Lue keskustelun säännöt.
Onko elämässäsi rakkautta
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tavannut ihanan miehen, joten kyllä on rakkautta. Tuntuu hyvältä. 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Lapsiltani, sisaruksiltani, omilta vanhemmiltani ja uudelta puolisoltani saatua.
Ei, en saa edes lapsiani rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo,mun kissa ei jätä mua rauhaan hetkeksikään, kiehnaa jaloissa, puskee, puree ja taputtelee mua tassulla eli kovasti rakastaa😊
Ei ole koskaan ollutkaan romanttista rakkautta, muuten kuin yksipuolisena, mutta ei se haittaa. Koen sellaista universaalia rakkautta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mutta onneksi on kuitenkin seksiä.
Laitan aina meille ruoan, koska mies on vähän kömpelö.
Tänään hän yllätti: laittoi jouluruokia lautaselle ja mikrossa lämmitti ja tarjoili.
Tosi hyvä olo tuli tuosta. Nyt keittää meille kahvit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo,mun kissa ei jätä mua rauhaan hetkeksikään, kiehnaa jaloissa, puskee, puree ja taputtelee mua tassulla eli kovasti rakastaa😊
Taputteleeko naamaan? Silloin on kyse tosirakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mulla rakkautta, jaan sitä tarvitseville.
Vierailija kirjoitti:
Joo,mun kissa ei jätä mua rauhaan hetkeksikään, kiehnaa jaloissa, puskee, puree ja taputtelee mua tassulla eli kovasti rakastaa😊
Täällä sama kertaa 2 😊
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan ollutkaan romanttista rakkautta, muuten kuin yksipuolisena, mutta ei se haittaa. Koen sellaista universaalia rakkautta kuitenkin.
Riittääkö universaali rakkaus sinulle?
Lapsiltani ja sukulaisilta. Parisuhderakkautta ei ole minulle suotu. Ei ex-vaimonkaan rakkaus ollut rakkautta. Muutenhan olisimme edelleen yhdessä.
M42
Toisaalta on toisaalta ei.
Rakastan ja kaipaan nuoruuden rakkauttani, hän on naimisissa toisaalla, ollut jo todella kauan.
En vaan saa vastakaikua rakkaudelleni. Tai ainakaan hän ei voi näyttää ja antaa sitä minulle vaikka tuntisikin samoin vielä jossain sielunsa sopukoissa. Ja voisin lyödä vetoa että tuntee varmasti jotain edelleen, sen verran dramaattsisissa käänteissä erosimme.
Pahinta tässä on se että näen häntä satunnaisesti (kuukausittain). Aistin hänessä jännitystä ja hermostuneisuutta kun näkee minut, katseemme kertovat että jään edelleen kiinni hänen silmiinsä.
Kaipaus vaan lisääntyy. En vaan pysty kertomaan hänelle tunteistani..... ja mitä se hyödyttäisikään, hänen elämä on toisaalla, minä jäin sivustaseuraajaksi..... ja menneisyyden vangiksi. En halua nolata itseäni.
Toisaalta jos hän joskus sattuisi tunnustamaan minulle tunteensa, niin sitten minä kerron omani hänelle.
On. Miesystävä on, ensi vuonna jo kaksi vuotta yhdessä.
Ei. Ei ole ollut 15 vuoteen.