon itelleen oman kämpän.

Kuulostaa siltä että tarina alkaa olla päätöksessään. Olet viisas jos ohjaat häntä jatkamaan matkaa.

Ehkä hän on nyt nähnyt mitä elämä yhdessä on ja se on liikaa, hänellä on vain yksi lapsi ja se on aina helpompaa kuin kaksi. Tottunut rauhalliseen kenties?

Ei kaikista ole uusperheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Hommatkoon itelleen oman kämpän.

Tai ap, riippuen siitä kenen asunnossa asuvat.

Joo, mies muutti meidän luokse.

Ap

Jos on lapsia, eri asunnot.

Miehellesi on arki eli totuus tullut vastaan eikä hän osaa käsitellä todellisuutta sen jälkeen, kun alkuhuuma on hävinnyt. 

Pariterapia kenties? Valssiin tarvitaan ns. kaksi ja sinä olet omalta osaltasi vastuussa teidän suhteesta, mutta niin on mieskin. Ulkopuolinen ihminen voisi auttaa teitä oivallisesti, ehkä. 

Toisaalta myös miehellä itsellään on vastuu omasta onnellisuudestaan: hänen täytyy miettiä, onko hänelle teidän kuvio se paras tapa elää. Uusperhe vaatii erityisen paljon parin keskinäistä työtä ja pohdintaa sekä molempien omaa reflektointia, se on tosiasia. Jos tähän ei ole valmis, homma ei toimi. Jos odottaa helppoa perhe-elämää, ei uusperhe ole järkevin ratkaisu, kun ei ydinperhe-elämäkään usein ole, riippuu niin monesta tekijästä.