Oonko liian jyrkkä, jos hylkään tinderistä tyypin, joka on liian puuhakas?
Olen luonteeltani rauhallinen ja introvertti. Lempiharrastuksiani ovat kaikenlaiset nörttiharrastukset, hyvät sarjat, elokuvat ja pelaaminenkaan ei ole haitaksi, sekä pleikkapelit että lautapelit.
Tykkään kyllä ulkoillakkin joskus, esim pari kertaa talvessa voin käydä hiihtämässä/avannossa tai makkaraa paistamassa, mutten jaksa sellaista tehdä edes joka viikko tai joka toinenkaan. Enemmän olen sellainen sisäilmasta pitävä salilla käyvä nörtti, jos pitäisi johkuun itsensä luokitella.
Tinderissä välillä tulee juteltua kaikenlaisten tyyppien kanssa. Toivoisin, että kumppani omaisi myös nörttiharrastuksia ja jaksaa edes toisinaan katsella sarjamaratoneja kanssani.
Joskus mukavan oloiset tyypit sanovat, etteivät oikein jaksa tv:tä katsella ja tykkäävät enemmän puuhailla ja puuhastella. Se on turnoff.
Olenko aivan liian jyrkkä, jos hylkään sellaiset tyypit, jotka vaikuttavat jutellessa mukavilta, mutta osoittautuvat liian touhukkaiksi, eivätkä ole kiinnostuneita esim sarjoista/elokuvista. En jaksaisi tapailla monia itselleni sopimattomia ihmisiä enää.
Kommentit (14)
Eikö se nyt ole aika selvää, ettei sellanen touhuaja kanssasi sohvalla pysy, joten homma ei tulisi toimimaan.
Edelleen ihmisillä n oikeus itse päättää ketä tapailee ja jokainen määrittelee itse kumppaninkriteerit.
Miettinyt ite samaa, tykkään urheilla ja näin mutta tuntuu, että jokainen nainen joka tulee siellä vastaan on kokoajan menossa ja touhuamassa jotain. Ei ite kyllä jaksa/kiinnosta olla ihmisten ilmoilla jatkuvasti. Töissä näkee jo ihmisiä tarpeeksi, illat mielummin kotosalla rauhassa.
Toki Tinderissä kaikki esittää parhaita puoliaan, joten aktiiviseksi itseään mainostavat voi olla todellisuudessa sohvaperunoiden sohvaperuna. :)
Niin minua mietityttää, onko se puuhakas kuva ihan todellinen vai juokseeko ihmiset oikeasti koko ajan jossain?
Et ole liian jyrkkä. Itsekään introverttina en aina meinaa kestää miestäni, joka on puuhakas ja puheliaskin vielä, vaikka muuten onkin ihana. Mutta olen useaan kertaan pohtinut, että sovitaankohan me nyt ihan yhteen..
Tinderissä ihmiset esittää. Totuus voi olla mitä vain. Joku voi väittää itseään aktiivi - liikkujaksi vaikka lenkkeilee kerran viikkoon. Joku taas voi pitää itseään sohvaperunana, vaikka liikkuu päivittäin ja harrastaa ja iltaisin katsoo vaikka jotain sarjaa.
Vierailija kirjoitti:
Miettinyt ite samaa, tykkään urheilla ja näin mutta tuntuu, että jokainen nainen joka tulee siellä vastaan on kokoajan menossa ja touhuamassa jotain. Ei ite kyllä jaksa/kiinnosta olla ihmisten ilmoilla jatkuvasti. Töissä näkee jo ihmisiä tarpeeksi, illat mielummin kotosalla rauhassa.
Iha samaa mieltä. Minkä ikäinen olet ja mistä päin?
Ap tässä, olen itse nainen.
Itsekin aikoinaan annoin itsestäni tinderissä liiankin hyvän kuvan itsestäni ja turhan aktiivisen.
Sitten oli ikävä tuottaa pettymys, kun en olekkaan puuhakas kodin hengetär, joka puhuu, touhuaa ja juoksee ja harrastaa.
Nykyään haluan antaa todenmukaisemman kuvan, koska ensinnäkään en tietenkään halua tuottaa pettymystä ja haluan tapailla kaltaisiani nörttivivahteisia miehiä.
Liian usein olen suostunut näkemään tinderistä tyyppiä, joka on jo viesteitse vaikuttanut liian touhukkaalta tai ekstrovertiltä ja sitten on yritetty ja huomaan, ettei me vaan mätsätä.
Haluan tyypin, joka jaksaa istua kanssani sohvalla nörttitouhujen parissa edes joskus.
Ap tässä vielä. Sekin piti sanoa, että tosiaan tinderissä usein ihmiset antavat paremman ja aktiivisemman kuvan itsestään kuin ovatkaan.
Todellisuus voi kuitenkin olla aivan muuta. Mutta jotenkin siinähän se ongelman ydin onkin. Jos hylkään tyypit, jotka todellisuudessa ovatkin nörtimpiä, mitä kertovat, eivätkä niin touhukkaita ja tarmokkaita, mitä väittävät. Siinä tulee sitten heitettyä mahdollisuudet hukkaan, kun ei edes viitsi tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä vielä. Sekin piti sanoa, että tosiaan tinderissä usein ihmiset antavat paremman ja aktiivisemman kuvan itsestään kuin ovatkaan.
Todellisuus voi kuitenkin olla aivan muuta. Mutta jotenkin siinähän se ongelman ydin onkin. Jos hylkään tyypit, jotka todellisuudessa ovatkin nörtimpiä, mitä kertovat, eivätkä niin touhukkaita ja tarmokkaita, mitä väittävät. Siinä tulee sitten heitettyä mahdollisuudet hukkaan, kun ei edes viitsi tutustua.
Eikö se auta, jos kuvailet itseäsi? Vaikka ei miehet toki aina tajua, kenen kanssa sopivat yhteen.
@12 olen tehnyt sitäkin ja tuntuu, ettei miehet tajua sitä. Jos kerron, että mieliharrastuksiani ovat leffojen ja sarjojen katselu ja kotona on kivaa, niin vastauksena saattaa tulla
"Vaikutat kivalta tytöltä. Itse en oikein malta sohvalla istuskella, mutta ehkä joskus hyvässä seurassa sellainenkin onnistuu. Itse viihdyn luonnon helmassa ja reissaan joka talvi Lapissa lasketellen ja lautaillen. Tavataanko? Olisi kiva tutustua."
Tärkeintä on se ettei yritä muuttaa toista samanlaiseksi. Pätee kumpaankin osapuoleen. Jos puuhakas ei pysty olemaan puuhakas yksin tai sinä et pysty katsomaan leffaa ilman vierustoveria niin ollaan ongelmissa.
Et ole liian jyrkkä. Yhteensopivuuttahan juuri haetaan monella tasolla, eikä väärää kumppania. Tuossa vaiheessa se pitää huomata tai aiemmin, kuten teetkin. Myöhemmin ero voisi olla pettymys, jos kaksi hyvin erilaista yrittää väkisin ensin sopia yhteen. Joten mieluummin suoraan sopiva.